Työkyvyn ja kestävyyden rajoilla – STLY:n kevätkokous Jyväskylässä 20.– 21.4.2007

Fyysinen kuormitus ääriolosuhteissa

Professori Kyröläisen esitys koostui lyhyestä ääriolosuhteiden vaikutuksien yleisestä kuvauksesta ja sen jälkeen kahdesta kokeesta, joista toinen oli tehty puolustusvoimien pitkän partiotiedustelun yhteydessä ja toinen jäätikkövaelluksesta Pohjoisnavalle.

Ääriolosuhteita voivat aiheuttaa kylmä, kuuma tai korkea ilmanala. Kuormitukseen vaikuttavat myös fyysinen kuormitus, uni-, energia- ja nestevaje sekä erilaiset aikarajoitukset. Rauhanaikaisissa tehtävissä esimerkeissä kuvattuja kuormitustilanteita ei tavanomaisessa työelämässä synny. Stressivasteita voidaan mitata mm. hermoston homeostaasissa, endokriinisessa järjestelmässä ja immuunijärjestelmässä.

Ensimmäinen esimerkki käsitteli kolmen viikon partiotiedusteluharjoitusta, jossa osallistujille tehtiin kestävyys- ja voimatestit ennen ja jälkeen harjoituksen. Verinäytteitä otettiin kahdeksan kertaa hormonitasojen ja lihasvaurio- ja metaboliamarkkereiden määrittämiseksi. Koehenkilöiltä selvitettiin ravinnon saanti ja kysymyslomakkein psykologisia tuntemuksia. Rasittavuudeltaan ensimmäinen viikko oli vaativin, jolloin energian kulutus oli suurimmillaan 10 000 kcal päivässä. Kymmenestä koehenkilöstä seitsemän pystyi suoriutumaan kokeen loppuun. Koehenkilöillä todettiin laihtumista, kataboliaa, stressihormonivaikutuksia, mutta myös nopeaa sopeutumista rasitukseen.

Toisessa esimerkissä kuvattiin seitsemän miehen 55 päivää kestänyt 850 km:n matka pohjoisnavalle täysin omin avuin ja omalla muonalla. Vastaavan matkan oli aikaisemmin tehnyt vain 35 ihmistä. Matka on kuvattu netissä sivulla www.pohjoisnapa2006.fi. Alkumetreillä jokaisen ahkio painoi 120-140 kg keveten noin 1 kg:lla päivässä. Pakkasta oli ajoittain jopa -50°C. Energiaa kului 5500 kcal päivässä. Energiasta rasvan osuus oli 60-65%. Jäätikkövaelluksen tulokset on analysoitu vain osittain. Alustavien tutkimusten mukaan jokaisen paino putosi vähintään 10 kg ja katabolian merkkinä todettiin seerumin urean kohoamista ja hemoglobiinin alenemista. Kestävyyssuorituskykyyn vaikutukset olivat vähäiset. Suurimmat suorituskyvyn heikkenemiset havaittiin vatsalihasten voimassa ja nopeusvoimassa.

Selittääkö fyysinen kunto työkykyä?

Lars Sörensen kertoi omasta tutkimuksestaan, jossa hän tarkastelee keski-ikäisten miesten suorituskykyä monesta näkökulmasta. Väitöskirjaan tarkoitettuja osatöitä on jo julkaistu. Kokouksessa kuultiin mielenkiintoinen esitelmä fyysisen kunnon ja työkyvyn välisestä yhteydestä. Esityksensä aluksi Lars problematisoi sekä fyysisen kunnon että työkyvyn käsitteitä ja yhteyksiä esittämällä Stephen Hawkingin, Teemu Selänteen ja Lance Armstrongin kuvat.

Parhaana terveyskunnon käsityksenä Lars Sörensen piti UKK-instituutin mallia, joka muodostuu kehon koostumuksesta, tasapainosta, tuki- ja liikuntaelinten kunnosta (palasteltuna edelleen liikkuvuuteen, lihasvoimaan ja lihaskestävyyteen) sekä aerobisesta kunnosta. Työkykyä taas on usein mitattu työkykyindeksillä.

Kuntopyörällä arvioidulla fyysisellä kunnolla on aikaisemmissa tutkimuksissa ja myös Larsin oman tutkimuksen mukaan huono yhteys työkykyyn. Sen sijaan useiden tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että kävelytestin ja työkunnon välinen yhteys olisi selvästi parempi. Syytä tähän ilmiöön ei tunneta, mutta Larsin mukaan syy voi olla siinä, että kävelytesti mittaa paremmin sitä ominaisuutta, jota useissa töissä edelleen tarvitaan: jalkojen päällä olemista.

Keskustelussa Lars avoimesti myönsi, että tänä päivänä oikeudenmukaisella johtamisella ja työyhteisön hyvinvoinnilla on fyysistä kuntoa tärkeämpi merkitys työkykyisyyden ylläpitäjänä.

