Pernarutosta rannekanavatautiin – 80 vuotta ammattitautisäädöksiä Suomessa (osa 2)

Ammattitautien ilmoitusvelvollisuus voimaan

Asetuksessa voitiin määritellä sanotut tekijät sekä niiden ja sairauden välinen syy-yhteys. Voimassa olleen ammattitautilain säätämistä määräajoista esitettiin luovuttavan.

Suomi sai uuden ammattitautilain (638/ 1967) ja -asetuksen (639/1967) tasavallan presidentti Urho Kekkosen allekirjoittamina. Uuden lain merkittävimpinä parannuksina mainittiin mm. se, ettei enää edellytetty, että työn tai siitä johtuvien tekijöiden - kuten aikaisemmin – 'kokemuksen mukaan' voidaan todeta aiheuttaneen korvaukseen oikeuttavan sairauden; toisin sanoen myös uudet, aikaisemmin tuntemattomat, sairautta aiheuttavat tekijät, jotka ovat työssä ilmenneet, voitiin jo ensi kerralla hyväksyä sairauden syyksi. Asetus sisälsi jälleen uusia nimikkeitä, kuten eräitä metalleja, antibiootit ja puuvillapölyn. Biologisista tekijöistä poistettiin räkätauti. Samassa yhteydessä annettiin vielä sosiaaliministeriön päätös ohjeista ammattitautien toteamiseksi (640/1967). Siinä mainittiin kivipölyn aiheuttamana tautina asbestikeuhkosyöpä. Ensimmäistä kertaa sairauden muotona mainittiin myös hammasvauriot happoaltistuksen seurauksena.

Työsuojelun valvonnasta annettu laki (131 /1973) vuodelta 1973 velvoitti lääkäreitä ilmoittamaan toteamansa ammattitaudin tai muun työstä johtuvan sairaalloisen tilan työsuojeluviranomaiselle. Tällä täytettiin ILO: n vuoden 1947 yleissopimuksen nro 81 Ammattientarkastukset teollisuudessa ja kaupassa velvoite ilmoittaa ammattientarkastukselle ammattitautitapaukset, jonka Suomi oli ratifioinut jo vuonna 1949. Ammattitautien ilmoitusmenettelystä säätää myös ILO: n myöhempi yleissopimus nro 155 Työturvallisuus ja työterveys sekä työympäristö vuodelta 1981. Sen maamme ratifioi vuonna 1985.

Nykysäädösten perusta

ILO oli vuonna 1980 pidetyssä 66. työkonferenssissa uusinut ammattitautinimikkeistönsä. Aiemman viidentoista nimikkeen luettelo oli nyt kasvanut kahteenkymmeneenkahdeksaan. Uusia olivat mm. kovametallipölyn, astmaa ja alveoliittia aiheuttavien tekijöiden, melun, tärinän ja ylipaineen aiheuttamat sairaudet sekä asbestin aiheuttama keuhkosyöpä tai mesoteliooma.

Ammattitautiasetus (639/1967) kumottiin tammikuussa 1987, ja tilalle tuli uusi ammattitautiasetus (67/1987). Olennaisena muutoksena aiempaan oli, että nyt fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina voitiin korvata jännetupen tulehdus ja olkaluun nivelnastan tulehdus, jos ne olivat aiheutuneet tavan takaa toistuvan ja yksipuolisen taikka työntekijälle oudon liikkeen suorittamisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön helmikuussa 1987 asettama ammattitautityöryhmä pohti eräiden ongelmallisten tautiryhmien suhdetta korvauslainsäädäntöön. Näitä olivat mm. nivelrikko, olan, niskan ja selän sairaudet, työperäiset syövät sekä psyykkiset sairaudet. Työryhmän selvityksen pohjalta annettiin vuoden 1988 valtiopäiville hallituksen esitys ammattitautilaiksi.

Joulukuussa 1988 annettiinkin uusi ammattitautilaki (1343/1988) ja -asetus (1347/1988), jotka edelleen muutettuina ovat voimassa. Joidenkin nimikelisäysten, kuten ylipaine, solunsalpaajat, aflatoksiinit ja eräät biologiset tekijät, ohella säädettiin mm. muun sairauden olennainen työssä paheneminen korvattavaksi. Eräiden aineiden syöpävaarallisuus lisättiin tyypillisiin sairauden muotoihin. Näitä olivat mm. arseenin aiheuttamat iho- ja keuhkosyöpä sekä asbestipölyn aiheuttama mesoteliooma. Erillistä sosiaaliministeriön päätöstä ohjeista ammattitautien toteamiseksi ei enää katsottu tarpeelliseksi.

