Työperäinen altistuminen radioaktiiviselle säteilylle Suomessa

Terveydenhuolto

Terveydenhuollossa ulkoista sädehoitoa annetaan Suomessa yliopistosairaaloissa sekä kuudessa keskussairaalassa (syöpätaudit). Sisäistä sädehoitoa eli brakyhoitoa annetaan yliopistosairaaloissa (syöpätaudit, naistentaudit). Lisäksi brakyhoitoja annetaan joissakin yliopistosairaaloissa myös syöpätautien klinikoiden ulkopuolella, mm. silmätaudit, neurokirurgia, ihotaudit ja kardiologia.

Sädehoitolaitteita Suomessa oli käytössä vuonna 2006 yhteensä 93, joista kiihdyttimiä 32 ja jälkilatauslaitteita 11. Sädehoidon henkilöstöstä A- luokan säteilytyötä (katso jäljempänä) tekevät (hoidon suunnittelu ja seuranta) sädehoidon ja syöpätautien erikoislääkärit, gynekologisen onkologian erikoislääkärit sekä koulutusviroissa olevat lääkärit sekä lisäksi joidenkin muiden erikoisalojen lääkärit, (laadunvalvonta, dosimetria, säteilyturvallisuus) sairaalafyysikot sekä koulutuksessa olevat fyysikot, (hoidon toteutus) röntgenhoitajat, sairaanhoitajat sekä (huolto, korjaus) sairaalateknikot ja erikoisammattimiehet.

Ulkoinen sädehoito

Ulkoisessa sädehoidossa annosnopeus hoitokentässä on korkea, 0,5-4 Gy/min, joka edellyttää tehokasta säteilysuojausta ja turvajärjestelmiä. Sekundaarisäteilyn määrä riippuu mm. säteilyenergiasta ja kenttäkoosta sekä paikasta huoneessa. Noin 1 m etäisyydellä potilaasta on annosnopeus suuruusluokkaa 0.01-0.1 % primäärisäteilyn annosnopeudesta.

Sisäinen sädehoito

Sisäinen sädehoito eli brakyhoito on ontelon- tai kudoksensisäistä sädehoitoa, jossa säteilevä lähde viedään kudokseen/onteloon joko manuaalisesti tai nk. jälkilataustekniikalla annosnopeudesta riippuen. Annosnopeudet luokitellaan korkeaan (HDR), keski (MDR) matala (LDR) sekä pulsoiva (PDR) – luokkiin. Säteilylähteinä ovat esimerkiksi Iridium, Cesium, Koboltti, ja Jodi. Manuaalisessa lähteiden asettelussa matala-aktiiviset lähteet (Jodi, Iridium) leikataan sopivan pituisiksi ja viedään sen jälkeen kudokseen neulojen avulla. Altistus riippuu säteilylähteen kantamasta ja aktiivisuudesta. Jälkilataustekniikassa voidaan käyttää korkea-aktiivisia lähteitä (10 Ci). Potilas on hoidon ajan suojatussa hoitohuoneessa ja valvonta tapahtuu ulkopuolelta kameran kautta ja tietokoneohjattujen hoitokoneiden avulla.

Sisäisen sädehoidon turvallisuuden takaamisessa lähteiden huolellinen käsittely on keskeistä. Siihen liittyy mm. säilytys, käsittely, kirjanpito ja vanhentaminen käytön jälkeen. Säteilyturvallinen työskentely edellyttää myös koulutusta ja ammattitaitoa. Jälkilatausmenetelmissä turvajärjestelmät ja rakenteellinen säteilysuojaus takaavat normaalitilanteissa täysin säteilyturvallisen työskentelyn. Altistusriski liittyykin laitteiden vikatilanteisiin. Mahdolliset vaaratilanteet liittyvät joko epäkuntoisiin laitteisiin tai turvajärjestelmiin sekä inhimillisiin tekijöihin (laitteen kontrolloimaton käyttö, huolimattomuus, osaamattomuus).

Isotooppilääketiede

Isotooppilääketiede pitää sisällään isotooppikuvaukset, näytetutkimukset (RIA, molekyyligeneettiset tutkimukset) ja isotooppihoidot. Tutkimusaine injisoidaan potilaaseen, jolloin säteilylähteenä on itse potilas. Käytettävä säteily on pääasiassa gammasäteilyä. Isotooppitutkimuksissa potilaan toiminnallista tilaa kuvannetaan gammakameralla. Kuvaustyyppejä ovat staattiset ja dynaamiset tutkimukset sekä leikekuvaus. Tutkimus perustuu radiolääkkeiden käyttöön. Näissä on funktionaalinen osa, joka vie aineen oikeaan paikkaan sekä radioaktiivinen isotooppi. Isotooppihoidoissa tärkein käytettävä isotooppi on 131 I . Kilpirauhasen liikatoimintaan annetun hoitoannoksen jälkeen potilas voidaan yleensä kotiuttaa. Suuremmilla aktiivisuuksilla potilas jää sairaalaan ja hänet sijoitetaan erilliseen eristyshuoneeseen. Diagnostiikassa käytettävät säteilyannokset ovat huomattavasti pienemmät kuin hoidossa, jossa tarkoituksena on hoitovaikutus (solujen kuolema).

