Tiede ja sen rajapinnat

Halusimme tässä numerossa tutkia tiedettä ja sen rajapintoja. Toisaalta meitä kiehtoi se, miksi esimerkiksi työterveyslääkäri kiinnostuu tieteen tekemisestä – työterveyslääkäreiden väitöksethän ovat vuosien mittaan huimasti lisääntyneet. Tähän antaa entistä paremmat mahdollisuudet työterveyslääkäreiden tutkijakoulu, josta saamme ajankohtaista tietoa Timo Leinon artikkelista tässä lehdessä. Toimittajamme Iris Pasternack taas kuvaa jutussaan Käyttötiedettä mukaansatempaavasti työterveyslääkärin jäämistä "tieteen koukkuun". Iris valottaa tieteen maailmaan perehtymisen tuoneen mukanaan selkeän kriittisyyden myös kliinisessä arkipäivän työskentelyssä, "järjestelmällinen epäily johti minut pian tutkimustiedon suurkuluttajaksi potilastyössä". Toimittajamme Markku Seuri taas pohdiskelee artikkelissaan epidemiologian rajoja.

Toisaalta toimitusta askarrutti, minkä vuoksi lääketieteen ulkopuolella olevat erilaiset vaihtoehtohoidot ovat saaneet niin paljon sijaa nyky-yhteiskunnassa. Ensimmäisessä tätä aihepiiriä käsittelevässä aivoriihessämme oikein revittelimme ja maistelimme "huuhaa" -käsitettä.. Toisaalta totesimme tuolloin, että kaikkea apua tuottavaa ei aina pysty selittämään järkevästi. Keskustelimme myös työnohjauspioneeri Balintin lanseeraamasta käsitteestä "lääkäri on lääke". Anna-Liisa Enkovaara toteaa kiinnostavassa artikkelissaan, että osa ihmisistä haluaa kokeilla tutkittujen hoitojen ja lääkkeiden lisäksi perinteisiin ja uskomuksiin nojaavia hoitokeinoja ja valmisteita. Näin tapahtuu lääketieteen kehittymisestä huolimatta. Toki vaihtoehtoisia hoitoja käytetään Suomessa pääasiassa tavanomaisten lääketieteen tarjoamien hoitojen ja lääkkeiden lisäksi eikä niiden vaihtoehtona. Enkovaara toteaa Luonnonlääketieteen keskusliiton kotisivuilta löytyvän 81 vaihtoehtoista hoitomuotoa jäsenkorjauksesta magneettihoitoihin ja hermoratahieronnasta ääniterapiaan.

Medikalisaatio eli elämään normaalisti kuuluvien ilmiöiden ja asioiden lääketieteellistäminen liittyy läheisesti näihin asioihin. Medikalisaatio lisää sekä vaihtoehtoisten että lääketieteellisten hoitojen kysyntää. Markku Myllykangas käsittelee artikkelissaan "harmaata vyöhykettä" varsin kriittisin äänenpainoin. Harmaalla vyöhykkeellä tarkoitetaan tässä lääkityksestä selkeästi hyötyvien ja hyötymättömien väliin jäävää vyöhykettä. Toimittajamme Selina Selin kysyy jutussaan, onko meidän (lääkäreiden) tarkoitus syyllistää suuri osa potilaista riskejä seuloessamme ja hoitaessamme? Medikalisaation vaaroihin ovat monet tärkeät tahot ottaneet kantaa, esimerkiksi terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta Etene ja Lääkelaitoksen ylijohtaja Hannes Wahlroos, kuten Markku Myllykangas toteaa jutussaan. Myös Lääkärin etiikka –kirjassa vuodelta 2005 varoitetaan turhan medikalisaation osuudesta kasvavien terveysmenojen taustalla.

Uskoisin, että lehtemme artikkelit herättävät työterveyslääkäreiden parissa keskustelua. Lyhyitä kommenttipuheenvuoroja otamme lehdessä mielellämme vastaan nyt ja myöhemminkin. Yhdistyksemme kotisivuilla www.terveysportti.fi/stly kohdassa Ajankohtaista on linkki Suomen Työterveyslääkärit-alaosaston keskustelupalstalle fimnet-tunnuksilla. Toivomme aktiivista keskustelua! Näin saamme lisää eväitä myös rakentaessamme Työterveyslääkäri-lehden numeroa 3/2007 Hyvä elämä.

Kevätterveisin