Työterveyslääkäri

Onko pätkätyö terveysriski?

Työterveyslääkäri
2006;24(4):122-124
Marianna Virtanen, Pekka Virtanen, Jussi Vahtera, Antti Saloniemi ja Mika Kivimäki

Määräaikaiset työntekijät ovat terveyden suhteen epäyhtenäinen ryhmä. Pätkätyö näyttää muuttuvan terveysriskiksi silloin, kun työura on katkonainen ja siihen liittyy työttömyysjaksoja. Julkisella sektorilla työskentelevillä määräaikaisilla, joiden työsuhde jatkuu katkeamattomana, ei ole ollut vakinaisia enempää terveysongelmia. Pätkätyöläisten tilanne on työterveyshuollollekin haaste.

"Pätkätyö", eli määräaikainen tai kausiluontoinen työ ei ole työmarkkinoilla mikään uusi ilmiö. Vielä pari vuosikymmentä sitten pätkätöitä tehtiin lähinnä maa- ja metsätaloudessa sekä rakennusalalla. 1990-luvun laman perintönä pätkätyösuhteiden osuus nousi Suomessa suhteellisen korkealle tasolle ja yleistyi myös korkeasti koulutettujen työntekijöiden ja naisten keskuudessa. 2000-luvun puoliväliin tultaessa määräaikaisten työsuhteiden osuus on vakiintunut noin 15 prosentin tietämille. Kuntien ja valtion työsuhteista on määräaikaisia 23%, kun taas yksityissektorilla osuus on noin 10%. Pätkätyö on myös aiempaa selvemmin sukupuoleen liittyvä ilmiö; naisista lähes 20%, miehistä 10% on pätkätöissä. Tilastojen mukaan uusista työsuhteista on määräaikaisia noin 55%. Työvoiman vuokraus ei aiemmin ole maassamme ollut kovin yleistä, mutta tilanne on nopeasti muuttumassa: vuonna 2002 vuokratyötä teki 47 000 henkilöä, vuonna 2004 heitä oli jo 65 000.1

Määräaikaista työtä luonnehtii epävarmuus työn jatkumisesta, ja koetun epävarmuuden on todettu aiheuttavan erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin ongelmia, kuten psyykkisiä oireita, stressiä ja tunnetta siitä, että elämää ei voi hallita ja ennakoida. Pätkätöissä olevilla on Kelan tutkimuksen mukaan myös suurempi riski joutua turvautumaan toimeentulotukeen kuin pysyvässä työsuhteessa olevilla.2 Taloudellisten vaikeuksien tiedetään heikentevän mahdollisuuksia huolehtia terveydestä. Joillekin määräaikainen työsuhde voi kuitenkin olla vain välivaihe, ponnahduslauta vakinaiseen työhön tai väline uralla etenemiseen. Määräaikaiset ovat siis varsin heterogeeninen ryhmä.

Pätkätöissä ei uskalleta sairastaa

Tilanteissa, joissa määräaikaiset työsuhteet ovat pitkiä tai projektiluonteisia, työntekijän asema voi olla melko samankaltainen vakinaisen henkilöstön kanssa. Työterveyslaitoksen Sairaalahenkilöstön hyvinvointi -seurantatutkimuksen mukaan niillä, joiden määräaikaisissa työsuhteissa ei ollut juurikaan keskeytyksiä, ei ollut vakinaisia enempää terveys- ja hyvinvointiongelmia.3 Toisaalta on huomattava, että tutkimuksen seuranta-aika oli melko lyhyt ja kyselyihin on todennäköisesti ollut vastaamassa "selviytyjien" joukko. Tutkimuksessa havaittiin myös, että terveysongelmat, esimerkiksi psyykkinen oireilu lisää vakinaisten, mutta ei määräaikaisten työntekijöiden sairauspoisaoloja merkittävästi (kuva 1).

