Mikä on työterveyshuollon rooli asiakasyrityksen riskienhallintaprosessissa?
Jo muutamia vuosia on käyty keskustelua työterveyshuollon roolista ja edellytyksistä osallistua asiakasyrityksen riskinarviointeihin. Työterveyshuollon lakisääteinen ja yhteiskunnallinen tehtävä – työstä johtuvien terveysriskien ennaltaehkäisy työpaikalla – ei toteudu täysin lainlaatijan toivomalla tavalla. Riskinarviointitutkimusten mukaan työterveyshuolto ei osallistu paljoakaan yritysten omiin riskinarviointeihin. Haluaako yritys ottaa työterveyshuoltoa mukaan systemaattiseen riskinarviointiin? Vai onko syynä asiakkaiden lisääntynyt sairaanhoitotarve, jolloin työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat eivät ehdi työpaikoille riittävästi. Vai onko kyse siitä, ettei haluta lähteä hieman vieraalle maaperälle. Syynä saattaa olla myös se, että työterveyshuoltohenkilöstön osaamisessa on melkoisia puutteita tälle alueelle liittyvien kysymysten käsittelyssä. Kehittämällä työterveyshuoltohenkilöstön osaamista kokonaisvaltaisen riskienhallinnan saralla sekä lisäämällä yhteistyötä yrityksen kanssa voitaisiin kuitenkin saavuttaa sitä paljon kaivattua yritystason vaikuttavuutta.
Artikkeli perustuu Lääkärikeskus –Yhtymän työterveyshuollossa 2004-2006 toteutettujen kehittämishankkeiden aineistoon ja kokemukseen.
1. Riskienhallinta ja henkilöriskit
Mitä riskienhallinta on?
Yrityksen riskienhallinta on perinteisesti ymmärretty prosessina, jonka avulla voidaan torjua yritystä uhkaavia riskejä ja minimoida niistä aiheutuvia menetyksiä. Riskienhallinnalla ei ole kiinteää yksiselitteistä määritelmää. Riskienhallinnan olemusta kuvaa hyvin se, ettei yksikään laki tai säädös määrittele riskienhallinnan toiminnallista sisältöä. Modernin määrittelyn mukaan riskienhallinta ulottuu yrityksen kaikkien riskien suojaamiseen.
Riskienhallinnalla on laaja perustavoite. Riskienhallinnan päätehtävä on turvata yrityksen toiminnan jatkuvuus. Tavoitteena on, että riskienhallinnan avulla vältytään liian suurilta riskeiltä ja havaitaan olosuhteiden muutoksen seurauksena syntyneet uudet, yrityksen toimintaa uhkaavat riskit.
Riskienhallinta vaatii pitkäaikaista panostusta, ja riskikysymyksiä on sitouduttava pohtimaan huolellisesti ja kärsivällisesti vuodesta toiseen. Riskienhallintaa ei voi hoitaa teettämällä riskianalyysi ja hankkimalla markkinoilta erilaisia, analyysissa esille tulleita vakuutuksia. Riskien varalta hankitut, järkevinä pidetyt suojaustarpeet saattavat muuttua hyvinkin nopeasti toimintaympäristön ja lainsäädännön muuttuessa.
Yrityksen omaksuma riskienhallintafilosofia riippuu sen kulttuurista. Riskienhallintaa voidaan hoitaa passiivisesti tai vakavasti kehittämällä keskeisiin riskeihin jatkuvasti suojaratkaisuja. Kiristyvässä kilpailussa passiivistyylisellä riskienhallinnalla ei ole tulevaisuutta. Riskienhallinta muodostuu yhä enemmän ajattelutavaksi ja toimintafilosofiaksi, jonka pitää iskostua yrityksen päätöksentekokulttuuriin.