Väkivallan uhka

Vanhempi rikoskonstaapeli Jussi Hyvönen käsitteli väkivallan uhkaa rikostutkimusta tekevän poliisin näkökulmasta. Hän korosti, että myös poliisi pitää tärkeänä uhrin näkökulmaa ja sitä, että väkivallan uhka tai uhka väkivallan toistumisesta muodostaa usein suuremman haitan kuin varsinaiset fyysiset vammat. Toisaalta uhrin asema on vaikea, sillä hänen pitää kuvata, tunnistaa ja vaatia korvauksia. Hyvönen korostikin uhrille annettavan tuen merkitystä.

Tyypillinen väkivaltatilanne on edelleen se, että väkivallan tekijänä on alle 35-vuotias humalainen mies ja uhrina samanlainen ainakin tuttu tai puolituttu henkilö ja tapahtumapaikkana ravintola tai sen ympäristö viikonloppuna. Kuitenkaan väkivallan raaistuminen ei Hyvösen mukaan ole kuviteltua vaan ammattirikollisuuden kasvaminen johtaa myös perintäkeinojen kovenemiseen.

Hyvönen esitteli myös tilastoja koko maan ja Jyväskylän väkivaltaluvuista. Poliisin kantana on se, että kaikkiin tilanteisiin pitää puuttua ja pitää osoittaa, että väkivaltaa ei hyväksytä. Puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita välttämättä rikosilmoitusta ja poliisitutkintaa. Keskustelua kirvoitti terveydenhuollon tehtävissä kohdattava väkivalta. Hyvönen korosti ennalta ehkäisyn ja riskikartoituksen merkitystä ongelmatilanteiden hallinnassa.

Palautumisen arviointi hyvinvointianalyysillä: fysiologinen ja psykologinen näkökulma

Työelämän muutoksen myötä työstä irrottautuminen käy vaikeaksi ja työasiat ovat toistuvasti työntekijän mielessä vapaa-ajalla ja jopa öisin. Tämä on vakava riski työntekijän työkuormituksesta palautumiselle. Työperäinen kuormittuminen uhkaakin terveyttä ja hyvinvointia erityisesti silloin, kun palautuminen ei onnistu ja fysiologiset stressireaktiot pitkittyvät. Erityisesti uni on avainasemassa ihmisen palautumisessa niin psykologisesta kuin fysiologisestakin näkökulmasta katsottuna.

Palautumisen arviointiin voidaan käyttää kyselyjä. Lisäksi palautumista voidaan arvioida fysiologisesti Hyvinvointianalyysillä (Firstbeat Technologies Oy:n Hyvinvointianalyysi), joka on sydämen sykevälianalyysiin perustuva tietokoneohjelma. Se analysoi 24 tunnin ambulatorisesta sykemittauksesta syke- ja sykevaihtelumuuttujia, joiden avulla se tunnistaa kunakin hetkenä elimistön olevan joko stressi-, rentoutumis- tai liikuntatilassa. Stressitilaksi ohjelma analysoi hetket, jolloin sympaattisen hermoston aktiivisuus on elimistössä vallitseva. Vastaavasti rentoutumistilaa ja palautumista sekä voimavarojen lisääntymistä kuvaa parasympaattisen hermoston aktiivisuuden vallitsevuus. Tuolloin voi tapahtua myös psykologista palautumista.

Hyvinvointianalyysin tuottama tieto on tutkimusten mukaan yhteydessä työntekijöiden raportoimien mukavuuden tunteiden kanssa. Yön aikaisella palautumisella on merkittävä rooli koetussa työhyvinvoinnissa seuraavana työpäivänä. Pitkäaikaisseurantoja yhteydestä työntekijöiden terveydentilaan ei kuitenkaan vielä ole. Menetelmällä on vielä rajoituksensa, mutta se vaikuttaa lupaavalta objektiiviselta mittausmenetelmältä työntekijöiden stressaantuneisuuden mittaamisessa.

Opettajien psykofysiologinen kuormittuminen ja yhteys ikääntymiseen ja aerobiseen kuntoon

Tiina Ritvanen on väitellyt tästä aiheesta noin vuosi sitten. Hän kertoi, että opettajien psyykkistä kuormitusta on tutkittu maailmalla runsaasti, mutta tästä näkökulmasta tutkimuksia on vain vähän. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana oli McEwenin allostaattisen kuorman malli, joka kuvaa fysiologisten stressireaktioiden aiheuttamaa sairauksien riskitekijöiden muodostumista pitkäaikaisen altistumisen seurauksena. Mallin mukaan haitalliseksi stressi muodostuu, jos palautuminen ei jostain syystä, esimerkiksi tiheän toistuvuuden, sopeutumisen epäonnistumisen tai pitkittyneen reaktion takia ole mahdollista.

