Käytännön ohjeita uuden meluasetuksen pohjalta

Uutta työsuojelulle

Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen melulle. Asetuksen määrittelemät päivittäisen meluannoksen toiminta- ja raja-arvot ja niistä käynnistyvät toimenpiteet ovat seuraavat:

Jos päivittäinen meluannos ylittää alemman toiminta-arvon 80 dB(A) tai äänenpaineen huippuarvo (impulssimelu) on yli 135 dB(C) (arvioidaan ilman kuulonsuojainten vaikutusta), on työntekijöillä uuden asetuksen mukaan oikeus saada käyttöönsä asianmukaiset kuulonsuojaimet ja työntekijöiden on voitava käydä halutessaan audiometrisessä kuulotestissä. Työntekijöille on tiedotettava melun terveysriskeistä ja siitä, että heillä on oikeus kuulotarkastuksiin. Työnantajan on tehtävä melun riskin arviointi. Riskin arvioinnissa huomioon otettavia asiat on koottu taulukkoon «Taulukko 3. Melun riskinarvioinnissa huomioon otettavat asiat»1.

Jos taas päivittäinen meluannos ylittää ylemmän toiminta-arvon 85 dB(A) tai äänenpaineen huippuarvon (impulssimelu) 137 dB(C) (arvioidaan ilman kuulonsuojainten vaikutusta), on työnantajan laadittava meluntorjunta-ohjelma, jonka tavoitteena on vähentää melualtistusta. Työntekijöille on tällöin annettava henkilökohtaiset kuulonsuojaimet heillä on velvollisuus käyttää niitä ja työnantajan on valvottava suojainten käyttöä. Työpaikoilla on merkittävä alueet, joissa tällaista altistumista voi esiintyä ja pääsyä niille on rajoitettava.

Ylimmäksi sallituksi raja-arvoksi on määritelty 87 dB(A) ja äänenpaineen huippuarvo (impulssimelu) 140 dB(C) (arviossa huomioidaan kuulonsuojainten vaikutus), jota ei saa ylittää. Mikäli tämä taso ylittyy, on tilanne heti korjattava. Raja-arvolla tarkoitetaan siis melutasoa, joka saavuttaa korvan ja mitataan kuulosuojaimen sisältä. Käytännössä tämä arvioidaan niin, että työpaikan melutasosta vähennetään kuulosuojainten vaikutus, joka on keskimäärin 18 dB.

Opetus ja ohjaus melun terveysvaikutuksista ja siihen liittyvistä asioista on luontevaa tehdä yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Mikäli työntekijän melualtistus ylittää 85 dB(A) tason, työnantajan on riskin arvioinnin perusteella laadittava ja toimeenpantava meluntorjuntaohjelma, jonka tavoitteena on vähentää melualtistusta.

Uutta työterveyshuolloille

Kun työpaikalla melutaso on 80 dB tai sen yli, työnantaja tiedottaa työntekijöille mm. oikeudesta kuulotestiin. Työterveyshuollon on järjestettävä mahdollisuus kuulotestiin, jos melutaso 80 dB ylittyy ja jos työntekijällä on lisääntynyt meluvammaherkkyys. Työterveyshuolto järjestää säännölliset kuulotestit yli 85 dB:n melulle altistuville kuten tähänkin saakka. Työterveyshuollon vastuulla on melulle herkkien työntekijöiden tunnistaminen ja se tapahtuu terveystarkastuksen yhteydessä huomioimalla mahdolliset muut altisteet ja lisätekijät. Käytännössä tämä toteutetaan tarjoamalla 80–84 dB:n melulle altistuville seulovaa tarkastusta.

Yksiselitteistä, kaikenkattavaa listaa meluherkkyyttä lisäävistä tekijöistä ei ole olemassa. Tutkimustieto tältä alueelta tulee lisääntymään ja tuomaan jatkossa uutta tietoa riskiryhmään kuuluvista. Meluvammaherkkyyttä lisäävät samanaikainen altistuminen melulle ja liuotinaineille, raskasmetalleille, häkäkaasulle ja tärinälle, kohonnut verenpaine ja veren kolesterolipitoisuus sekä tupakointi. Tietyt lääkkeet ovat sisäkorvalle haitallisia, ototoksisia. Näitä ovat aminoglykosidiantibiootit kuten neomysiini, gentamysiini, streptomysiini, amikasiini, tobramysiini ja netilmysiini sekä muista antibiooteista vankomysiini ja framysetiini (edellä mainitut antibiootit voivat aiheuttaa sisäkorvavaurioita myös paikallisesti korvatippoina käytettynä, mikäli lääkeaine pääsee välikorvamuutosten vuoksi sisäkorvaan). Syöpälääkkeistä etenkin sisplatiinin aiheuttamia kuulovaurioita todetaan. Malarialääkkeistä kiniini ja klorokiini, diureeteista etakryynihappo, furosemidi ja bumetadine sekä salisylaatit suurina annoksina pitkäaikaiskäytössä ovat ototoksisia, mutta vaikutus on yleensä ohimenevä.

Vapaa-ajan melulle altistuminen on merkittävä meluvammariski. Nuorisosta arvioidaan 10–40%:n altistuvan merkittävässä määrin melulle. Noin puolet ikäluokista altistuu varusmiespalvelussaan erilaisten aseiden laukausmelulle. Mikäli näitä riskitekijöitä todetaan, varmistetaan asianmukainen ennalta ehkäisevä toiminta ja pyritään tupakasta vieroittamiseen. Korvamyrkyllisiä lääkkeitä ei ole suotavaa käyttää melulle altistuttaessa.

