Tärinäaltistumisen arviointi työpaikalla ja työterveyshuollossa

Tärinästä

On arvioitu, että jopa 130 000 työntekijää altistuu käsitärinälle Suomessa. Ammatteja, joissa tärinälle altistuminen voi olla haitallisen suurta ovat esimerkiksi metsuri, autonasentaja, metallityöntekijä, valimotyöntekijä, peltiseppä ja rakentaja. Tärinätauti mielletään usein vain metsureiden ammattitaudiksi. Totta onkin, että menneinä vuosikymmeninä metsureiden tärinätaudit olivat vakavuusasteeltaan aivan omaa luokkaansa. Nyt haasteena on pystyä tunnistamaan lievemmätkin oireet ja pystyä ehkäisemään niiden paheneminen. Aiemmin tärinän terveysvaikutuksista on julkaistu Virokannaksen ja Anttosen katsaus (1), mutta sen jälkeen on astunut voimaan tärinää koskeva EU-direktiivi ja valtioneuvoston asetus, jotka tuovat uusia haasteita työpaikoille ja työterveyshuoltoon.

Valtioneuvoston asetus 48/2005 työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta (2) kattaa käsi- ja kehotärinän. Vanhojen koneiden osalta asetus antaa siirtymäaikaa heinäkuuhun 2010 saakka ja maa- ja metsätaloudessa heinäkuuhun 2014. Käsiin kohdistuva tärinä välittyy työntekijän käsiin ja käsivarsiin ja saattaa aiheuttaa haittaa verenkierrolle, hermostolle tai tuki- ja liikuntaelimistölle. Kehotärinä kohdistuu työntekijän koko kehoon ja voi aiheuttaa erityisesti alaselän sairauksia tai selkärangan vammoja. Tässä esityksessä tarkastellaan ainoastaan käsitärinää. Perinteinen käsitärinää aiheuttava työkalu on moottorisaha, muita ovat monet paineilma- ja sähkötyökalut, kuten erilaiset porat, hiomakoneet, taltat ja hakkurit.

Altistumisen arvioimisesta ja työnantajan velvollisuudesta

Jos tärinäaltistuksen kiihtyvyys ylittää toiminta-arvon 2,5 m/s² käsitärinälle, koneen valmistajan, maahantuojan tai myyjän on annettava tietoa tärinästä. Työnantajan tulee tietää ne työkalut, koneet, laitteet tai alueet, joissa tärinä ylittää päivän keskiarvona em. toimenpidearvon.

Työnantajan tulee selvittää työntekijöiden altistuminen tärinälle. Työntekijöille on tiedotettava, jos tärinä ylittää toiminta-arvon. Työntekijöiden tärinäriskiä arvioitaessa työterveyshuollon tulee ottaa huomioon tärinälle herkät työntekijät, melu, tärinän välilliset vaikutukset, työntekijän terveydentilasta saadut tiedot ja muut riskitekijät, kuten kylmyys ja märkyys. Toimenpidearvon ylittyessä on tehtävä tärinäntorjuntaohjelma, jossa tekniset toimenpiteet ovat etusijalla.

Jos tärinäaltistuksen kiihtyvyys ylittää raja-arvon käsitärinälle 5,0 m/s², on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi ja selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt sekä tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ehkäisytoimenpiteisiin. Työnantaja voi tehdä itse tärinäarvioinnin, käyttää apuna työterveyshuoltoa tai muuta ulkopuolista asiantuntevaa arvioijaa. Tärinän kiihtyvyyden arviointi ei ole aina yksinkertaista. Tietoja voi saada laitteen käyttöohjeesta, tyyppikilvestä tai valmistajalta. Vanhojen (ja tärisevimpien) koneiden osalta tilanne on hankalin. Niitä voi verrata muista vastaavista laitteista saatuihin mittaustietoihin, joita löytyy esim. ruotsalaisesta rekisteristä koneen mallin ja tyypin perusteella (http://umetech.niwl.se/sv/havhem.lasso «http://umetech.niwl.se/sv/havhem.lasso»1). Työterveyslaitoksen asiantuntijoilta voi saada arviointi- ja tarvittaessa myös mittausapua.

Päiväaltistuminen käsiin kohdistuvalle tärinälle lasketaan kaavasta A(8) = a_hvvT/8, jossa A(8) on 8 tunnin työpäivän tärinäaltistuminen, a_hv on koneen tärinäarvo (mitattu tai valmistajan ilmoittama) ja T on liipasinaika eli laitteen todellinen aktiivinen käyttöaika 8 tunnin työpäivän aikana.