Työterveyshuollon toteuttama riskinarviointi tulisi olla osa yrityksen kokonaisvaltaista riskienhallintaa. Pääkkösen ym. (2005) mukaan työterveyshuollon tekemät työpaikkaselvitykset riskinarvioineen eivät ole käytännössä vastanneet riittävästi tavoitteeseen arvioida työstä johtuvia riskejä. Tämä on saattanut lisätä yrityksissä käytäntöä tehdä työpaikkaselvitys erikseen ja työpaikan työturvallisuusmääräysten mukainen riskinarviointi erikseen.
Osasyynä voidaan nähdä puutteet työterveyshuollon osaamisessa. Rantasen ym. vuonna 2002 toteuttaman tutkimuksen työpaikkaselvityksestä ja riskinarvioinnista Tampereen aluetyöterveyslaitoksen toimialueen työterveyshuolloissa työskenteleville lääkäreille ja hoitajille tulosten mukaan riskinarviointikoulutusta arvioi tarvitsevansa 89 % vastanneista(vastauksia 158). Eniten arvioitiin tarvittavan lisäkoulutusta koko riskinarviointiprosessista (72 %). Useimpien vastaajien mielestä (74 %) koulutusta tulisi suunnata yhdessä työterveyshuollolle, työsuojeluhenkilöstölle ja työnantajalle (Rantanen ym.2003).
Huomioitavaa on myös erilainen terminologia puhuttaessa riskeistä ja niiden hallinnasta. Yrityksen johto puhuu riskienhallinnasta, joka nähdään prosessimaisena toimintana koostuen yleensä viidestä osavaiheesta: riskien tunnistamisesta, suuruuden arvioinnista, riskienhallintamenetelmien kehittämisestä ja sopivien valitsemisesta, riskienhallintapäätöksistä sekä seurantajärjestelmistä. Työterveyshuolto puhuu terveysriskien arvioinnista. Yritysten työsuojeluorganisaatiot taas puhuvat riskinarvioinnista turvallisuusmielessä. Työterveyshuollon tekemän riskinarvioinnin tavoitteet ovat kyllä samansuuntaiset kuin yritysjohdon toteuttaman riskienhallinnankin, mutta yrityksissä työterveyshuollon tekemä riskinarviointi saatetaan kokea irralliseksi terveysvaarojen ja altisteiden tunnistamiseksi osana työpaikkaselvitystä.
Yritysten riskinarviointiin on laadittu oppaita ja työkaluja, mutta niissä ei juurikaan käsitellä yritysten ja työterveyshuollon yhteistyötä riskienhallinnan saralla. Vastuu riskienhallinnasta kuuluu yritykselle, mutta tulevaisuudessa työterveyshuollon rooli voi nousta erittäin tärkeäksi terveyteen liittyvien henkilöriskien asiantuntijana. Työterveyshuollon on tuotteistettava oma riskienhallintaosaamisensa ja markkinoitava se yrityksen johdolle sekä saatava yrityksen johto mukaan aktiiviseen yhteistyöhön.
Henkilöriskien olemus
Kaikkia sellaisia yrityksen henkilöstöön liittyviä tekijöitä, jotka voivat estää tai haitata joko suoraan tai välillisesti yritystä sen pyrkiessä tavoitteidensa toteuttamiseen, voidaan pitää yrityksen henkilöriskeinä. Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna yrityksen henkilöriskeinä voidaan pitää myös sellaisia riskejä, joiden seuraamukset kohdistuvat yrityksessä työskenteleviin henkilöihin. Yrityksen henkilöriskeinä voidaan tarkastella myös sellaisia yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin liittyviä riskejä, joilla on vaikutusta yrityksen tulokseen esimerkiksi sitä kautta, että niiden toteutuminen aiheuttaa yritykselle jonkinlaisen korvausvastuun tai muita taloudellisia seuraamuksia.
