Kun alkuinnostus laantuu, mistä kyse ja mikä apuun?

Sisäisten käsitysten orjuuttava vaikutus

Ihmisellä on taipumus hakea itsestä ja ympäristöstä sitä tietoa, mikä tukee jo olemassa olevaa omaa tietoa itsestä ja ympäristöstä. Jos ihminen näkee itsensä esimerkiksi mukavuudenhaluisena, ylipainoisena ja keskeyttäjätyyppinä, hän myös hakee kokemuksia ja tietoa, mikä tukee tätä todellisuutta. Hän saattaa aloittaa liikkumisen, mutta ensimmäisen takapakin tai liikuntakerran väliin jättämisen jälkeen nämä käsitykset aktivoituvat ja liikunta harrastus lopahtaa: "Ei minusta ole tähän, tiesinhän minä sen". Ihmisten sisäiset attribuutiot eli ihmisten käsitykset syy-seuraus suhteista vaikuttavat siihen, miten ihmiset toimivat. Ne vaikuttavat myös siihen, minkälaisia merkityksiä asioille annetaan. Jos itsellä on esimerkiksi ikäviä kokemuksia liikunnanopettajasta kouluajoilta, voivat nämä käsitykset aktivoitua aerobic-salilla suhteessa ohjaajaan. Epämiellyttävät kokemukset alkavat vääristää kyseisessä hetkessä tapahtuvaa suoriutumista ja ainoa käteen jäävä asia on oma paha olo ja alemmuudentunto.

Samaisesta syystä terveysvalistus ei vaikuta, koska se ei pääse pureutumaan näihin sisäisiin käsityksiin riittävän syvälle ja tehokkaasti. Jokainen tietää periaatteessa, että liikkuminen on hyvästä. Mielihyvän saa vain nopeammin esimerkiksi karkista tai oluttuopista. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että ihminen pääsisi käsiksi omaan tapaansa antaa asioille merkityksiä: Mitä liikkuminen minulle merkitsee? Onko minulla muita keinoja päästä samaan tavoitteeseen? Miten liikunta voisi korvata näitä muita keinoja? Mikä liikuntalaji voisi sen tehdä?

Sosiaalinen tuki ei riitä

Jotkut voivat aloittaa liikkumisen työkaverin innostamana. Porukalla on helpompi mennä ja tehdä. Ulkoinen motivaatio on hyvä ja tehokas keino aloittaa liikkuminen, mutta se ei välttämättä kanna pitkälle. Kun kaveri kerran jättää tulematta, hiipuu omakin innostus lajiin: paluu vanhaan on alkanut. Sisäisen motivaation syttyminen edesauttaa liikunnan jatkamista. Jotta halu syttyisi, se edellyttää, että ihminen saa liikunnasta onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemuksia pitäisi tulla riittävän usein ja nopeasti. Tämä edellyttää, että omat tavoitteet ovat monipuolisia ja realistisia. Aloittavan liikkujan tulisi myös muistaa, että aina kannattaa aloittaa hillitysti ja oman kunnon mukaan. Täysillä ja verenmaku suussa ihminen jaksaa liikkua hetken, mutta useimmiten se vain vahvistaa aiempia käsityksiä siitä, miten epämiellyttävää liikunta on.

Joko-tai -asenne

Joko-tai -asenne pilaa myös usein liikunnan muuttumisen tavaksi. Ihminen ajattelee, että joko minä liikun vähintään kolme kertaa viikossa tai sitten ei kannata liikkua ollenkaan. Mikäli joku viikko menee niin, ettei ihminen ehdi liikkua kuin kerran, lopahtaa liikkuminen siihen: "Ei tästä yhdestä kerrasta hyötyä ole, joten aloitan harjoittelun sitten myöhemmin uudelleen". Osasyy tähän joko-tai - ajatteluun löytyy terveysvalistuksesta, jossa korostetaan, että kunnon kohottamiseen tarvitaan vähintään 30 minuutin harjoitus vähintään kolme kertaa viikossa.

Suurin muutos tällaisen potentiaalisen liikkujan mielessä olisi se, että hän alkaisi ajatella sekä-että. Se, että tänään ei jaksa lähteä jumppaan tai lenkille, ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettei loppuviikosta kannattaisi liikkua edes kerran. On tärkeää olla itselleen armollinen. Jos ei jaksa mennä punttisalille, jaksaisiko tehdä lattialla kaksi punnerrusta tai edes yhden? Sallivuus siinä, mikä riittää, on merkittävä asia motivoinnin kannalta.

