Juokseminen on

"Kun lähdin juoksemaan, aurinko oli korkealla taivaalla.

Juoksin tunnin, kaksi. Neljän liikenneruuhka tuli ja meni.

Aurinko on liikkunut jo pitkän matkan kolmen tunnin aikana

ja minä vaan juoksen.

Valo muuttuu punaisemmaksi, aurinko ei lämmitä niin kuin alussa.

Juokseminen on.

Maisema on kulissi, jossa juoksevana olen muuttumaton.

Maisema on ajallinen, aika tuntuu pysähtyneen."

Näin alkaa johdanto kirjaan Tapio Koski: Juoksemisen filosofia otteella kirjoittajan juoksupäiväkirjasta. Onkohan tämä runokirja? Selasin aluksi melkoisen joukon runokirjoja löytääkseni liikunta-aiheisen runon. Ihan heti ei sellaista tullut vastaan. Ja vaikka muutaman sitten löysinkin, ne eivät "kolahtaneet". Entä sitten yllämainittu teos? Ei runokirja. Ei myöskään mikään helposti läpiluettava kirjanen, vaan ammattifilosofin uudenlaista pohdintaa juoksemisen olemuksesta.

Juokseminen ei ole kaikille "se juttu" eikä tarvitsekaan olla. Lajeja löytyy lähes loputtomiin… Omalle persoonallisuudelle, keholle, ajankäytölle, elämäntilanteelle sopiva liikuntamuoto voi löytyä vasta vähitellenkin, varttuneemmalla iällä. Tuolloin ahaa-elämys liikunnan iloista saattaa olla järisyttävä. Numeromme liikunta-aiheisissa jutuissa ajattelimme ehkä eniten juuri häntä, jonka liikuntakipinä on vasta ottanut syttyäkseen tai likimain.

Hienoja liikuntahetkiä ja aurinkoista kesää kaikille!

t. Tuija Sirkka