EU- Suomen aika

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin meitä tuli koskemaan myös EU:n komission suositus eurooppalaisesta ammattitautiluettelosta. Komissio oli antanut ensimmäisen suosituksensa vuonna 1962 ja toisen vuonna 1990. Ne eivät olleet sitovaa lainsäädäntöä, eikä niitä niin muodoin ollut pakko viedä kansalliseen lainsäädäntöön. Komissio on kuitenkin toivonut jäsenmaiden yhdenmukaistavan luettelonsa, ja viitannut mahdollisuuteen jatkossa harkita direktiivin antamista, ellei yhdenmukaistaminen etene. Yhdenmukaistamisen tukemiseksi komissio on julkaissut myös ammattitautien diagnostiset kriteerit vuonna 1994.

Tarkasteltuaan suosituksen noudattamista komissio antoi vuonna 1996 tiedonannon ammattitauteja koskevasta eurooppalaisesta luettelosta, KOM(96) 454. Siinä todettiin luettelon uusimisen tarve, ja uusi suositus annettiinkin syyskuussa 2003. Suositus edellyttää kaikkien ammattitautitapausten ilmoittamista. EU:n suosituksen ammattitautiluettelo on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa luetellaan tieteellisesti työperäisiksi tunnustetut, korvauskelpoiset ja ehkäisytoimenpiteitä vaativat taudit tai niiden aiheuttajat ja toisessa osassa muita työperäisiä sairauksia ja niiden aiheuttajia, joista myös on tietoja kerättävä. Uudistus lisäsi ammattitautinimikkeiden määrän 107:ään entisten 93:n sijaan.

Meidän ammattitautiasetuksemme ei eksplisiittisesti mainitse kaikkia eurooppalaisen luettelon nimikkeitä, mutta kun järjestelmämme on ns. sekajärjestelmä, voidaan periaatteessa mikä tahansa sairaus, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut mistä tahansa fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä, korvata ammattitautina, ja siten katsoa suosituksen pitkälle täyttyvän.

Syksyllä 1998 asetettiin sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön kehittämistyöryhmä (TAKE), jonka toimeksiantoon kuului mm. ammattitautiluettelon tarkistaminen kvartsipölyn, dioksiinien, hiilivetyjen halogeenijohdannaisten sekä hepatiitti C:n osalta sekä ammattitautien korvausperiaatteiden selventäminen yläraajan sairauksien, kuten olkaluun sivunastan tulehduksen ja rannekanavaoireyhtymän kohdalla. Työryhmän työ johtikin eräisiin säädösmuutoksiin.

Vuonna 2002 annettiin tasavallan presidentti Tarja Halosen allekirjoittamana laki ammattitautilain muuttamisesta (1313/2002), jolloin laissa mainittiin rannekanavaoireyhtymä uutena korvaukseen oikeuttavana ammattitautina. Samassa yhteydessä kumottiin vihdoin jo vuoden 1967 lakimuutostyötä arvioitaessa 'pienenä kauneuspilkkuna' pidetty vuoden 1948 asetus eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista (852/1948) lailla tapaturmavakuutuslain muuttamisesta (1314/2002), jossa yhteydessä vanhan asetuksen aineellinen sisältö siirrettiin tapaturmavakuutuslakiin.

Valtioneuvoston asetus ammattitautiasetuksen muuttamisesta (252/2003) toi joitain muutoksia ammattitautiasetuksen nimikkeisiin. Näitä olivat HCFC - yhdisteiden aiheuttamat maksavauriot, PCB: n aiheuttama klooriakne, kvartsipölyn aiheuttama keuhkosyöpä, hepatiitti C sekä orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä (ODTS).

TAKE - työryhmä otti kantaa myös ns. sairaalabakteereihin todeten, että myös erilaisten sairaalabakteerien aiheuttamat ammattitaudit korvataan vakiintuneen korvauskäytännön mukaan jo nykyisen lainsäädännön perusteella ammattitautina, jos syy-yhteys työhön on osoitettu. Korvaamista ei estä se, ettei bakteeri aiheuta oireita. Työryhmä piti tarpeellisena, että nykyisen korvauskäytännön yhtenäisyys varmistetaan tapaturma-asiain korvauslautakunnan bakteeritauteja yleisesti koskevalla ohjeistuksella lähetekirjeessä sovitun periaatteen mukaan. Tapaturma-asiain korvauslautakunta lähettikin 16.12.2002 kiertokirjeen 9/2002 Sairaalabakteerit ja ammattitautikorvattavuus, jossa se katsoi, että mikäli kantajuus ei aiheuta kliinisesti todettavaa tautia tai ylipäätään lääketieteellisin menetelmin todennettavissa olevia haitallisia muutoksia tai oireita henkilön elimistössä, siitä ei makseta korvausta ammattitautilainsäädännön perusteella. Korkeimman oikeuden päätöksellä 29.3.2006 ratkaistiin erään sairaanhoitajan työssä saaman MRSA -bakteeritartunnan korvattavuus. Kysymys oli siitä, oliko pysyväksi jäänyt, mutta oireeton bakteerin kantajuus korvattava ammattitautilain nojalla (KKO:2006:23). Päätöslauselman mukaan vakuutusyhtiö velvoitettiin korvaamaan työntekijälle lainmukainen korvaus hänelle ammattitautina korvattavan metisilliinille resistentin Staphylococcus aureus -bakteerin kantajuuden johdosta.

