Terveysliikunta– terveyden edistämisen tärkeä osatekijä

Miten terveydenhuolto voi edistää terveysliikuntaa?

Terveydenhuolto ja erityisesti lääkärit ovat avainasemassa kohdatessaan terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia henkilöitä. Vastaanottotilanteessa on tärkeä arvioida liikunnan mahdollisuuksia potilaan sairauden tai oireen hoidossa. Vuonna 2004 lääkärikyselyssä työterveyshuollon lääkäreistä 87 % ilmoitti kysyvänsä vähintään joka kolmannen potilaan liikkumistottumuksia. Kirjallisia liikkumisohjeita joka kolmannelle antoi 20%.

Tutkimuksissa on todettu, että kertaluontoinen hyvinkään toteutettu liikuntaneuvonta ei tue riittävällä tavalla pysyvää käyttäytymisen muutosta. Muutos on prosessi, johon henkilö tarvitsee pitkäkestoista tukea. Lääkäri on tärkeä henkilö liikuntakäyttäytymisen muutostarpeen puheeksiottajana. Potilaat arvostavat lääkärin asiantuntijuutta. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä. Potilaat tarvitsevat usein tukea konkreettisen juuri heille soveltuvan liikuntaohjelman laatimisessa ja seurannassa. Tähän ei lääkärin käytössä oleva vastaanottoaika eikä myöskään asiantuntemus monesti riitä.

Fysioterapeutti on tärkeä yhteistyökumppani yksilöllisen liikuntaohjelman laatimisessa, täsmentämisessä ja seurannassa. Työterveyshoitajat ovat myös tärkeässä roolissa tukemassa muutosprosessia. Liikuntaneuvonta ja liikuntakäyttäytymisen muutos ovat monen eri ammattihenkilön yhteistyön haaste.

Työterveyshuollon henkilöstö voi asiantuntijana vaikuttaa myös työyhteisön työhyvinvointia edistävään toimintaan. Työyhteisöliikunnan tulisi tavoittaa erityisesti ne työntekijät, jotka ovat huonokuntoisia ja liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Terveysliikunnan tarjonnassa ja annostelussa tulisi ottaa huomioon työn kokonaiskuormittavuus ja muut työn piirteet.

Liikkumisresepti liikuntaneuvonnan työkaluna

Valtakunnallisessa Liikkumisresepti-hankkeessa (2001–2004) kehitettiin asiantuntijayhteistyönä Liikkumisreseptilomake ja siihen perustuva neuvontamalli. Hankkeen tavoitteena oli lisätä lääkäreiden tietämystä terveyttä edistävästä liikunnasta sekä kehittää heidän toteuttamaansa liikuntaneuvontaa. Hankkeen tieteellinen arviointi osoitti, että liikkumisreseptin käyttö liikuntaneuvonnan tukena lisää potilaiden fyysistä aktiivisuutta ainakin lyhyellä ja mahdollisesti myös pitkällä aikavälillä. Liikkumisresepti on vahvistanut liikuntaa järjestävien tahojen ja perusterveydenhuollon välistä yhteistyötä monissa paikallisissa ja alueellisissa hankkeissa.

Toimintakulttuurin muutokset terveydenhuollossa ovat hitaita. Liikuntaneuvonnan kehittäminen yleiseltä tasolta asiakaslähtöiseen suuntaan edellyttää muutoksia lääkärien työ- ja toimintakulttuurissa sekä yhteistyön lisäämistä lääkärien, hoitajien, fysioterapeuttien ja liikuntaa ohjaavien henkilöiden ja tahojen välillä. Liikkumisreseptin merkitys väestön liikunnan aktivoimisessa näyttää jääneen ainakin toistaiseksi vähäiseksi, sillä vain pieni osa lääkäreistä on ollut valmis käyttämään reseptiä. Työ liikkumisreseptin käytön kehittämiseksi jatkuu kuitenkin sekä kansallisella että pohjoismaisella yhteistyöllä. Liikuntaneuvontaan liittyvän tiedon saaminen sähköiseen potilastietojärjestelmään on lähiaikojen tavoite. Tämä helpottaa tiedon kirjaamista ja välittymistä liikuntaneuvontaan osallistuvien eri ammattihenkilöiden välillä.