Työterveyslaitoksen Kunta10-seurantatutkimuksessa saatiin tutkittiin henkilöstövähennysten vaikutuksia työhön jääneiden sairauspoissaoloihin.4 Pätkätöissä olevilla oli suurin todennäköisyys menettää työnsä, koska kunnissa ei juurikaan irtisanottu vakinaista väkeä. Suuret henkilöstövähennykset lisäsivät vakinaisen henkilöstön lääkärintodistusta edellyttävien sairauspoissaolojen määrää, mutta sijaisten ja määräaikaisten kohdalla poissaolot pysyivät suhteellisen matalalla tasolla eivätkä lisääntyneet henkilöstövähennyksien seurauksena. Epävarmuuden tai muiden työhön liittyvien läsnäolon painetta lisäävien tekijöiden vuoksi on mahdollista, että määräaikaiset eivät aina uskalla jäädä sairauslomalle, vaikka aihetta olisikin. Syynä tähän "sairausläsnäoloon" voi olla pelko työoaikan menettämisestä. Sairauspoissaolo- ja työsuhderekisterit osoittivatkin sen, että pätkätyösuhde päättyi todennäköisemmin, jos työntekijällä oli ollut sairauspoissaoloja.5 Toisaalta todettiin, että hyvä psyykkinen ja fyysinen terveys sekä tyytyväisyys työhön edesauttoivat vakinaistumista. Miehet ja korkeasti koulutetut työntekijät näyttivät vakinaistuvan myös muita nopeammin.3

Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa seurattiin 12 vuoden ajan myös rekisteritiedon avulla erilaisissa työsuhteissa olleiden kuntatyöntekijöiden kuolleisuutta.6 Tutkimuksen mukaan määräaikaisissa työsuhteissa olleilla oli lisääntynyt riski kuolla itsemurhiin, tapaturmiin sekä alkoholin käytön ja tupakoinnin liitännäissairauksiin. Kaikkein korkein kuolleisuus oli kuitenkin henkilöillä, jotka oli työllistetty työllistämistuen avulla. Samoissa kunnissa tehdyssä Tilapäisenä kunnan töissä -tutkimuksessa seurattiin pätkätöissä olleiden työuraa ja terveyttä.7 Neljä vuotta määräaikaisena olleiden ja vakinaistuneiden välillä ei ollut terveyseroa. Sen sijaan terveys heikkeni niillä, joiden työura sisälsi työttömyysjaksoja.

Määräaikaisa työsuhteita on siis Suomessa tutkittu pääasiassa julkisella sektorilla. Väestöaineistoon perustuvassa ihmissuhteiden vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen selvittävässä HeSSup-tutkimuksessa ei havaittu eroa julkisella ja yksityisellä sektorilla työskennelleiden määräaikaisten hyvinvoinnissa.8 Tilastokeskuksen työolotutkimukseen perustuva ananlyysi osoitti myös sen, että Suomessa pätkätyössä olevat eivät joudu työskentelemään heikommissa tai enemmän riskejä sisältävissä työoloissa kuin vakinainen henkilöstö.9

Määräaikainen työsuhde ei siis sinällään uhkaa työntekijän terveyttä tai altista huonoille työoloille. Suomalaiset työmarkkinat ovat verrattain homogeeniset ja sopimukset takaavat suhteellisen samanlaiset etuudet ja kohtuullisen työympäristön kaikille työntekijöille. Paljon nykyistä suurempiin ongelmiin saatetaan joutua, jos pätkätyösuhteet alkavat merkitä työelämän vakiintuneiden sääntelymekanismien ulkopuolelle joutumista. Toisaalta nykyisetkään tutkimukset eivät vielä pysty sanomaan, mikä vaikutus ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille on vuosikausien määräaikaisten työsuhteiden ketjulla. Ei myöskään tiedetä, mitä erilaisten riskien, esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien, yksinhuoltajuuden, alhaisen koulutustason ja epävarmojen, pätkittäisten työsuhteiden ja työttömyysjaksojen kasautuminen samoille ihmisille pitkään jatkuessaan merkitsee.