Esimerkki 1. Kulmahiomakoneen valmistajan ilmoittama käsiin kohdistuvan tärinän kokonaiskiihtyvyys on 3,6 m/s². Valmistaja ilmoittaa lisäksi, että käytännön töissä edellä mainittu arvo pitää kertoa arvolla 1,4, jolloin saadaan teholliseksi tärinän kokonaiskiihtyvyydeksi kulmahiomakonetta käytettäessä 5,0 m/s². Työpaikalla tehdyn selvityksen mukaan tämän kulmahiomakoneen käyttäjien keskimääräinen koneen käyttöaika on 1 tunti. Kun edellä mainituista arvoista lasketaan päiväaltistus A(8) = 5,0 m/s² x v1/8, saadaan päiväaltistumiselle arvo 1,8 m/s², joka arvo alittaa toimenpidearvon 2,5 m/s².

Laskukaavasta johtuu, että altistumisajan puolittuminen sallii v2 - kertaa suuremman kokonaiskiihtyvyyden laitteelle, ennen kuin raja- tai toiminta-arvo ylittyy. Tätä on kuvattu taulukossa 2.

Jos tiedetään koneen tärinäkiihtyvyys (valmistajan ilmoittamana, mitattuna tai rekisteristä saatuna tietona), voidaan em. kaavaa apuna käyttäen laskea, kuinka kauan konetta voidaan käyttää työpäivän aikana ennen kuin toiminta- tai raja-arvo ylittyvät (esimerkki 2).

Esimerkki 2. Tiedetään, että laitteen kokonaiskiihtyvyys on 7 m/s² ja halutaan tietää, kuinka kauan sitä voidaan käyttää ennen kuin raja-arvo 5 m/s² ylittyy. Em. kaavan perusteella T = (A(8)/ a_hv)² x 8 eli (5 m/s²/7 m/s²)² x 8 = 4 eli mahdollinen aika on maksimissaan 4 tuntia.

Edellä olevat laskennat eivät ole aina helppoja. Työterveyslaitos tarjoaa palveluna ja neuvoo tärinälle altistumisen arviointeja ja mittauksia. Käsitärinää mitattaessa kiinnitetään tärinäanturi työkalun kädensijaan tai vastaavaan kohtaan ja katsotaan tärinäanalysaattorilla, mikä on tärinän taajuuspainotettu kokonaiskiihtyvyys työtä tehtäessä (3). Anturi mittaa tärinän kolmesta eri suunnasta (x, y ja z) ja ilmoittaa kokonaisarvon. Lisäksi on arvioitava työntekijän aktiivityöaika (liipasinaika) tärinätyökalujen käytössä. Näillä arvoilla voidaan määrittää päiväaltistuminen. Arvot voi myös syöttää tärinälaskuriin (esim. http://www.ttl.fi//Internet/Suomi/Aihesivut/Tyohygienia/Tarina «http://www.ttl.fi//Internet/Suomi/Aihesivut/Tyohygienia/Tarina»2) ja saada arvio työntekijän altistumisesta. Jos käytetään laitteen valmistajan ilmoittamia tärinäarvoja, ne tulee kertoa 1,4:llä ennen laskuriin syöttämistä, jotta mm. työstettävästä materiaalista ja ergonomiasta johtuvat tekijät tulee huomioitua. Vaativampiin selvityksiin, esimerkiksi tuotekehitysmielessä, tärinää voidaan mitata ja analysoida taajuus- tai aikatasolla, jolloin saadaan sellaista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi muutettaessa työkalun tai laitteen toimintaa tai toimintatapaa.

Terveystarkastuksista

Kokemuksemme mukaan esimerkiksi metallialalla ei ole systemaattisesti tehty tärinäaltistumisen vuoksi terveystarkastuksia (4). Käsitärinä kuuluu kuitenkin erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavien altisteiden luetteloon (5). Työntekijälle, joka käyttää säännöllisesti käsitärinää aiheuttavia työkaluja, on tehtävä terveystarkastustarpeen arviointi. Etenkin iskeviä paineilmakäyttöisiä laitteita käyttävät työntekijät kuuluvat tähän ryhmään.