Henkilöriskit ovat hyvä esimerkki riskilajista, johon kuuluu sekä liike- että vahinkoriskejä. Perinteisiä vahinkotyyppisiä henkilöriskejä ovat henkilön sairastuminen, loukkaantuminen tai kuolema. Selvemmin liikepainotteisia henkilöriskejä taas ovat henkilöstön osaamattomuudesta, haluttomuudesta tai jaksamattomuudesta aiheutuvat riskit. Työhyvinvoinnin puute voi aiheuttaa merkittäviä liiketoimintariskejä, joita voidaan nimittää myös työhyvinvointiriskeiksi (Otala & Ahonen, 2003). Uupunut henkilöstö tai jälkeenjäänyt osaaminen voi koitua kalliiksi ja ihmisten vaihtaminen on yleensä monimutkaisempaa kuin koneiden.
Henkilöriskit koetaan Engblomin (2003) väitöstutkimuksen mukaan suomalaisissa yrityksissä suurimmiksi uhkiksi yritystoiminnalle. Myös Borgin (1999) Suomen Yrittäjät ry:n jäsenyrityksille tekemät kyselytutkimukset 5 eri vuodelta (1988 -1996) osoittavat, että henkilöriskit liikkuvat muita yritystoiminnan riskejä huomattavasti korkeammalla tasolla ja pääsääntöisesti niin, että ne ovat alle 20 hengen yrityksissä noin kaksinkertaiset suurempiin yrityksiin nähden. Suuremmissa yrityksissä organisaatio, työnjako ja varahenkilöjärjestelmät korvaavat paljon sitä, mikä pienessä yrityksessä ei vain käytännössä usein ole mahdollista.
Henkilöriskejä tulisi tunnistaa, arvioida ja hallita samaan tapaan kuin muitakin liiketoimintaan liittyviä riskejä. Työterveyshuollon toteuttama terveysriskien hallinta on tärkeä osa kokonaisvaltaista henkilöriskien hallintaa. Tavoitteena on sekä työyhteisön että yksilöiden hyvinvointi. Työterveyshuollon aktiivinen yhteistyö henkilöstöhallinnon ja johdon edustajien kanssa on edellytys kokonaisvaltaiselle henkilöriskienhallintatyölle.
Suomalaisissa yrityksissä kaivataan kokonaisvaltaisen henkilöriskien hallinnan suhteen lisää osaamista. Modernisti toimivassa yrityksessä henkilöstövoimavarojen johtaminen ja henkilöriskien hallinta tulisi olla osa yrityksen kokonaisvaltaista riskienhallintaa. Nykyisin henkilöriskejä yrityksissä miettivät usein vielä vain henkilöstöihmiset, kun taas yrityksen muu riskienhallinta, esimerkiksi talouteen, myyntiin ja tuotantoon liittyvä riskienhallinta, on sitä vastoin integroitu.
2. Työsuojeluyhteistyö ja riskienhallinta
Uudistettu työturvallisuus- ja työterveyslainsäädäntö antaa mahdollisuudet ja velvoitteet työterveyshuollolle osallistua asiakasorganisaation työsuojeluyhteistyöhön. Työterveyshuollon yhteistyö yritysten työsuojeluorganisaatioiden kanssa ei toteudu vielä lainsäätäjän tavoitteiden mukaisesti (Tarkkonen 2005). On paljon yrityksiä, joissa asiat on tältä osin hoidettu hyvin. Valitettavasti on myös paljon yrityksiä, joissa yhteistyö on vielä puutteellista.
Työturvallisuuden kannalta on tärkeää, että työterveyshuollon osaamista käytetään hyväksi työpaikan työsuojeluun liittyvässä kehittämistoiminnassa. Lakisääteinen vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi sekä työterveyshuollon työpaikkaselvitys tulee suunnitella ja toteuttaa kummankin organisaation yhteistyönä. Myös raportoinnissa tulisi hyödyntää yhteistyötä.
Työterveyshuollon osuus työorganisaatiokohtaisen työsuojelun työnjaossa on sen lääketieteellisen osaamisen, esimerkiksi terveystarkastusten ja lääketieteellisten työkykyarviointien osalta kohtuullisen selväpiirteinen. Tarkkosen (2005) mielestä työterveyshuollon toiminta osana työpaikan työsuojelun yhteistoimintajärjestelmää saattaa muodostua ongelmaksi, jos työorganisaatiossa ei ole selvitetty ja pohdittu loppuun johdon ja muun työorganisaation, työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön ja työterveyshuollon välistä suhdetta ja työnjakoa.
