Fyysinen kuormitus työssä ja sen arviointi

Fyysinen kuormitus tuntuu koko kehossa

Tavallisimpia työn fyysisiä kuormitustekijöitä ovat ruumiillisesti raskas työ, taakkojen käsittely, staattiset tai hankalat työasennot, jatkuva paikallaan istuminen, käsien voimankäyttö ja toistotyö. Raskas, dynaaminen suurilla lihasryhmillä tehtävä lihastyö, jossa tarvitaan energiaa liikuttamaan oman kehon painoa, kuormittaa erityisesti verenkiertoelimistöä. Taakkoja käsiteltäessä, kuten nostamisen, kantamisen, työntämisen ja vetämisen yhteydessä, toimivat suuret lihasryhmät sekä dynaamisesti että staattisesti. Työkuormitus kohdistuu sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöön että liikuntaelimiin, erityisesti selkään. Ruumiillisesti raskas työ, taakkojen käsittely, työskentely kumarassa ja tapaturmat ovat monen työntekijän selkäoireitten taustalla. Suurten lihasryhmien dynaamista ja staattista työtä tarvitaan maa- ja metsätaloudessa, rakennustöissä, kuljetustehtävissä, hoito- ja hoiva-alalla ja satunnaisesti erityisammateissa, kuten palomiehen ja poliisin työssä.

Staattinen lihastyö liittyy usein haitalliseen työasentokuormitukseen ja kohdistuu niskan alueelle. Staattista lihastyötä sisältyy paljon esimerkiksi elektroniikkateollisuuden ja huolto- ja palvelualojen tehtäviin mutta myös näyttöpäätetyöhön. Tietotyölle on tyypillistä istuma-asennon staattisuus, jatkuva silmän ja käden yhteistoiminnan ja tarkkuuden vaatimus sekä toistuvat yläraajojen ja sormien liikkeet. Työpisteen huono ergonomia, hiiren, näppäimistön tai näytön väärä sijainti voi aiheuttaa niskan vaikean asennon, käsien kannattelua ja hartialihasten pitkäkestoista jännitystä.

Yläraajan kohoasennot, kyynärvarren voimakkaat, toistuvat kierto- tai puristusliikkeet, ranteen ääriasennot ja sormien nopeat liikkeet aiheuttavat käsien rasittumista ja pitkän päälle sairastumisia jopa ammattitauteja. Voimaa vaativaa toistotyötä esiintyy usein elintarvike- ja prosessiteollisuudessa, varastoissa ja vähittäiskaupan tehtävissä. Perinteisten teollisuuden toistotöitten lisäksi yläraajojen vaivoja on viime aikoina ilmaantunut paljon myös tietokonetyössä. Työntekijät ovat raportoineet erilaisten syöttö- ja osoitinlaitteitten käytön aiheuttavan kyynärvarren, ranteitten ja sormien vaivoja (1).

Terveillä ja normaalikuntoisilla työntekijöillä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky yleensä riittää selviytymiseen ruumiillisesti rasittavassa työssä koko työuran ajan. Terveydentilan heikkenemisen tai esimerkiksi elintapojen muuttumisen myötä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky voi heiketä niin, että työn energeettinen kuormitus lisääntyy ja työntekijä kokee sen liiallisena. Liiallinen kuormitus voi johtua myös huonosta työn organisoinnista.

Fyysisen kuormituksen arviointi työssä

Työn fyysisen kuormituksen arviointi on työpaikkaselvityksen osa, jolla tarkoitetaan liikuntaelimistöön sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvan kuormituksen selvittämistä työssä ja sen terveydellisen merkityksen arviointia. Selvityksen varsinainen päämäärä on havaittujen altisteiden ja vaaratekijöiden poistaminen tai vähentäminen ja työolojen kehittäminen. Koska työympäristö on jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, työpaikkaselvitys ei voi olla kertaluonteinen suoritus. Työolotietojen ajan tasalla pitäminen vaatii selvitysten uusimista, tarkentamista ja työolojen jatkuvaa seurantaa.

Työterveyshuollot eivät useinkaan voi käyttää määrättömästi aikaa selvityksen tekemiseen. Apuna käytettävältä arviointimenetelmältä toivotaankin usein paljon. Menetelmän tulisi olla nopea ja halpa, helppo oppia ja käyttää, muunneltavissa eri töihin, luotettava ja herkkä. Aineiston keruun, tallennuksen ja tulostuksen tulisi olla yksinkertaista ja vertailuaineistoa pitäisi olla saatavilla. Lisäksi tulosten tulkinnan tulisi olla mahdollisimman yksiselitteistä.