Suosittelemme, että jos yrityksessä ei aikaisemmin ole tehty terveystarkastuksia tärinäaltistumisen johdosta, tehtäisiin kaikille työntekijöille seulova oirekysely, jotta tavoitettaisiin nekin, jotka ovat aikaisemmin altistuneet tärinälle, mutta eivät enää käytä täriseviä työkaluja. Aikaisemmin saadut terveyshaitat saattavat jatkua, vaikka altistuminen loppuisikin. Tämän jälkeen oirekysely suunnataan tärinälle altistuville vuosittain, jos altistumisen toiminta-arvo (2,5 m/s²) ylittyy. Oireiset työntekijät kutsutaan tarkempiin tutkimuksiin lääkärin vastaanotolle. Vähäisempi tärinätyökalun käyttö edellyttää tarkastuksia harvemmin, esimerkiksi 2–3 vuoden välein. Jos työntekijä altistuu impulssimaiselle tai suuritaajuiselle tärinälle, tarkastus tehdään vuosittain.

Alkutarkastuksessa on tärkeää tunnistaa työntekijät, joilla on erityinen alttius tärinän haittavaikutuksille. Työntekijöiden informoiminen tärinästä ja sen aiheuttamista oireista ja oikeisiin työtapoihin ohjaaminen on kaikkien terveystarkastusten keskeistä sisältöä. Tärinän haittavaikutuksille erityisen alttiita työntekijöitä ei ole tärinäasetuksessa määritelty, mutta heitä ovat esimerkiksi henkilöt, joilla on aikaisempaa valkosormisuutta. Myös muut käsien sairaudet (akrosyanoosi, voimakas cutis marmorata, deformoiva nivelsairaus tai vaikea käsitapaturman jälkitila) ja verenkiertoelimistön sairaudet kuten arterioskleroosi tulee ottaa huomioon. Diabetes, hypotyreoosi, runsas alkoholin käyttö, tupakointi ja melussa työskenteleminen otetaan huomioon.

Tärinätaudista

Jos terveystarkastuksessa herää epäily tärinätaudista, altistumista ja työanamneesia selvitellään alkuvaiheessa työterveyshuollossa. Tärisevien työkoneiden käytön alkamisaika ja niillä työskentely pyritään arvioimaan kuukausien tarkkuudella. Päivittäinen koneiden käyttöaika ja liipasinajan osuus lasketaan. Koneiden merkit, nimet ja valmistajat on hyvä saada tietoon mahdollisimman tarkkaan. Tärinälle altistuminen vapaa-aikana on syytä muistaa myös kysyä. Tärinätautia ajatellen oireiden tulee alkaa kahden vuoden kuluessa altistumisen loputtua. EU-tasoisessa suosituksessa riittäväksi altistumiseksi on arvioitu 3–10 m/s² tasoinen tärinä 3–10 vuoden ajan tai yli 10 m/s² 1–3 vuoden ajan. Yksilöllinen herkkyys tärinän haittavaikutuksille kuitenkin vaihtelee huomattavasti.

Tärinätaudin tyypillinen oire on valkosormisuus (6). Oireet voivat asteeltaan vaihdella lievistä yhden tai kahden sormen kärkijäseniin rajoittuvista ajoittaisista, kylmässä provosoituvista valkosormisuuskohtauksista erittäin vakaviin, toistuviin koko sormen kohtauksiin ja sormiin tulleisiin kudosmuutoksiin. Tätä edeltää usein käsien puutuneisuus, pistely ja kipu. Myöhemmin saattaa seurata hienomotoriikan ongelmia ja puristusvoiman alenemista. Ammattitautina Suomessa korvataan tärinän aiheuttama valkosormisuus ja yläraajan monihermovaurio. Käden ja niskan lihas- ja jännevammat, käden luiden ja nivelten vauriot, rannekanavaoireyhtymä, Dupuytren kontraktuura ja kuulon aleneminen ovat olleet epidemiologisissa tutkimuksissa yhteydessä tärinäaltistumiseen. Tärisevillä käsityökaluilla työskentelyyn liittyy yläraajojen ja hartioiden lihaksia kuormittavia työtehtäviä ja -asentoja, joiden vaikutusten erottaminen tärinän vaikutuksista ei kaikkien oireiden, etenkin käsien puutuneisuuden ja pistelyn, suhteen ole mahdollista.

Oireiden selvittelemisessä voi käyttää apuna valmista oirekyselyä (sähköinen liite «»1). Valkosormisuuskohtauksista selvitetään: kummassa kädessä/ missä sormissa ja millä alueilla/ mihin aikaan vuodesta/ millaisella säällä? Onko valkovarpaisuutta? Onko särkyä, puutumista, kömpelyyttä, tuntohäiriöitä, puristusvoimaa, yöoireita? Onko joutunut oireiden takia vaihtamaan ammattia tai luopumaan jostakin harrastuksesta?