Yrityksen johto ja muu henkilöstö saattavat kokea sekä työterveyshuollon että työsuojeluorganisaation erillisiksi toimijoiksi, joilla ei ole selkeää rajapintaa yrityksen muuhun toimintaan. Valitettavasti nämä kaksi eri toimijaa saattavat itsekin kokevat tekevänsä eri työtä ja irrallaan toisistaan sekä vailla yrityksen johdon tukea ja mielenkiintoa aiheeseen. Työterveyshuolto voi ajatella työsuojelun toimivan koneiden ja koneturvallisuuden maailmassa ja työsuojelu taas saattaa nähdä työterveyshuollon vain terveydenhoidollisena yksikkönä.
Eräänä syynä yhteistyön puutteellisuuteen voi olla myös se, että meillä on eri lait työterveyshuollosta ja työturvallisuudesta. Monissa EU-maissa työterveys ja –turvallisuus käsitetään yhden saman asian kahtena eri puolena. Usein tähän ryppääseen kuuluvat vielä lisäksi laatu ja ympäristö – eräässä mielessä organisaation yhteiskuntavastuu kokonaisuudessaan.
3. Kehittämishankkeet
Artikkeli perustuu Lääkärikeskus –Yhtymän työterveyshuollossa 2004-2006 toteutettujen kahden kehittämishankkeen aineistoon ja kokemukseen. Ensimmäisessä hankkeessa Työterveyshuollon rooli asiakasyrityksen henkilöriskienhallintaprosessissa selvitettiin kyselyiden avulla asiakasorganisaatioiden henkilöriskejä, riskienhallintaa, työsuojelutoimintaa sekä työterveyshuoltohenkilöstön mietteitä henkilöriskeistä ja omasta roolistaan asiakasorganisaatioiden riskienhallintatyössä. Toisessa kehittämishankkeessa Aktiivinen ja osaava työterveyshuolto 2007 pyrittiin muokkaamaan työterveyshuollon toimintaa vastaamaan aiempaa paremmin tämän päivän työelämän haasteisiin. Työsuojelurahasto osarahoitti molempia kehittämishankkeita.
Ensimmäisen kehittämishankkeen alussa, loppuvuodesta 2004 Lääkärikeskus –Yhtymän työterveyshuollon asiakasyrityksille tehtiin henkilöriskejä ja riskienhallintaa koskeva kysely. Vastauksia saatiin 368 organisaatiosta, jotka sijaitsevat pääkaupunkiseudulla ja Keski-Uudellamaalla. Vastaajista naisia oli noin 40 % ja miehiä noin 60 %. Yli 50 % kyselyyn vastanneista työskentelee toimitusjohtajana.
Tulosten mukaan yli 80 % vastaajista kokee henkilöriskien hallinnan tärkeäksi organisaationsa tulevaisuuden kannalta. Kuitenkin vain noin 10 prosentilla on käytössään kirjallinen henkilöriskienhallintapolitiikka. Kolmannes vastaajista oli tyytyväisiä henkilöriskienhallintaosaamiseensa, mutta kaksi kolmesta vastaajasta oli sitä mieltä, että osaamista tarvitaan lisää. Suurin osa yrityksistä halusi tehdä yhteistyötä henkilöriskienhallintatyössä työterveyshuollon kanssa. Asiakasyrityksiltä tuli paljon erilaisia ehdotuksia riskienhallintayhteistyön kehittämiseksi.
Henkilöriskeistä merkittävämmiksi koettiin selvästi organisaation koosta ja toimialasta riippumatta johtaminen ja esimiestyö, liiallinen kiire, henkilöstön sairaspoissaolot, henkinen kuormittuminen, stressi, työuupumus, riittävä erikoisosaaminen sekä työvoiman saatavuus tulevaisuudessa.