Tutkimuksessa koettua kuormitusta mitattiin stressipistein ja VAS-janan avulla. Lisäksi mitattiin stressihormoneja, sykettä, verenpainetta ym. Fyysistä kuntoa arvioitiin polkupyörätestillä ja trapeziuslihasten lihasjännitystä mitattiin pintaEMG-mittauksin.

Tutkimuksen tulosten mukaan opettajien pitkä kesäloma on tärkeä elpymisen kannalta. Autonomisen hermoston kannalta viikonloppu ei ole riittävän pitkä aika elpymiseen. Hyväkuntoisilla opettajilla olivat stressiin viittaavat muutokset vähäisempiä kuin huonokuntoisilla opettajilla. Myös subjektiivisesti koetussa stressissä oli samansuuntaiset tulokset. Ikääntyneillä näin arvioitu stressaantuminen oli merkittävämpää kuin nuoremmilla opettajilla.

Raskas työ rankoissa olosuhteissa valimossa – pienhiukkasaltistuminen erityiskysymyksenä

Pekka käsitteli esityksessään valimotyön terveysongelmia ja erityisesti pienhiukkasaltistumista. Esityksensä aluksi hän esitteli valimotyön raskautta valaisevan valokuvakavalkadin muodossa. Hengitystiealtistumisen ymmärtämiseksi on keskeistä ymmärtää pien- ja suurhiukkasten välinen ero niiden synnyssä ja vaikutusmekanismeissa. Sulatus- ja palamisprosesseissa syntyvät pienhiukkaspitoisuudet ovat valimotyössä suuret. Tutkimusten mukaan krooniset keuhkosairaudet ovat valimoissa muuta väestöä yleisempiä. Myös keuhkofunktiotutkimuksissa tulokset ovat sitä pienempiä, mitä pölyisemmissä olosuhteissa on työskennelty.

Kuljetus, raskas liikenne

Toinen Pekka esitteli alustavia tuloksia tutkimuksesta, jossa selvitettiin 50-65 -vuotiaiden raskaanliikenteen ammattikuljettajien koettua terveyttä ja toimintakykyä. Tutkimustulokset vahvistavat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Kasautuvia ongelmia ovat mm. uni- ja nukkumishäiriöt, kuorsaus ja uniapnea, selkä- ja raajasäryt sekä ajamiseen liittyvä liikuntaelinten kuormittuminen.

Miten ilmailulääketiede tukee lentoturvallisuutta?

Esitys käsitteli kattavasti ja havainnollisesti sitä, kuinka ilmailulääketiede on merkittävä osa lentoturvallisuusjärjestelmää. Toimintatavat ilmailulääketieteessä ovat pitkälti samankaltaisia kuin työterveyshuollossa yleensäkin. Keskeistä on preventio ja järjestelmän toimintatapojen tunteminen. Toiminnan luonteesta johtuen järjestelmän turvallisuusvaatimukset voivat mennä yksilön edun edelle. Heikoin lenkki on ihminen – human factors-tekijät ovat syynä 80 % ilmailuonnettomuuksista. Ilmailulääketieteeseen liittyvä tutkimustyö kohdistuu mm. näköön ja kuuloon, puheen ymmärtämiseen, tukirangan reagointiin kiihtyvyyksiin, G-varusteiden suojaustehoon ja ohjaajien varusteisiin.

Lääkärien terveys ja työolot 2006

Seminaarin viimeisessä esityksessä Tarja esitteli tuoreen Lääkärien työolot ja terveys-kyselytutkimuksen alustavia tuloksia. Kyselyhän on aiemmin toteutettu osin samansisältöisenä vuosina 1986 ja 1997, joten siitä saadaan mielenkiintoista seurantatietoa. Tällä kertaa kyselyyn vastasi n. 2800 lääkäriä, 56 % otoksesta. Tulosten mukaan lääkärien tupakointi on edelleen vähentynyt, mieslääkäreistä 6,6 % ja naislääkäreistä 2,8 % ilmoitti tupakoivansa päivittäin. Myös liikuntaa säännöllisesti harrastavien lääkärien määrä on lisääntynyt ja selvästi lihavien (BMI > 30) lääkärien määrä vähentynyt (5,5 % miehistä, 4.2 % naisista). Sen sijaan alkoholin käyttö näyttäisi lisääntyneen. Uutena terveyttä selittävänä tekijänä selvitettiin työelämän oikeudenmukaisuuden yhteyttä itsearvioituun terveyteen. Ikä- ja sukupuolivakioidussa mallissa päätöksenteon oikeudenmukaisuus (OR 1.86), kohtelun oikeudenmukaisuus (OR 1.30) sekä palkan ja arvostuksen oikeudenmukaisuus (OR 1.39) olivat kaikki yhteydessä koettuun hyvään terveyteen. Kyselyn tuloksia raportoidaan myöhemmin laajemmin ja niitä hyödynnetään aiempien tutkimusten tapaan lääkärien työolojen ja työterveyspalvelujen kehittämisessä.