Työterveyshuolto - osa kansalaisen sosiaaliturvaa

Koko Suomen kansalle ja ennen kaikkea teollisuudelle oli sodan päätyttyä asetettu suuri haaste: oli maksettava mittavat sotakorvaukset itäiselle naapurillemme. Käytännön seuraus tästä oli, että teollisuudesta suurin työllistävä toimiala ja yhteiskunnallisen kehityksen mahdollistaja. Teollisuustyö oli tuolloin vielä fyysisesti raskasta. Se toi tekijälleen leivän, mutta sen lisänä myös fyysisiä vaivoja ja kolotuksia, pahimmillaan työkyvyttömyyttä. Monet teollisuuden työnantajat olivat jo aiemmin osoittaneet kiitettävää vastuuta ottaessaan kustannettavakseen työntekijöidensä sairaanhoitoa palkkaamalla tähän tarkoitukseen lääkärin ja myös muuta terveydenhuollon henkilöstöä.

Olisiko lääkäritoiminta jäänyt yksittäisten työnantajien tarjoamaksi työpaikkakohtaiseksi eduksi, elleivät juuri nämä lääkärit olisi huomanneet, että on sairastavuutta, jolta voidaan välttyä? Ymmärrettiin, että puuttumalla itse työhön, työjärjestelyihin ja työolosuhteisiin olisi mahdollista saada aikaan parannusta kaikilla työpaikoilla ja toimialoilla.

Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistyksen perustamisella teollisuudessa työskentelevien lääkäreiden tavoitteiden ja aatteiden kokoajaksi ja sanansaattajaksi vuonna 1946 on ollut kauaskantoiset vaikutukset. Yhdistys, joka jatkaa nyt toimintaansa Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksenä, on antanut merkittävän asiantuntijapanoksen, kun Suomen työterveyshuoltoa on kehitetty yhdeksi terveydenhuoltoalan edistyksellisistä vaikuttajista.

1960-luvulla Suomessa oli keskeisenä tavoitteena terveydenhuollon kattavien palvelujen aikaansaaminen. Pakollisen sairasvakuutuksen syntyä voidaan pitää tuon vuosikymmenen merkittävänä sosiaalipoliittisena uudistuksena. Sairausvakuutuksen mukaan jokainen Suomessa asuva on vakuutettu sairauden, raskauden ja synnytyksen varalta. Sairausvakuutuksen voimaantulosta lähtien suoritettiin erillissäännöksen perusteella myös korvausta työnantajan järjestämän, sairaanhoitoon painottuvan työpaikkaterveydenhuollon kustannuksista.

Tuohon aikaan Kansaneläkelaitoksella oli oikeus harkita, millaisia korvauksia se työnantajille maksaa. Tätä sopimusmekanismia kehitettiin moneen otteeseen mm. keskeisten työmarkkinajärjestöjen sopimusten ja suositusten vauhdittamina. Työpaikkaterveydenhuolto alkoi suuntautua 1960-luvun lopulla yhä enemmän preventiiviseen suuntaan. Kansanterveydellisillä näkökohdilla oli aluksi suuri painoarvo, mutta myös työoloihin alettiin kiinnittää laajemmin huomiota niin, että 1970-luvulla monilla työpaikoilla oli jo hyvin organisoitu ja sisällöllisesti korkeatasoinen työterveyshuolto. Tämä kehitys ei olisi kuitenkaan ollut mahdollinen ilman alalla toimivien lääkäreiden aktiivista ja visionääristä toimintaa. Tuolta ajalta on perua myös eri ammattiryhmien läheinen yhteistyö, joka on kestänyt vuosikymmenien ajan työterveyshuollon tavaramerkkinä ja toimintatapana. Yhteistyö ja siinä tarvittava luottamus on ollut ja on onnistuneen ja vaikutuksiltaan tehokkaan työterveyshuollon edellytys.

Yhdistyksenne on monissa tilanteissa osoittautunut osapuoleksi, joka on käytännön työterveyshuollosta saatua kokemustaan ja laaja-alaista teoreettista tietämystään hyödyntäen tasapainottanut ja johtanut oikeaan suuntaan työterveyshuollosta ja sen toteuttamisesta käytyjä ideologisia ja usein myös erilaisia eturistiriitoja heijastelevia keskusteluja.

Työterveyshuollon lakisääteistäminen ja sen porrasteinen voimaantulo oli 1979 -1983 monitahoinen prosessi, jossa työterveyslääkäreiden kuuleminen ja asiantuntemus ei aina ollut itsestäänselvyys. Laki oli kuitenkin lopulta mielekäs kaikkien osapuolten kannalta.

Jälkikäteen arvioiden työterveyshuoltopaleluiden kehittäminen tapahtui Kelan näkökulmasta sairausvakuutuksen alkuvuosina varsin sopuisasti ja laajan yhteisymmärryksen hengessä. Lainsäädäntöön kirjattiin työterveyshuollon arvopäämäärät ka keskeiset toimintastrategiat, joita tuli tavoitella ja tasavertaisesti toteuttaa kaikilla työpaikoilla. Aikaisempaan, harkintaan perustuneen korvauksen sijaan työnantajille tuli lakiin perustuva oikeus saada korvausta järjestämästään työterveyshuollosta ja sairaanhoidosta. 1980-luvulla käytiin keskusteluja, jossa Suomen Teollisuuslääketieteenyhdistys esitti kannanottoja ja ehdotuksia korvauskäytännön kehittämiseksi mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi.