Tapa tehdä jotain muuta

Eräs liikunnan keskeyttämisen syy on tapojen orjuuttava vaikutus. Liikkumaan tottumattomien on yhtä vaikea aloittaa liikuntaa kuin liikkumaan tottuneiden on sitä lopettaa. Itsen muuttaminen on vaativaa. Jokainen varmaan jaksaa muuttaa toimintaansa viikoksi, kuukaudeksi tai jopa puoleksi vuodeksi, mutta että loppu elämäksi… Itsen ja omien toimintatapojen muuttaminen ei onnistu kuin elämällä hetki kerrallaan: "Tänään päätän tehdä jotain toisin". Huomista ei kannata vielä miettiä, se pitää huolen omista murheistaan.

Vertailu muihin

Liikkuminen voi loppua myös siihen, että ihminen vertailee itseään liikaa muihin. Varsinkin jumppatunneilla on varmasti myös niitä, jotka ovat liikkuneet pitkään, ovat hyvävartaloisia ja lihaksikkaita. Odotukset omasta edistymisestä voivat lopahtaa, kun kroppa ei muutukaan niin nopeasti. Liikkuja turhautuu ja lohduttautuu vanhoilla tutuilla tavoilla, esimerkiksi syömällä.

Vertailu voi myös kohdistua ihmisen sisäiseen minään ja omanarvontuntoon. Aina löytyy joku, joka osaa paremmin, näyttää omasta mielestä paremmalta tai edistyy nopeammin. Keskeistä onkin sen miettiminen, mitä se itselle merkitsee. Se, että jollain toisella näyttäisi olevan paremmin kuin itsellä, ei kuitenkaan tosiasiassa ole itseltä pois. Oma onnellisuus tai onnettomuus on olemassa, huolimatta toisen todellisuudesta. Vertailijan kannattaa tehdä itselleen tavoitteita, joissa katsotaan vain omaa kehittymistä ja omaa hyvää oloa: "Tänään tein kaksi vatsalihasta enemmän kuin toissa päivänä. Hyvä minä!"

Liian hidasta ja vaikeaa

Eräs liikkumisen keskeyttämisen syy liittyy myös siihen, että tietyn kuntotason jälkeen kunto ei enää nouse ilman suurempaa panostusta. Silloin, kun laihtuu tai kun kunto kohoaa tasaisesti, on motivaatio korkealla. Kun kunnon kohottaminen edellyttäisi enemmän vaivaa ja pitäisi esimerkiksi harjoitella suuremmilla painoilla tai juosta lujempaa, alkaa innostus hiipua. Paluu vanhaan houkuttaa, koska liikunta ei olekaan itselle niin tärkeä juttu.

Oikeat tavoitteet ja itselle sopivat keinot

Jo se, että kävelee portaat ylös hissin sijaan, on merkittävä muutos ihmisen toiminnassa. Keskeistä onkin miettiä, mihin liikunnalla pyrkii ja millainen liikkuja on. Jokaisella on omanlaisensa tapa liikkua ja olla. Tärkeää onkin löytää juuri itselleen sopiva tapa: onko hikijumppaaja vai pitääkö enemmän hyötyliikunnasta? Liikkuuko mieluummin porukalla vai yksin? Käyttäkö liikuntaan aikaa paljon vai haluaako, että se tapahtuu ohimennen ja vie mahdollisimman vähän aikaa muulta? Liikkuuko mieluummin aamulla, työpäivän jälkeen vai illalla? Liikkuuko viikonloppuisin vai arkisin?

Kun oma tapa liikkua alkaa hahmottua, voi liikkumisesta aidosti saada itselleen mukavan ja hyödyllisen elämänkumppanin. Se, onko liikkuminen tv:n katselun yhteydessä tehtyjä lihaskuntoliikkeitä, kävelylenkkejä kaverin kanssa, hyötyliikuntaa vai hikijumppaa, on merkityksetöntä. Tärkeintä on oma hyvä olo siitä, että tulipahan jotain tehtyä. Näin liikunta muuttuu osaksi omaa elämää.