ILO: n suositus nro 194 koskee ammattitautien luetteloa sekä työtapaturmien ja ammattitautien kirjaamista ja ilmoittamista. Se sisältyy tasavallan presidentin asetukseen kansainvälisen työkonferenssiin hyväksymään työturvallisuutta ja työterveyttä koskevaan yleissopimukseen liittyvän pöytäkirjan voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (55/2004). Pöytäkirja edellyttää ammattitautien ilmoitusmenettelyä ja tilastointia ja suositus sisältää ILO: n ajan tasalle saattaman ammattitautien nimikkeistön. Suosituksessa on 70 ilmoitettavaa nimikettä aiemman 41:n sijaan.

Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) korvasi vuodelta 1973 peräisin olleen työsuojelun valvontalain. Sen 46§ säätää lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta työsuojeluviranomaiselle hänen perustellusti epäillessään ammattitautia tai työstä johtuvaa muuta työperäistä sairautta.

Tulevaisuuden näkymiä

Psyykkisten sairauksien ammattitautikorvausasiaa oli pohtinut jo vuoden 1987 ammattitautityöryhmä. Asia tuli uudelleen esiin TAKE - työryhmän työssä, jonka työryhmämuistiossa vuodelta 2000 todettiin, että työn ja työympäristön vaikutusta psyykkiseen terveydentilaan tulee selvittää (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 2000:17). Tämän johdosta sosiaali- ja terveysministeriö asetti syyskuussa 2001 erillisen työryhmän selvittämään, voiko työhön tai työympäristöön liittyvä psyykkinen tekijä olla ammattitautikorvauksen perusteena. Työryhmän toimikautta jatkettiin huhtikuun 2003 loppuun. Työryhmä päätyi toteamaan, että psyykkisen tekijän sisällyttämiseen ammattitautilainsäädäntöön ei sillä hetkellä ollut riittäviä edellytyksiä (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 2003:19). Työryhmä piti tärkeänä, että tiedon tasoa pyritään aktiivisesti parantamaan muun muassa tutkimustoimintaa suuntaamalla, ja työryhmä valmistelikin lyhyen yhteenvedon keskeisistä tutkimus- ja kehitystarpeista sekä toimenpiteistä. Lienee helppo ennustaa, että asiaan palataan taas, kun ammattitautilainsäädäntöä jatkossa muutetaan.

Tuotantoelämän muutokset, uusien menetelmien ja kemikaalien käyttöönotto sekä työlääketieteen uudet havainnot takaavat, että muutostarvetta jatkossakin ammattitautiluetteloihin esiintyy. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka Työterveyslaitoksen tutkijoiden ehdotuksen lisätä virtsajohtimia ahtauttava ja munuaisvaurioihin johtava retroperitoneaalifibroosi asbestipölyn aiheuttamaksi tyypilliseksi sairauden muodoksi ammattitautiasetukseen.

ILO: n ammattitautiluettelon muutokset on luonnollisesti otettava huomioon, jos maamme jatkossa ratifioi ILO: n ammattitautiluetteloita. EU:n ammattitautisuositukset sitomattominakin on varmaan aiheellista tarkoin tutkia kansallisia säädöksiä uudelleen arvioitaessa. EU: n yhdenmukaistamispyrkimykset lienevät ymmärrettäviä, vaikka ammattitautinimikkeissä pakostakin on joitain vain osalle jäsenmaita relevantteja nimikkeitä. Esimerkkinä näistä voisi käydä vaikka mm. belgialaisen tohtori Stassenin 1900-luvun alussa tutkima kaivosmiehen silmävärve, jolla on merkitystä vain hiilikaivosmaissa, mutta joka silti on otettu mukaan EU:n ammattitautisuosituksen nimikelistalle.

Artikkelin ensimmäinen osa on julkaistu lehden edellisessä numerossa 4/06.