Välillä oltiin jo sitä mieltä, että maailma alkaa olla jo valmis, kunnes yhteiskunnalliset ennusteet nostivat esiin uudenlaisia haasteita, johon olisi reagoitava. Vaikka väestön terveydentila oli ajan parantunut, ei se kuitenkaan ole ollut kaikilta osin riittävää. Sosiaaliturvan suuria haasteita ovat olleet jo pitkään suuret sosiaaliryhmittäiset erot sairastavuudessa ja työelämässä pitkäaikaisen työkyvyttömyyden lisääntyminen. Työterveyshuollolla on suomalaisen käytännön ja järjestelmän mukaan suuri vastuu ja paljon tehtävää näiden ongelmien hallinnassa.

Tietoa työn ja terveyden välisistä suhteista on saatu. Haasteeksi on yhä enemmän muodostunut se, miten voimme hallita sitä toimintaympäristössä, jossa koko yhteiskunta käy läpi voimakasta, syvällistä ja nopeaa rakennemuutosta. Tämä on merkinnyt terveys- ja työsuojelupoliittisten periaatteiden ja toimintatapojen uudelleenarviointia ja vähintään päivittämistä uuteen ympäristöön. On otettava huomioon myös kansainvälistymisestä aiheutuvat näkökohdat.

Lama ravisteli voimakkaasti yhteiskuntaa ja myös työterveyshuollon rakenteita 1990-luvulla. Sosiaalivakuutuksen lama näkyi sekä työttömyyspäivärahojen että sairauspäivärahojen määrissä. Mielenterveysongelmista tuli erittäin merkittävä pitkittyneen työkyvyttömyyden aiheuttaja.

Vasta nyt on työterveyshuollon toteutusaste uudelleen saatu siihen mittaan, johon se oli jo kertaalleen kehitetty ennen 1990-luvun lamaa. Tämä voidaan todeta myös Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen 60 vuoden aikana tekemän työn kunniaksi. Työterveyshuollon on ollut tottuminen siihen, että on elettävä rinnakkain sekä vanhojen että uusien haasteiden kanssa.

Työ on muutaman vuosikymmenen kuluessa kehittynyt valtavasti. Työn keveneminen ei kuitenkaan ole poistanut sitä tosiasiaa, että sairaudet - kärjessä mielenterveysongelmat, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja verenkiertoelintensairaudet – yhä edelleen aiheuttavat poissaoloa työstä ja pahimmillaan pitkittynyttä tai pysyvää työkyvyttömyyttä. Näiden sairauksien hoitamisessa ja ennen kaikkea ehkäisemisessä riittää edelleen yhteistä sarkaa sosiaaliturvan ja työterveyshuollon kehittelijöille ja toteuttajille. Tavoitteenahan on 68-vuotiaana terveenä eläkkeelle siirtyvä työntekijä.

60.vuotispäivä on työelämässä mukana olevalle kansalaiselle eräänlainen vedenjakaja: pitkä työrupeama alkaa olla takana ja on aika suunnitella sisältöä tuleville eläkevuosille. Yhdistyksellenne tilanne on toinen ja mielestäni samalla sekä haasteellinen että mielenkiintoinen:

Työn ja työympäristön muutokset ovat koko 60-vuotisen toimintanne ajan asettaneet työikäisen väestön terveydelle ja työ- ja toimintakyvylle haasteita, jotka ovat samalla olleet haasteita yhdistyksellenne, mutta samalla tilaisuuksia osoittaa osaamisenne ja kykynne.

Olette toimineet määrätietoisesti yhdistyksenne toimintaperiaatteita noudattaen. Olette olleet työelämän terveydenhuollon kehittäjiä ja jäsenistönne ammatillisen kehittymisen edistäjiä sekä tuoneet toimintanne välityksellä laajaan tietoisuuteen työterveyshuollon ongelmia ja ratkaisumalleja.

Nyt edessänne on uusi ja suuri haaste: yhdistystänne rakentanut ja sen eettiset toimintaperiaatteet luonut sukupolvi lähtee pois työelämästä ja siirtää vastuun toiminnan onnistumisesta seuraavalle sukupolvelle. Tällaisessa taitekohdassa nuoren sukupolven on hyvä tuntea ne vaiheet, joiden kautta yhdistys on vuosikymmenten kuluessa saavuttanut nykyisen asemansa varteenotettavana sosiaaliturvan rakentajana. Toivon, että uusi polvi ottaa avoimin mielin ja innolla vastaan perinnön- yhteisen toimintamallin, jonka aktiivinen työterveyshuoltoväki on sille jättämässä.

Toivon yhdistyksellenne vireitä ja haasteellisia toimintavuosia ja toivon, että yhteistyömme sosiaaliturvankehittämiseksi on jatkossakin aktiivista ja tuloksellista.

STLY:n 60-vuotisjuhlan seminaarissa "Tulevaisuuden Työelämä ja hyvinvoinnin haasteet"