Teollisuus

Teollisuudessa radioaktiivista ainetta sisältävät säteilylähteet ovat joko umpilähteitä tai avolähteitä. Umpilähteessä radioaktiivinen aine on suljettu kapseliin tai päällystetty siten, ettei sitä voi kosketella ja ettei radioaktiivinen aine leviä niissä käyttöoloissa, joihin säteilylähde on suunniteltu. Teollisuudessa käytetään paljon umpilähteitä sisältäviä laitteita prosessin ohjauksessa. Ne ovat aina hyvin suojattuja, eivätkä yleensä aiheuta vaaraa esimerkiksi niiden läheisyydessä työskenteleville (varoetäisyys 1 m). Onnettomuustilanteita voi syntyä, jos työntekijä joutuu säteilykeilaan esimerkiksi huoltotöiden yhteydessä (lyhyt altistusaika, yleensä annos alle 1 mSv), säteilylähde joutuu kierrätysmetallin sekaan (ei altistusta jos suojusta ei rikota, suuret taloudelliset seuraamukset, jos päätyy sulatukseen) tai lähteen lyijysuojus palaa tulipalossa (palomiehille ei suurta altistusta, sammutuksen jälkeen korjataan talteen asiantuntijavoimin). Käytetyt lähteet palautetaan valmistajalle tai toimitetaan pitkäaikaisvarastointia ja loppusijoitusta varten STUK:n jätevarastoon. Lähdettä ei saa viedä kaatopaikalle eikä se saa joutua kierrätysmetallin joukkoon.

Avolähteiden käyttö teollisuudessa liittyy merkkiainekokeisiin. Lyhytikäistä radionuklidia sekoitetaan tutkittavaan prosessiin ja sen kulkeutumista seurataan säteilymittauksin, kun tutkitaan esim. virtausnopeutta, sekoittumista, jne. Työskentelyssä on huomioitava turvallinen käsittely kontaminaatiovaaran vuoksi.

Teollisuusradiografiassa voidaan käyttää gammaradiografiaa esim. hitsaussaumojen laadun tarkkailuun tai valukappaleiden virheiden etsintään. Isotooppikuvauslaitteissa yleinen lähde on iridium 192. Kannettavat laitteet painavat alle 50 kg ja lähde on vaarallinen, kun se on suojuksen ulkopuolella. Jopa satojen mSv annokset ovat mahdollisia onnettomuustilanteissa.

Ydinvoimalat

Ydinvoimaloissa ovat omat turvallisuussäädöksensä. Ydinvoimaloiden valvonta-alueella työskentelevät kuuluvat henkilökohtaisen annostarkkailun piiriin (TL-dosimetri ja elektroninen jatkuvanäyttöinen annosmittari). Valvonta-alueen yleisvarustukseen kuuluu lisäksi kypärä, kangashaalari, vihreät kenkäsuojat/laitoskengät. Valvonta-alueella on kiellettyä syödä, juoda tai tupakoida. Valvonta-alueelta poistutaan henkilömonitorien kautta. Mittaus tapahtuu jokaisen valvonta-alueella käynnin jälkeen. Valvonta-alue rajoittuu ns. kenkärajaan, jossa puetaan ja riisutaan kengän suojukset kontaminaation leviämisen estämiseksi. Suurimmat altistumiset ydinvoimaloissa ovat mahdollisia vuosihuoltojen yhteydessä.

Säteilyaltistuksen minimointi

Ionisoivalta säteilyltä suojautuminen onnistuu yleensä varsin yksinkertaisin toimin. Koska säteilyn «http://fi.wikipedia.org/wiki/Ionisoiva_s%C3%A4teily»12 biologiset vaikutukset riippuvat säteilyannoksesta, suojelutoimien tavoitteena on rajoittaa sitä. Pääasialliset keinot säteilyltä suojautumiseen ovat:

• Aika
  • Säteilyannos riippuu ajasta, joten säteilylle altistumisaikaa tulee rajoittaa
• Suoja
  • Säteilylähteen ja ihmisen välissä oleva väliaine suojaa säteilyltä
• Etäisyys
  • Säteilylähteen ja ihmisen välisen etäisyyden kasvattaminen vaimentaa säteilyä (kaksinkertainen etäisyys pienentää henkilön saaman annoksen neljänteen osaan).