Liikkumisresepti-hanke Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Liikkumisreseptin alueellinen toteuttaminen ja vaikutusten arviointi- hanke (2004–2007) käynnistyi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuortaneen urheiluopiston rahoittamana yhteistyöhankkeena, jatkohankkeessa rahoittajana ovat EPshp ja lääninhallitus. Hankkeen tavoitteena on mm. kouluttaa lääkäreitä ja muuta terveydenhuollon henkilöstöä liikkumisreseptin toteuttamisessa, käytössä ja potilasseurannassa.

Hankkeen käynnistyttyä tehtiin yhteistyössä Lapin yliopiston yhteiskuntatieteen laitoksen kanssa arviointiselvitys, jonka avulla pyrittiin löytämään liikkumisreseptin käyttöönoton ja toimeenpanon solmukohtia. Selvityksessä nousi esiin mm. tarve saada käyttöön jonkinlainen kirjallinen liikkumisen yleisohje, jota voitaisiin käydä läpi potilaan kanssa.

Ensimmäisenä neuvontaohjeena valmistui Liiku riittävästi/Liike on lääkettä-kortti yhteistyönä UKK-instituutin, Sydänliiton, Reumaliiton, Diabetesliiton ja Osteoporoosiliiton kanssa. Liikuntaohjeen perustana on UKK-instituutin kehittämä liikuntapiirakka. Kortin kääntöpuolella on tiivistetyssä muodossa ohjeita liikunnan määrästä ja laadusta eri kansansairauksien hoidossa. Toisena ohjeena valmistui yhteistyössä Ikäinstituutin kanssa Liiku läpi elämän/toimintakykyä turvallisesti-kortti, joka on tarkoitettu ikäihmisten liikuntaneuvontaan. Kolmantena on valmisteilla lasten liikuntaneuvontaa ohjaava kortti.

Hankkeen tuottama neuvontamateriaali on saavuttanut suurta suosiota erityisesti liikuntaneuvontaa toteuttavien fysioterapeuttien ja terveydenhoitajien parissa. Kortti on myös hyvä kirjallinen materiaali annattavaksi potilaalle tai häntä huoltaville henkilöille muistuttamaan riittävän liikunnan määrästä arkipäivässä. Kortteja on tilattu yhteensä n. 200 000 kappaletta eri puolille Suomea. Neuvontakortti on käännetty myös ruotsin ja englannin kielelle.

Terveysliikunnan edistämisessä on noussut esiin myös tarve kuntakohtaisen liikuntakalenterin laatimisesta. Tätä tarkoitusta varten on kehitetty sähköinen portaali, www.TEP.fi, jonne on kirjattuna kunnassa tarjolla olevat eritasoiset liikuntaryhmät. Erityisesti ns. matalan kynnyksen ryhmien lisäämisen tarve on noussut esiin. Aikaisemmin liikuntaa harrastamattomat, huonokuntoiset, ylipainoiset jne. tarvitsevat omia erityisryhmiään tukemaan terveysliikunnan aloittamista. Sähköinen liikuntakalenteri on hyvä tuki yksilöllisen liikuntaohjelman suunnittelussa niin terveydenhuollon henkilöstölle kuin potilaalle itselleen.

Lääkäreiden vastaanottotyössä liikkumisreseptin kirjoittaminen on jäänyt melko vähäiseen asemaan. Vaikutelma on, että hankkeen myötä alueellamme liikuntaneuvonta yleensä sekä lääkäreiden yhteistyö muiden ammattihenkilöiden kanssa liikuntaneuvonnan toteuttamisessa on selvästi lisääntynyt. Hankkeessa on kehitetty erilaisia malleja, joissa lääkärin osuutta liikkumisreseptin kirjoittamisessa pyritään minimoimaan. Lääkärin tehtävänä on lähinnä tunnistaa potilaiden joukosta ne henkilöt, jotka tarvitsevat tehostettua neuvontaa liikuntakäyttäytymisen muuttamiseksi. Työfysioterapeutit ja terveyskeskusten kuntoneuvoloiden fysioterapeutit ovat sopiva taho yksilöllisen neuvonnan ja seurannan toteuttamiseen.

Liikkumisresepti fysiatrin työn tukena

Syksyllä 2003 osallistuin valtakunnallisen Liikkumisreseptihankkeen kouluttaja-koulutukseen. Sen jälkeen olen käyttänyt liikkumisreseptiä keskussairaalan fysiatrian poliklinikalle lähetettyjen potilaiden kuntoutuksen osana. Omat kokemukseni reseptien kirjoittamisesta ovat myönteisiä. Potilaat innostuvat siitä, että heidän asiaansa paneudutaan henkilökohtaisella tasolla. Resepti tarjoaa hyvän keinon ohjata potilas jatkoseurantaan perusterveydenhuoltoon. Myönteinen palaute reseptin vaikutuksista on myös ollut työtä kannustavaa. Tutkimuksemme mukaan 1-2 vuoden kuluttua reseptin saamisesta vielä 2/3 kyselyyn vastanneista noudatti reseptiin kirjattuja ohjeita!