Työympäristöriskit, kuten tapaturman vaarat, melu, valaistus, lämpöolot sekä kemialliset ja fysikaaliset ja biologiset tekijät, koettiin vähäisimmiksi riskitekijöiksi yrityksen toiminnalle.
Alkuvuodesta 2005 tehtiin henkilöriskejä koskeva kysely Lääkärikeskus –Yhtymän työterveyshuoltohenkilöstölle (vastauksia 59). Kyselyssä kartoitettiin henkilöriskien ja riskienhallintaosaamisen lisäksi työterveyshuoltohenkilöstön mietteitä omassa työssään 2000-luvulla tapahtuneita muutoksista sekä oman työn kehittämistarpeita.
Erityisesti työterveyshoitajat ja työpsykologit kokivat, että työpaikoilla aiemmin vallinneet terveysriskit ovat vähentyneet, mutta työtekijöille on ilmaantunut uusia, henkistä hyvinvointia heikentäviä terveysriskejä työelämän teknistymisen ja kiristyneen työtahdin seurauksena.
Merkittävimmiksi asiakasyritysten henkilöriskeiksi työterveyshuollossa nähtiin työilmapiiriin, henkilöstön sairauspoissaoloihin, ruumiilliseen kuormittumiseen, fyysiseen kuntoon, henkiseen kuormittumiseen, stressiin ja työuupumukseen liittyvät riskitekijät. Työympäristöriskit nähtiin työterveyshuoltohenkilöstön keskuudessa myös merkittävinä henkilöriskeinä.
Kyselyiden tulosten perusteella Lääkärikeskus –Yhtymän työterveyshuollossa käynnistyi samanaikaisesti useampikin osaprojekti, jossa jäsennettiin työterveyshuollon osaaminen ja kehittämistarpeet sekä asiakasyrityksille tarjottavat tuotteet. Parantaakseen asiakastyönsä laatua ja tuottavuutta, lisätäkseen asiakaslähtöisyyttä sekä laajentaakseen riskienhallintaosaamistaan Lääkärikeskus –Yhtymän työterveyshuollossa keskityttiin mm. seuraaviin asiakokonaisuuksiin:
- Työpaikkaselvitysprosessi uudistettiin kokonaisuudessaan
- Työsuojeluosaamista laajennettiin
- Toimialatietoutta parannettiin rakentamalla mm. omat toimialasivustot
- Kokonaisvaltaista riskienhallintaosaamista lisättiin; mm. työterveyshuollon oma Riskit ja riskienhallinta -työkirja
Lääkärikeskus –Yhtymän työterveyshuollon toiminnassa korostuu nyt ennalta ehkäisevä, työpaikkalähtöinen toiminta ja aktiivinen yhteistyö asiakasyrityksen kanssa. Keskeistä on työntekijöiden ja työyhteisön hyvinvointi sekä työn terveellisyys.
4. Pohdinta ja päätelmät
Nykyaikaisessa riskienhallintatyössä tarvitaan yrityksen johdon ja eri riskienhallintatahojen välistä saumatonta yhteistyötä, jossa korostuu johdon aktiivinen ote, pyrkimys kauaskantoisiin optimiratkaisuihin, harkittu vakuutuspolitiikka ja monipuolinen vahingontorjuntatyö. Toimivan riskienhallintapolitiikan tulee ulottua yrityksen koko riskikenttään.
Riskienhallintaosaamista tarvitaan lisää sekä yrityksissä että työterveyshuollossa. Erityisesti henkilöriskien hallinnan suhteen kaivataan kokonaisvalaista riskienhallintaa. Henkilöriskit eri muodoissaan pysyvät tulevaisuudessa mukana jokaisen yrityksen riskikartalla. Erilaiset henkilöriskit voivat olla yllättäviä ja vaikeasti hallittavia toimialasta ja yrityksen koosta riippumatta. Yrityksen voimavaroista henkilöstö on riskienhallinnan kannalta tulevaisuudessakin haastavin, koska ihminen on resurssina yritykselle ennakoimaton ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti.