Poikkeavassa säteilytilanteessa pyritään rajaamaan saastunut alue mahdollisimman pieneksi ja ilmoitetaan tapahtuneesta STUKiin. Tapahtumasta aiheutuneet annokset ja niiden jakautuminen elimistössä arvioidaan. Jos epäillään, että elimistöön on joutunut radioaktiivista ainetta, on lääkärin otettava yhteys STUKin säteilyhygienian laitokseen sisäisen annoksen määrittämiseksi kokokehon mittauksella tai muulla tavoin. Jos henkilön epäillään saaneen annosrajan ylittävän efektiivisen annoksen, on otettava yhteyttä Säteilyturvakeskuksen säteilybiologian laboratorioon, josta saa tarkemmat ohjeet kromosomianalyysiin tarvittavaa verinäytteen ottoa varten. Lisäksi on selvitettävä säteilyannos ja missä ajassa annos on saatu sekä annettava lausunto siitä, millä edellytyksillä työntekijä voi jatkaa säteilytyön tekemistä.

Mikäli epäiltävissä on äkillinen yli 0,5 Sv annos, on altistuneelta otettava täysi verenkuva heti ja vuorokauden kuluttua. Jos lymfosyyttien osuus säilyy seurantanäytteessä samalla tasolla kuin 0-näytteessä, ei kyseessä ole säteilysairaus.

Työntekijöiden säteilyaltistuksen seuranta

Työntekijöiden säteilyaltistuksen seurannasta on säädetty säteilylaissa ja -asetuksessa. Lain 9. luvussa säädetään säteilytoiminnan harjoittajan velvollisuuksista suojella säteilytyössä olevia työntekijöitä. Säteilyaltistuksen seurantaperusteista säädetään säteilyasetuksen 3.luvussa. STUK on antanut tarkemmat ohjeet altistuksen seurannan järjestämisestä ohjeissaan ST 1.6, Säteilytoimet työpaikalla ja ST 7.1, säteilyaltistuksen seuranta. Ydinvoimalaitoksia koskevat lisäksi erilliset YVL-ohjeet.

STUK valvoo säteilylain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Annosvalvontaan liittyen STUK valvoo työntekijöiden säteilyaltistusta, pitää säteilytyöntekijöiden kansallista annosrekisteriä ja hyväksyy työntekijöiden henkilökohtaisia annoksia mittaavat annosmittauspalvelut sekä valvoo niitä.

Toiminnan harjoittaja vastaa säteilytoimintansa turvallisuudesta. Säteilyä käyttävä organisaatio on järjestettävä asianmukaisesti ja toiminnan harjoittaja vastaa siitä, että säteilyn käyttöön liittyvät tehtävät ja vastuut on selkeästi määritelty. Työturvallisuuden varmistamiseksi toiminnan harjoittajan on mm.

• järjestettävä toiminta niin, että työntekijöiden säteilyannokset jäävät alle annosrajojen ja niin pieniksi kuin käytännössä on mahdollista
• järjestettävä työntekijöiden säteilyaltistuksen seuranta
• järjestettävä säännöllinen terveystarkkailu säteilytyöluokan A työntekijöille
• huolehdittava siitä, että STUKin annosrekisteriin toimitetaan kaikki tarvittavat tiedot ja että tiedot ovat ajantasaisia.

Toiminnan harjoittajan on varmistettava, että säteilyaltistuksen seurannassa käytettävät mittausmenetelmät ovat asianmukaisia ja että henkilökohtainen annostarkkailu perustuu hyväksytyn annosmittauspalvelun tekemiin mittauksiin. Lisäksi sen on varmistettava, että säteilytyöluokan A työntekijöillä on terveystarkkailusta vastaavan lääkärin antama todistus soveltuvuudesta työhön.

Annostarkkailun tarkoituksena on määrittää työntekijän henkilökohtainen säteilyannos. Ulkoisen säteilyaltistuksen tarkkailuun käytetään henkilöannosmittaria. Tarkkailujakson pituus on luokan A tehtävissä yleensä yksi kuukausi. Kun työolot on oikein järjestetty, sisäistä säteilyannosta on tarpeen tarkkailla vain erikoistapauksissa. Jos kehoon on joutunut radioaktiivisia aineita, henkilön säteilyannos voidaan mitata joko suoraan ihmisestä tai eritenäytteestä.