Silmämääräinen asiantuntija-arvio

Monesti fyysistä kuormitusta arvioidaan silmämääräisesti. Arviointi tehdään usein vapaamuotoisesti haastatellen sekä työtä ja työolosuhteita "työpaikka-kävelyn" aikana havainnoiden. Useimmiten tällä tarkkuudella tehty arviointi, yhdessä muiden taustatietojen kanssa, on riittävä korjaustoimenpiteiden perusteeksi. Korjaustoimenpiteet suunnitellaan usein samanaikaisesti haastattelun ja havainnoinnin kanssa ja työterveyshuollon edustaja toimii konsulttina osallistuvan suunnittelun tapaan. Silmämääräisen asiantuntija-arvion tekeminen on kuitenkin melko vaativaa ja edellyttää ergonomiaan, liikuntaelinkuormitukseen ja kuormitusfysiologiaan liittyvien asioiden hyvää tuntemusta ja aikaisempaa kokemusta arvioinnista ja hyvistä ratkaisuista. Jos tuntee itsensä epävarmaksi, kannattaa valita jokin valmis menetelmä ainakin muistin vahvistamiseksi. Saman menetelmän toistuva käyttö lisäksi helpottaa eri töiden kuormitustekijöiden suhteuttamista ja vertaamista toisiinsa.

Fyysisen kuormituksen arviointi osana kokonaiskuormituksen arviointia

TIKKA on lyhennys nimestä Työn Integroitu KokonaisKuormituksen Arviointi. Tällä TIKKA-menetelmällä on mahdollista tehdä kattava työn kuormitustekijöiden arviointi. Menetelmä sisältää osiot: työn fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, työturvallisuuteen liittyvät ja työaikoihin liittyvät kuormitustekijät. Yksittäisen kuormitustekijän kohdalla kuvataan sellainen tilanne, joka on työkuormituksen kannalta kunnossa ja tilanne joka vaatii korjaamista. Fyysisten kuormitustekijöiden osuudessa arvioinnin kohteena ovat työpisteiden, työvälineiden ja laitteiden sopivuus, työn fyysinen raskaus ja yksipuolisuus, työliikkeet ja -asennot sekä työympäristön lämpötila. Fyysisten kuormitustekijöitten arviointi perustuu havainnointiin ja haastatteluun.

Työpaikan ergonomiaa arvioiden liikuntaelimistön kuormitus selville

"Työpaikan ergonomia - työpaikkojen ergonominen selvitysmenetelmä" on yleinen ergonomian selvitysmenetelmä, jonka käyttäjä voi räätälöidä itselleen ja omalle toiminnalleen sopivaksi. Se perustuu työpaikan ja työn havainnointiin sekä keskusteluihin työntekijän ja työnjohdon kanssa. Menetelmä voidaan ladata tai tulostaa käyttöön Työterveyslaitoksen www-sivuilta. Ideana on löytää korjattavat seikat ja yhdessä työntekijän ja työnjohdon kanssa tehdä mahdolliset pienemmät muutokset heti ja sopia miten suurempia toimenpiteitä vaativat asiat hoidetaan myöhemmin. Menetelmän voi oppia nopeasti, siihen ei tarvita käyttökoulutusta, pelkkä menetelmän tekstiosuuteen perehtyminen riittää (http://www.ttl.fi «http://www.ttl.fi»1).

"Työpaikan ergonomian selvitys" on työn suorittamiseen liittyvien fyysisten ja psyykkisten kuormitustekijöiden tunnistamiseen ja arviointiin tarkoitettu järjestelmällinen menetelmä. Arviota tehdessä havainnoinnin lisäksi haastatellaan työntekijää. Tulosta verrataan annettuihin suosituksiin, jolloin saadaan tasoarvio kuormituksen eri osatekijöistä. Muodostuva kokonaisarvio – "työn profiili" – kohdistaa huomion seikkoihin, jotka vaativat muutoksia työssä (3).

"Päätetyöpaikkojen ergonomiatalkoot " on päätetyöpaikkojen ergonomian kehittämisen työväline. Työpisteen sijainti ja säätäminen ja tauotus arvioidaan asteikolla "kunnossa", "ei kunnossa". Korjauksiin pyritään heti. Menetelmän viimeisellä sivulla on suppea liikuntaelinten terveydentilaa koskeva kysely (http://www.ttl.fi «http://www.ttl.fi»1).

"Näppärä-mittari -näyttöpäätetyöpaikan arviointimenetelmä" nopea näyttöpäätetyöpaikan havainnointi- ja haastattelumenetelmä, jonka tarkoituksena on kartoittaa ja dokumentoida nopeasti, ja systemaattisesti työpaikan näyttöpäätetyöpisteiden sen hetkinen tilanne fyysisen työympäristön, käytettyjen laitteiden/kalusteiden, työasentojen, työturvallisuuden ja ergonomian kannalta. Menetelmä noudattaa direktiiviä 90/270/ETY ja VNp 1405/1993. Menetelmä on tehty ensisijaisesti työsuojelutarkastajien käyttöön, mutta se soveltuu hyvin myös työterveyshenkilöstölle (4).