Tärinätaudin erotusdiagnostiikassa tärkein huomioon otettava on primaarinen Raynaudin tauti, jossa valkosormisuutta on todettu jo alle 20–30-vuotiaana. Muita ovat sidekudossairaudet, TOS, diabetes, hypotyreoosi, neurologiset sairaudet, dysglobulinemia ja tukkeava verisuonisairaus. Myös lääkkeiden (β-salpaajat, ergotalkaloidit) ja alkoholin käyttö sekä tupakointi on selvitettävä. Aikaisemmat paleltumat sekä vamman tai leikkauksen jälkitila voivat altistaa valkosormisuudelle.

Statuksessa kiinnitetään huomiota sydän- ja verenkiertoelinten tilaan, yläraajojen motoriikkaan ja neurologiseen statukseen.

Jos tärinätautiin viittaavia löydöksiä tulee terveystarkastuksessa esiin ja anamneesikin tukee niitä, potilas lähetetään tarkempaan arvioon työlääketieteen poliklinikalle mahdollisen ammattitaudin toteamiseksi. Jatkotutkimuksia erikoissairaanhoidossa ovat yleensä sormien kylmäaltistuskoe, ENMG ja fysiatrian konsultaatio. Tapauskohtaisesti voidaan myös tehdä röntgentutkimuksia ja konsultoida neurologia tai reumatologia. Lähetteeseen kirjataan työterveyshuollossa jo tehdyt tutkimukset, erityisen tärkeitä ovat työn ja tärinäaltistuksen kuvaaminen ja mahdollisimman tarkat tiedot käytetyistä työkaluista.

Tärinätauti on tällä hetkellä alidiagnosoitu. Tähän viittaa tutkimuksemme, jossa 285 oirekyselyyn vastanneen metallimiehen joukosta löytyi 24 aiemmin diagnosoimatonta tärinätautia (4). Oirekuva on keskimäärin lievempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä metsureiden tärinätaudissa, mutta silti oireet voivat aiheuttaa merkittävää haittaa töissä ja vapaa-aikana.

Hoidosta

Jos terveystarkastuksessa todetaan käsiin kohdistuvasta tärinästä johtuvia oireita, työterveyshuollon tehtävänä on antaa suosituksia altistumisen vähentämisestä. Altistumista voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota töiden suunnitteluun, työnkiertoon ja tauotukseen. Keinoina ovat oikeat työasennot lihaskuormituksen vähentämiseksi sekä koneiden säätöjen tarkistaminen ja tärinävaimennus. Jo pelkästään se, että ei tarpeettomasti purista tärisevää käsityökalua, vähentää tärinäaltistumista. Myös lämpimät, kuivat työkäsineet helpottavat oireilua. Altistumisen loputtua valkosormisuus voi korjaantua, mutta puutuneisuus voi jopa lisääntyä. Ammatin vaihtoa on syytä harkita, jos todetaan tärinäsairaus ja altistumista ei voida merkittävästi vähentää, etenkin jos työ vaatii sorminäppäryyttä tai kylmässä työskentelyä ja yläraajan oireita on laajasti. Valkosormisuusoireita voidaan yrittää lievittää lääkityksellä, esim. enalapriili 5 mg x 1 tai nifedipiini 5–10 mg x 2. Jos tutkittava käyttää β-salpaajaa, sen vaihtamista toiseen lääkkeeseen kannattaa harkita. Tupakoinnin lopettamiseen kannustetaan.

Pohdintaa

Kuulotutkimuksiin ja meluhaittojen ehkäisemiseen työterveyshuollolla on muokkautuneet käytännöt. Tärinän aiheuttamia haittoja on raportoitu jo 1900-luvun alussa, mutta terveystarkastuskohteena tärinä on monissa työterveyshuolloissa vielä varsin vieras. Tämän vuoksi tärinätauti on maassamme tällä hetkellä alidiagnosoitu ammattitauti eikä tärinän terveyshaittoihin kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Tärinäasetus kuitenkin velvoittaa työnantajaa arvioimaan työpaikan konekantaa ja työntekijöiden altistumista. Apuna työnantaja luontevimmin käyttää omaa työterveyshuoltoa, jonka kautta muutkin altistumisarviot ja -mittaukset on totuttu hoitamaan. Tärinäaltistumisen arviointi on uusi haaste työterveyshuollolle.