Työterveyshuoltoa ei nähdä vielä merkittävänä vaikuttajana yritysten kokonaisvaltaisessa riskienhallintaprosessissa. Yritysten ja työterveyshuollon yhteistyön kehittäminen riskienhallinnan saralla edellyttää selkeää määrittelyä siitä, missä yritykset haluavat hyödyntää työterveyshuollon osaamista. Yhteistyön kehittäminen edellyttää myös määrittelyä yrityksen riskienhallinnan laajuudesta, tavoitteista, yhteisistä toimintatavoista sekä eri osapuolten roolista.
Myös työterveyshuollon on syytä miettiä osaamisensa ja tuotteensa, jotka se voi riskienhallinnataan tarjota.
Riskienhallinta -terminologia saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä. Yrityksen johto puhuu riskienhallinnasta ja työterveyshuolto ja työsuojelu puhuvat riskinarvioinnista. Työterveyshuollon tekemässä riskinarvioinnissa korostuvat termit kuormittavuus ja altisteet, joita yritysmaailmassa vierastetaan. Työterveyshuollon työpaikkaselvityksen osana tehtävällä riskinarvioinnilla ja yrityksen johdon organisoimalla riskienhallinnalla on onneksi yhteiset tavoitteet ja varsin pitkälle yhtenevä sisältö.
Myös yritysten työsuojeluorganisaatioiden ja työterveyshuollon yhteistyössä on vielä paljon parantamisen varaa. Tarkkonen (2005) toteaa suomalaista työsuojelua käsittelevässä väitöskirjassaan, että koska työsuojelupäälliköiden ja –valtuutettujen sekä työterveyshuollon ylläpitäminen joka tapauksessa maksaa, kannattaisi nämä toimijat valjastaa täyteen laukkaan työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Tarkkosen mielestä tämä onnistuu kuitenkin vain siellä, missä työsuojelun yhteistoimintahenkilöt yhdessä johdon kanssa ymmärtävät yhteistyön merkityksen.
Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa henkilöriskeistä ja työterveyshuollon roolista riskienhallintaprosessissa.
KTM
tutkija
kristiina.halonen@jippii.fi
Kirjallisuutta
- Borg, O.: Yrittämisen ja riskien kohtalonyhteys. Teoksessa: Kuusela, H. & Ollikainen, R. (toim.) Riskit ja riskienhallinta – Riskien tunnistaminen, vähentäminen ja siirtäminen. Tampere 1998.
- Engblom, J.: Liikeriskit – luonne, lajit ja riskikentän mallintaminen. Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja A-2:2003.
- Murtonen, M.: Riskien arviointi työpaikalla, työkirja, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto, Tampere 2003.
- Otala, L. & Ahonen, G.: Työhyvinvointi tuloksen tekijänä. WSOY. Porvoo 2003.
- Pääkkönen, R., Rantanen, S. & Uitti, J.: Työn terveysvaarojen tunnistaminen, Työterveyslaitos & Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005.
- Rantanen, S.& Pääkkönen, R.: Riskinarviointi ja työpaikkaselvitys työsuojelupäälliköiden näkökulmasta. Työterveyslääkäri 2006;(2):56-61.
- Rantanen, S.,Pääkkönen, R., Jokitulppo, J., Palmroos, P.: Kysely työpaikkaselvityksestä ja riskinarvioinnista. Työterveyslääkäri 2003;(2):223-230 .
- Riskin arviointi, Työsuojeluoppaita ja ohjeita 14. Työsuojeluhallinto, Tampere 2005.
- Rissa, K.: Riskit hallintaan, Työturvallisuuskeskus, Helsinki 1999.
- Suominen, A.: Riskienhallinta , WSOY, Helsinki 2003.
- Tarkkonen, J.: Yhteistoiminnan ehdoilla, ymmärryksen ja vallan rajapinnoilla. Työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt toimijoina, työorganisaatiot yhteistoiminnan areenoina ja työsuojelujärjestelmät kehittämisen kohteina. Väitöskirja. Oulun yliopiston julkaisuja 2005.