Sen selvittäminen, toteutuuko riittävä terveysliikunta potilaan arkipäivässä, on monesti melko työläs tehtävä. Yleinen ohje terveyden kannalta riittävästä liikunnasta on:

• joko
  • kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa (vastaa esim. reipasta kävelyä)
  • päivittäin tai lähes päivittäin (5–7 päivänä viikossa)
  • vähintään 30 min päivässä
• tai
  • kuormittavaa liikuntaa (vastaa esim. hölkkää)
  • vähintään 3 kertaa viikossa
  • kerralla 20–60 min

Selvästi riittävää on molempien ehtojen täyttyminen.

Terveyden kannalta riittämätön liikunnan määrä on silloin, kun kumpikaan em. ehdoista ei täyty.

Liikunnalle asetettu tavoite/terveysperuste on tärkeä liikuntaan motivoitumisen tuki. Tavoite on hyvä asettaa siten, että se on jollain tavoin mitattavissa seurannan aikana. Fysiatrin potilailla tavoitteena on monesti selän rasituskestävyyden parantaminen, mikä on mitattavissa esimerkiksi särkylääkkeiden käytön muutoksena. Toinen yleinen tavoite on painon pudotus. On tärkeä kirjata realistinen tavoite, johon potilas on valmis sitoutumaan, aikatauluna ja kiloina. Onpa joku asettanut tavoitteekseen säilyttää työkykynsä normaaliin eläkeikäänsä saakka.

Liikuntaohjeen laatimisessa liikuntapiirakka on oivallinen apuväline. Siinä liikunta on jaettu kolmeen eri sektoriin: Arkiliikunta, joka toteutuu hyötyliikuntana kotitöissä, asiointi- tai työmatkoilla on tärkeä osa terveysliikuntaa. Erityisesti 10 minuutin pätkissä toteutuvia ripeitä liikuntaosioita kannattaa suosia. Kestävyysliikunnan toteutuminen säännöllisesti riittävällä teholla on tärkeä monien sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Monen kohdalla kävely voi toteutua päivittäin esim. koiran ulkoilutuksessa, mutta teho jää riittämättömälle tasolle. Lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävä osuus terveysliikunnassa on tärkeä erityisesti tule-oireisten potilaiden hoidossa. Tässä fysioterapeutin ohjaus yksilölliseen harjoitteluun on usein välttämätön.

Liikkumisreseptin toteutumisen seurannan suunnittelu ja seurantatahon määrittäminen on tärkeä osa neuvonnassa. Luontevaa on ohjata potilas perusterveydenhuoltoon seurantaan. Tule-oireisen potilaan kohdalla työfysioterapeutti tai terveyskeskuksen kuntoneuvolan fysioterapeutti on yleensä sopiva ammattihenkilö. Riippuen potilaan sairaudesta seuranta voi toteutua myös diabeteshoitajan tai työterveyshoitajan vastaanotolla. Mikäli potilas ohjautuu lääkärin seurantaan sairautensa vuoksi, on hyvä, että hoitava lääkäri on myös kiinnostunut seuraamaan liikkumisreseptin toteutumista.

Pohdintaa

Liikunta– hyvinvointipoliittinen mahdollisuus–raportissa kirjoittajat pohtivat terveysliikunnan edistämisen tulevaisuuden suuntaa. Vahvuuksina todetaan yhteiskunnan tuki, poikkihallinnollisen yhteistyön lisääntyminen sekä eri hankkeissa kehitetyt toimivat mallit terveysliikunnan edistämiseen. Terveysliikuntaan ohjaamiseen ja neuvontaan liittyvän koulutuksen kehittäminen on vielä kesken. Liian vähän liikkuvien ihmisten saamiseksi säännöllisen liikunnan pariin keinot ovat edelleen riittämättömiä. Työyhteisöjen liikuntaohjelmiin osallistuvat enimmäkseen jo ennestään aktiivisesti liikkuvat ihmiset.

On tärkeää, että me terveydenhuollon työntekijät omalta osaltamme etsimme uudenlaisia keinoja terveysliikunnan saamiseksi kattavammin toteutumaan osana potilaidemme hoitoa ja terveyden edistämistä.