Pätkätyöläisen työterveyshuolto

Työterveyshuoltoa koskevat säädökset koskevat lähtökohtaisesti kaikkia työssä olevia. Tilapäisenä kunnan töissä - tutkimuksessa 7 % määräaikaisista vastasi, ettei heillä ollut oikeutta työterveyshuoltoon ja 21 % ei tiennyt, oliko heillä tällainen oikeus.10 HeSSup-tutkimuksen mukaan pätkätöissä olleet olivat käyttäneet vähemmän työterveyshuollon palveluja kuin vakinaiset.11 Erityisen vähäistä työterveyshuollon palvelujen käyttö oli määräaikaisessa osa-aikatyössä olleilla. Vastaavasti määräaikaiset turvautuvat sairastuessaan yleisemmin terveyskeskukseen. On siis mahdollista, että osa pätkätöissä olevista jää säännöllisen kokonaisvaltaisen työterveyshuollon ulkopuolelle, koska he vaihtavat usein työpaikkaa, eivät ole tietoisia työterveyshuollon palveluista tai heidät on jätetty näiden palvelujen ulkopuolelle. Kyse on huomattavasta osasta työikäistä väestöä, jonka tulisi saada terveyspalvelut ensisijaisesti yksiköistä, joissa on tarjolla työlääketieteen ja työterveyden erityisosaamista. Tilapäisenä kunnan töissä - tutkimuksessa todettiin myös, että kuntoutustoimet (tyky-toiminta, TYK- ja Aslak-kuntoutus) kohdistuvat yleensä pelkästään vakinaisessa työsuhteessa oleviin.10 Vaikka määräaikaiset ovat keskimäärin nuoria, joukossa on myös keski-ikäisiä, ja edellä esitettyjen tutkimustulosten mukaan myös niitä, joiden kohdalla erilaiset tukitoimet ja varhainen reagointi ongelmiin voivat olla tarpeen.

Marianna Virtanen
Dosentti, erikoistutkija
Työterveyslaitos
Topeliuksenkatu 41 a A
00250 Helsinki
p.030-474 2702 /marianna.virtanen@ttl.fi
Pekka Virtanen
Dosentti, yliopettaja
Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos
Jussi Vahtera
Tutkimusprofessori
Työterveyslaitos
Antti Saloniemi
Professori
Tampereen yliopisto, Porin yksikkö
Mika Kivimäki
Professori
Työterveyslaitos ja University College London

Kirjallisuutta

  1. Palanko-Laaka K. Määräaikaisen työn yleisyys, käytön lainmukaisuus ja lainsäädännön kehittämistarpeet. Työhallinnon julkaisu 359, 2005.
  2. Kauhanen M. Määräaikaiset työsuhteet ja toimeentulon riskit. KELA, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, 69. Gummerus Kirjapaino Oy, Helsinki, 2002.
  3. Virtanen M. Temporary employment and health. (väitöskirja). Työterveyslaitos, Helsinki, 2003.
  4. Vahtera J, Kivimäki M, Pentti J, Linna A, Virtanen M, Virtanen P, Ferrie JE. Organisational downsizing, sickness absence and mortality: the 10-Town prospective cohort study. British Medical Journal 2004;328:555-557.
  5. Virtanen M, Kivimäki M, Vahtera J, Elovainio M, Sund R, Virtanen P, Ferrie JE. Sickness absence as a risk factor for job termination, unemployment and disability pension among temporary and permanent employees. Occupational and Environmental Medicine 2006;63:212-217.
  6. Kivimäki M, Vahtera J, Virtanen M, Elovainio M, Pentti J, Ferrie JE. Temporary employment and risk of overall and cause-specific mortality. American Journal of Epidemiology 2003;158:663-668.
  7. Virtanen P, Vahtera J, Kivimäki M, Liukkonen V, Virtanen M, Ferrie JE. Labor market trajectory and health: a four year follow-up study of initially fixed-term employees. American Journal of Epidemiology 2005;161, 840-846.
  8. Virtanen P, Saloniemi A, Vahtera J, Kivimäki M, Virtanen M, Koskenvuo M. The working conditions and health of non-permanent employees: are there differences between private and public labour markets? Economic and Industrial Democracy 2006;27:39-65.
  9. Saloniemi A, Virtanen P, Vahtera J. The work environment in fixed-term jobs: are poor conditions inevitable? Work, Employment and Society 2004;18:193-208.
  10. Vahtera J, Kivimäki M, Virtanen P. (toim.). Työntekijöiden hyvinvointi kunnissa ja sairaaloissa: Tutkittua tietoa ja haasteita. Työterveyslaitos, Helsinki, 2002.
  11. Virtanen P, Kivimäki M, Vahtera J, Koskenvuo, M. Employment status and differences in the one-year coverage of physician visits: different needs or unequal access to services? BMC Health Services Research 2006;6:123.