Henkilökohtainen säteilyannos kuvaa säteilytoiminnasta työntekijälle aiheutunutta altistusta, ja siitä on vähennetty taustasäteilyn osuus. Annosmittarin paras paikka on yleensä työntekijän rinnassa työvaatteeseen kiinnitettynä, mittari säteilyn tulosuuntaan nähden oikein päin. Annosmittari asetetaan henkilökohtaisten suojaimien ulkopuolelle. Työssä, jossa altistus on hyvin suuri, on käytettävä lisäksi toista annosmittaria suojaesiliinan alla efektiivisen annoksen tarkempaa määrittämistä varten. Tarvittaessa käsien säteilyannosta voidaan mitata hs. sormiannosmittareilla. Ydinvoimalaitoksilla, säteilylähteiden asennus- ja huoltotöissä ja sädehoidossa käytetään lisäksi annosnopeuden ilmaisevia säteilymittareita tai –hälyttimiä.

STUK:n pitämään lakisääteiseen annosrekisteriin tallennetaan tiedot annostarkkailussa olevista työntekijöistä, heidän altistuksestaan sekä tiedot työnantajista. Annosrekisteriin tallennetaan sekä ulkoisesta että sisäisestä säteilystä työntekijöille aiheutuvat annokset. Tietoja lähettävät hyväksytyt kotimaiset annosmittauspalvelut.

Ulkomailla työskennellessä työntekijällä on mukanaan säteilypassi, joka sisältää säteilyaltistuksen seuranta-asiakirjan (otteen STUK:n annosrekisteristä) sekä vastaavan lääkärin antaman lääkärintodistuksen. Säteilypassi on esitettävä ulkomaiselle toiminnanharjoittajalle, kun mennään luokan A säteilytyöhön. Toiminnan harjoittaja täyttää säteilytyön kestoa, työnaikaista altistusta ja mahdollista terveystarkkailua koskevat tiedot ja seuranta-asiakirja palautetaan STUKiin siihen merkittyjen tietojen tallentamiseksi annosrekisteriin. Säteilypassi on käytössä Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Työntekijän tiedot säilytetään annosrekisterissä vähintään 30 säteilytyön päättymisestä ja siihen asti, kunnes henkilö täyttäisi 75 vuotta.

Terveystarkkailu

Toiminnanharjoittajan on järjestettävä terveystarkkailu kaikille säteilyluokkaan A kuuluville työntekijöille. Terveystarkkailusta vastaava lääkäri (ns.vastaava lääkäri) päättää työntekijän soveltuvuudesta luokan A säteilytyöhön. Sopivuus on todettava ennen työskentelyn aloittamista ja varmistettava vuosittain. Työntekijän on käytävä lääkärintarkastuksessa terveystarkkailusta vastaavan lääkärin määräämin, kuitenkin enintään kolmen vuoden välein. Vastaavan lääkärin harkinnan mukaan välivuosina riittää muiden terveydentilaa koskevien tietojen ohella se, että työntekijä vakuuttaa kirjallisesti, että hän on terve ja työkykyinen eivätkä työolosuhteet ole muuttuneet, jolloin lääkäri voi kirjoittaa työntekijälle kirjallisen soveltuvuuslausunnon.

Vastaava lääkäri pitää terveystarkkailun tuloksista tiedostoa ja antaa lausunnon siitä, voiko henkilö jatkaa säteilytyötä, jos annosraja on ylittynyt. Vastaavan lääkärin pätevyysvaatimuksena on perehtyneisyys työterveyshuoltoon ja säteilyn terveydellisiin vaikutuksiin. Pätevyydestä on säädetty Säteilysuoja-asetuksen 13§:ssä. Pätevyyteen vaaditaan työterveyshuollon erikoislääkärin tutkinto tai suoritettu Työterveyslaitoksen ns. "pitkä" kurssi työterveyshuollossa sekä suoritettu Työterveyslaitoksen säteilyn käyttöön ja vaikutuksiin perehdyttävä kurssi (tai muu vastaava kurssi). Näillä edellytyksillä pätevyyden toteaa STUK, josta pätevyyttä anotaan.

Vastaavan lääkärin säteilysuojakoulutuksen minimimäärä on peruskoulutuksessa 1,0 ov, jatkokoulutuksessa 0,5 ov ja täydennyskoulutuksessa 0,5 ov/5 vuotta.

Tehtävänsä suorittamiseksi vastaavalla lääkärillä on oikeus saada tarpeelliset tiedot ja selvitykset toiminnan harjoittajalta työpaikan olosuhteista, työntekijöiden säteilyaltistusta koskevat tiedot, vahinko – ja hätätilannealtistusta koskevat tiedot välittömästi sekä tiedot toiminnassa tapahtuneista muutoksista. Lisäksi vastaava lääkäri voi saada STUKista kirjallisella pyynnöllä tietoja annosrekisteristä.