"Rasitusvammaopas – yläraajan rasitussairaudet ja yläraajoihin kohdistuvan kuormituksen arviointi" Yläraajoihin kohdistuvan kuormituksen arviointimenetelmällä kuvataan yksittäisen työntekijän altistumista rasitusvammoille hänen tekemässään työtehtävässä. Menetelmä perustuu työntekijän työn havainnointiin. Viisiluokkaisen jaottelun perusteella annetaan erilaisia toimenpide-ehdotuksia työn kuormituksen vähentämiseksi. Rasitusvammaopas on kehitetty työterveyshenkilöstön käyttöön (5).

"Toisto - Repe - Toistotyön arviointimenetelmä" on yksinkertainen, luotettava ja pätevä toistotyön ja työympäristön työturvallisuuden mittari, jonka avulla saadaan toistotyöpaikoista "terveellisyys- ja turvallisuustaso". Menetelmä ottaa huomioon sekä työpaikan työympäristön, käytetyt laitteet ja kalusteet, työasennot, että mahdollisuuksien mukaan työntekijöiden työskentelytavat. Opas on tarkoitettu ensisijaisesti työsuojelutarkastajille sekä työterveyshuolto- ja työsuojeluhenkilöstölle, jotka työssään arvioivat toistotyöhön liittyviä yläraajoihin kohdistuvia kuormitustekijöitä. Sisältää arviointiohjeen ja lomakkeen havainnointia ja haastattelua varten (6).

Keinoja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumisen arvioimiseen

Yksinkertaisimmillaan kokenut työterveyshuollon ammattilainen voi arvioida työntekijän hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumista työssä tai huippukuormitustilanteissa havainnoinnin tai haastattelun perusteella esimerkiksi MET-arvoina (= metabolinen ekvivalentti, joka tarkoittaa kuinka moninkertaiseksi aineenvaihdunnan taso nousee kyseisessä aktiviteetissa verrattuna lepotilaan). Monista ammateista ja työtehtävistä on koottu viitteellisiä taulukoita MET-arvoina (8, 9). Myös työntekijän hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky voidaan ilmaista MET-arvoina. Tällöin mahdollistuu työntekijän kuormittuneisuuden tason määrittäminen työssä. Karkeasti arvioituna esim. 8-9 MET-taso riittää raskaisiin töihin.

Työn energeettisen kuormituksen arviointiin on perinteisesti käytetty sykintätaajuuden mittaamista ja sen perusteella on annettu runsaasti suosituksia (9). Myös työtehtävien sykintätaajuustasot voidaan suhteuttaa työntekijän yksilölliseen mitattuun/arvioituun maksimaaliseen sykintätaajuuteen.

Jotkut tietokonepohjaiset sykintätaajuuden mittausmenetelmät mittaavat myös sydämen sykeväliä (kahden peräkkäisen sydämenlyönnin välinen aika, millisekunteina) ja sen vaihtelua. Tällöin mahdollistuu autonomisen hermoston säätelyn aiheuttamien reaktioiden tarkastelu. Esim. suuri sykevälin vaihtelu on yhteydessä työpäivästä palautumiseen ja vähäinen vaihtelu voi olla viite rasittuneisuudesta tai stressistä. Työpaikalla tapahtuviin mittauksiin voidaan hyvin käyttää sykemittareita, vaativimpiin tilanteisiin suositellaan EKG pitkäaikaisrekisteröintejä (9).

Sydämen sykeväliä mittaamalla on myös mahdollista laskea kyseisen aktiviteetin aikainen hapenkulutuksen taso. Kun se suhteutetaan henkilön mitattuun tai arvioituun maksimaaliseen hapenkulutukseen saadaan selville työntekijän yksilöllinen kuormittuneisuuden taso. Sitä voidaan jälleen verrata suositusarvoihin (9).

Edellä mainittuja menetelmiä voidaan käyttää sekä ryhmä- että yksilötason tarkasteluissa. Arviointeihin on aina syytä liittää päiväkirjan pitäminen ja palaute annetaan keskustellen työntekijän kanssa. Virheitä tulkintaan voi aiheuttaa muun muassa työympäristön lämpöolosuhteet, staattisen työn määrä, suojavarusteiden käyttö, lääkkeiden käyttö, sairaudet.

Erityisarvioinnit

Jos tavoitteena ovat liikuntaelimistön kuormituksen tarkka arviointi ja työasentojen selvittäminen tai hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn tarkemmat arvioinnit tarvitaan työläämpiä menetelmiä tai kuormituksen biomekaanista arviointia.

Mittausteknologian kehittymisen myötä työn aiheuttama fyysinen kuormituksen ja siitä palautumisen arvioinnit helpottuvat myös työterveyshuollon jokapäiväisenä työvälineenä. Teknologian avulla voidaan yhdistellä samanaikaisesti eri tavoin kerättyä tietoa ja saada kuormituksesta kokonaisvaltaisempi käsitys, esimerkiksi yhdistämällä sykintätaajuuden ja sykevälivaihtelun mittausten sekä kehon liikkeistä kertovien kiihtyvyysanturien avulla saatua tietoa.