Taulukon «Esimerkki riskien huomioon ottamiseksi terveystarkastuksen yhteydessä työntekijän meluherkkyyden arvioinnissa (perustuu artikkeliin Toppila ym 2000)»2 tietojen keräämistä ja taltiointia varten on laadittu tietokanta- ja asiantuntijaohjelma NoiseScan, mikä on saatavana CD-levykkeellä (Starck ym 1999). Työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin työterveyshuollon osoittamien melulle erityisen herkkien työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Tämä tarkoittaa altistumisen vähentämistoimenpiteitä työhygieenisin keinoin, huolellista kuulon suojausta ja kuulon tarkastuksia.

Uudet raja-arvot ovat herättäneet kysymyksiä käytännön työterveyshuoltoa tekevien keskuudessa. Onko erityisen sairastumisen vaaran perusteella tehtävien kuulontarkastusten, joista työntekijät eivät voi kieltäytyä ilman perusteltua syytä, kohderyhmä laajentunut koskemaan yli 85 dB:n melulle altistuvien lisäksi myös 80–85 dB:n melulle altistuvia, joilla on herkkyys saada kuulovamma? Onko alkutarkastus pakollinen kaikille yli 80 dB.n melulle altistuville? Asetustekstin perusteella näin ei ole, vaan 80–85 dB:n melulle altistuville riskiryhmässä oleville tulee tarjota mahdollisuus vapaaehtoiseen kuulotarkastukseen, millä pyritään varhaiseen kuulon aleneman diagnosointiin ja kuulon suojeluun. Jos alkavaa kuulon alenemaa todetaan tässä ryhmässä, heille tulisi erityisesti suositella työterveyshuollossa tehtäviä seurantatarkastuksia ja motivointia kuulosuojainten käyttöön.

Mikäli lääkäri toteaa työntekijässä melusta aiheutuneen kuulovamman, joka on todennäköisesti aiheutunut melulle altistumisesta työssä, työnantajan on tarkistettava riskin arvio ja riskin poistamiseksi tai vähentämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Työnantajan on otettava huomioon työterveyshuollon ammattilaisen tai muun riittävän pätevyyden omaavan henkilön suositukset ja viranomaisohjeet riskin poistamiseksi mukaan lukien työntekijän siirtäminen pois altistavista työoloista

Työhön sijoitettaessa alkutarkastus on pyrittävä tekemään ennen melualtistuksen alkamista

Määräaikaistarkastuksia, joihin työntekijällä on velvollisuus osallistua, tehdään vähintään 85 dB(A):n melutasolle altistuville. Määräaikaistarkastuksia tehdään aluksi kerran vuodessa neljän vuoden ajan ja sen jälkeen vähintään kerran kolmessa vuodessa. Kuulontarkastusten tulokset on säilytettävä ja pidettävä ajan tasalla. Niille 80-85 dB(A):n melutasolle altistuville henkilöille, joilla on meluvamma-alttiutta lisääviä muita altistumisia, sairauksia tai lääkityksiä, tarjotaan edellä mainitulla tavalla mahdollisuus kuulotestiin.

Alkutarkastuksen tarkoitus on todeta jo ennen melutyön alkamista olevat kuuloviat ja löytää melulle erityisen herkät ja melutyöhön sopimattomat henkilöt. Määräaikaistarkastusten tavoite on löytää alkavat meluvammat mahdollisimman varhain ja tehostaa tällaisten henkilöiden kuulonsuojelua. Tarkastuksissa työntekijöille annetaan tietoja ja ohjausta melulle altistumisesta, melun haitoista ja niiltä suojautumisesta sekä motivoidaan kuulonsuojainten käyttöön. Tutkimuksissa on osoitettu, että kuulonsuojainten käyttöön motivoi parhaiten omien kuulontutkimustulosten tietäminen.

Pohdinta

Uusi meluasetus tehostaa kuulonsuojelua. Työpaikalla jo 80 dB(A) melutason ylitys käynnistää ehkäiseviä toimenpiteitä ja 85 dB(A) melutason ylittyessä tarvitaan lisätoimenpiteitä. Koska 80–85 dB:n melutasolle altistuvia työntekijöitä on paljon, myös kuulonsuojelutoimenpiteet koskevat aiempaa useampia työntekijöitä. Tämä vaatii paitsi lisätyötä ja resursseja työnantajalta, työsuojelulta ja työterveyshuollolta sekä näiden yhteistyötä, myös työntekijöiltä omaa aktiivisuutta ja valveutuneisuutta hakeutua kuulontutkimukseen terveysasemalle ja käyttää kuulonsuojaimia tällä matalammalla altistumistasolla.

Valtioneuvoston asetus keskittyy suojelemaan työntekijöitä melun aiheuttamilta kuulovammoilta, vaikka 1 §:ssä tarkoitukseksi määritellään melulle altistumisesta aiheutuvilta vaaroilta ja haitoilta suojelu. Melu voi välillisesti lisätä tapaturmavaaraa. Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota myös melun häiritsevyyteen. Vaikka asetuksen melutasot eivät ylittyisi, "häly" voi heikentää keskittymiskykyä työssä ja siten laskea suorituskykyä. Taustamelussa puhuminen voi aiheuttaa äänihäiriöitä, kuten on todettu lastentarhanopettajilla. Vähäisempääkin melua vaimentamalla voidaan parantaa työympäristön viihtyvyyttä ja työntekijöiden työkykyä.

Kiitämme ylilääkäri Heikki Savolaista, erikoislääkäri Risto Voutilaista ja johtavaa asiantuntijaa Jukka Starckia kommenteista.

Lähdeluettelo saatavana kirjoittajilta