Leif Fagernäs ja EK:n näkökulma

Tulevaisuuden työelämässä aivotyön merkitys korostuu. Sosiaalista älyä, luovuutta ja vuorovaikutustaitojen hallintaa tarvitaan samanaikaisesti, kun epävarmuudesta on tullut päivittäistä ja työvoima ikääntyy. Yhä enemmän tulee pystyä itsenäiseen työskentelyyn, ennakointiin ja innovatiivisuuteen. Joustavuus, kyky reagoida muutoksiin, rakentava kriittisyys ja stressinhallinta sekä luotettavuus ja eettisyys korostuvat.

Vastuu tulevaisuuden työelämästä ei ole vain työpaikoilla ja työnantajilla. Väestömme kiihtyvään ikääntymiseen liittyen suomalaisten nopeasti noussut koulutustaso ei riitä, koulutusvaje tulee olemaan lisääntyvä ongelma. Yhteiskunnan tulisikin kiireesti huolehtia osaamisen kehittämisestä paremmin vastaisia työelämän tarpeita palvelevaksi.

Fagernäs painotti hyvinvointiyhteiskunnan ongelmana olevan liiallinen holhoaminen ja sosiaaliturvan vähäinen kannustavuus työn tekemiseen. Hänen mielestään kaikessa yhteiskunnan järjestämässä sosiaali- ja terveysturvassa tulisi olla omavastuuosuus. Työstä maksettava palkka voisi olla nykyistä parempi, jos osa välillisistä työvoimakustannuksista poistettaisiin. Työtä ei tulisi verottaa liikaa, etenkin progressiivinen verotus tappaa tehokkaasti työnteon mielekkyyttä.

Sairauspoissaolo-ongelmiin tulisi Fagernäsin mielestä paneutua huomattavasti laajemmin kuin vain työelämää tarkastelemalla tai syyllistämällä. Lamavuosista alkaen hallitusohjelmiin on kirjattu lukuisia työelämän parantamiseen ja kehittämiseen tähtääviä toimia. Näiden tuloksellisuus on ollut eläköitymismittareilla tarkastellen huonoa. Poissaolokehitykseen ja eläköitymiseen vaikuttavatkin oleellisesti yhteiskunnan lainsäädäntö, arvot ja asenteet yksilön käyttäytymismallien ja tavoitteiden ohella. Vain työelämää kehittämällä asiassa ei Fagernäsin mielestä edetä.

Sairauspoissaolojen kasvaminen ja ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen eivät Suomessa selity sairausperusteisesti, sillä suomalaisten terveys ja elinikä ovat maailmanlaajuisesti arvioiden huippuluokkaa. Muiden tekijöiden vaikuttaessa enemmän tapahtuu medikalisaatiota, koska työkyvyttömyysturvaa ei muuten ole mahdollista saada.

Leif Fagernäsin mielestä keskeinen seikka tulevaisuuden työelämässä on, miten hyvin yksilön tarpeet ja työtä koskevat odotukset sopivat yhteen yrityksen asettamien vaatimusten kanssa. Motivaatio nousee keskeiseksi asiaksi, yksilön valta ja samalla vastuu lisääntyvät. Keskinäinen luottamus, arvostus, kannustavuus ja oikeudenmukaisuus lienevät huomisenkin työelämän hyvinvoinnin kulmakiviä.

Leif Fagernäs toteaa suomalaisten työnantajien ottaneen vapaaehtoisesti mittavan vastuun työssä käyvän väestön sairauksien hoidosta. Järjestelmä on toiminut panos-tuotos-suhteeltaan hyvin. Tätä halutaan jatkossakin. Terveyttä ylläpitävällä ennaltaehkäisevällä työllä, terveystarkastuksissa esiin tulleiden ongelmien ja oireiden varhaisella selvittämisellä sekä nopealla, tehokkaalla ja tuloksellisella sairaanhoidolla vähennetään merkittävästi henkilökohtaisia ongelmia ja työelämän tuottavuushäiriöitä. Näin varmistetaan suomalaisen työn ja tuotteiden kilpailukykyisyyttä.

Fagernäs toteaa, että työelämän osapuolet odottavat työterveyshuollolta luotettavuutta ja puolueettomuutta. Työterveyshuolto on asiantuntijaorganisaatio omalla alallaan ja sen tulee muistaa tehtävänsä ja oikeutensa. Työelämässä on paljon lainalaisuuksia ja sopimuksia, jotka kuuluvat työntekijöiden ja työnantajien keskinäisiin toimintoihin ja oikeuksiin. Näissä työterveyshuollon tulee toimia erityisen varovaisesti, koska tuomarina oleminen ei kuulu sen toimialueeseen. Työn ja työnteon organisoinnin muutokset ja kehittäminen kuuluvat työnantajan tehtäviin. Fagernäsin mukaan työterveyshuolto voi osatessaan esittää ideoita, mutta työyhteisön ulkopuolisena asiantuntijana sen toiminta rajoittuu hyvänä konsulttina olemiseen.

Lopuksi toimitusjohtaja Fagernäs asetti juhlivalle työterveyslääkärijoukolle ison tavoitteen: "Teidän varassanne on paljon siitä, miten työelämä voi".