Työkykyindeksi ja sairauspoissaolot nuorilla

Tehty tutkimus

Tutkimus tarkasteli hypoteesia, jonka mukaan nuorten työntekijöiden kohdalla matala työkykyindeksi (TKI) olisi yhteydessä korkeampaan sairauspoissaoloriskiin seuraavan vuoden seuranta-aikana. Tutkimushypoteesin mukaan em. yhteys olisi riippumaton koulutustasosta ja työn hallinnasta. Seurantatutkimuksessa käytettiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden henkilöiden kohorttia. Tutkimukseen hyväksyttiin mukaan 2021 miestä ja 1704 naista. Henkilöt olivat tarkasteluhetkellä 30–31-vuotiaita. Tutkimukseen osallistuneiden henkilökohtaista sairauspoissaolomäärää seurattiin TKI:n täyttämistä seuranneen vuoden ajan Kelan sairauspoissaolorekisteristä. Kela rekisteröi sairaslomat, joiden pituus on yli 9 päivää, joten lyhyempiä sairauspoissaoloja ei arvioitu tässä tutkimuksessa. Henkilön yksi tai useampi yli 9 päivän poissaolo kirjattiin. Sairauspoissaoloista ei rekisteröity poissaolojen syitä eikä diagnooseja.

Nuorten TKI:n kaavakkeen kysymyksiä muokattiin sairauksien osalta. Sairaustiloista jätettiin pois kysymykset koskien mm. sairastettua sydäninfarktia, keuhkotuberkuloosia ja haimasairauksia. Kysymyssarjaan lisättiin kysymys:" Onko Sinulla koskaan ollut lääkärin hoitoa vaatinutta sairautta tai loukkaantumista?" TKI:n erilliset kysymysaiheet pisteytettiin niin, että TKI:n kokonaispisteiksi tuli 7–49. TKI:ssä korkeampi pistemäärä kuvaa parempaa työkykyä. Nuorten työntekijöiden TKI:t jaettiin matalan, kohtuullisen, hyvän ja erinomaisen työkyvyn ryhmiin. Tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä kysyttiin myös ammattia, työn hallintaan liittyviä asioita, sosiaalisen tuen määrää työssä, siviilisäätyä, kotona asuvien lasten lukumäärää, fyysistä aktiviteettiä, BMI:ä, tupakointia ja alkoholin käyttöä.

Kahdeksalla prosentilla työntekijöistä (127 miestä ja 183 naista) oli seurantajakson aikana vähintään yksi yli 9 päivän sairauspoissaolo. Erinomaisen TKI:n ryhmän työntekijöistä poissaoloja oli 4%:lla, hyvän TKI:n työntekijöillä poissaoloja oli 7%:lla, kohtuullisen TKI:n työntekijöillä vastaava prosentti oli 8% ja huonon TKI:n työntekijöillä 17%. Sairauspoissaoloihin vaikuttivat myös muut tekijät. Esimerkiksi naisilla poissaolojen määrä oli suurempi kuin miehillä, eronneilla ja leskillä oli enemmän sairauspoissaoloja verrattuna muihin siviilisäätyihin, naisten poissaoloja oli enemmän perheissä, joissa lapsia oli kolme tai enemmän verrattuna yksilapsisiin perheisiin ja miehillä passiivinen työ yhdistyi suurempaan sairauspoissaolomäärään. Fyysisen aktiviteetin määrällä, BMI:llä, alkoholin käytöllä ja tupakoinnilla ei ollut merkitsevää yhteyttä sairauspoissaoloihin.

Tutkijoiden mukaan mittaamalla nuorten työntekijöiden työkykyindeksiä voidaan ennustaa heidän pitempikestoisia sairauspoissaolojaan. Tutkijat asettivat hälytysrajaksi alle 37 pistettä TKI:ssä. Yli 37 pisteen lukemat eivät kuitenkaan taanneet sitä, ettei sairauspoissaoloja olisi lainkaan. Myös korkean TKI:n ryhmissä oli sairauspoissaoloja. Tutkijat halusivat kiinnittää myös huomion aikaisemmissa tutkimuksissa esille tulleeseen seikkaan, jonka mukaan mikäli nuorten työntekijöiden kohdalla käytetään samoja pisteytysrajoja huonon ja kohtuullisen työkykyindeksin suhteen kuin iäkkäämmillä henkilöillä, on mahdollista, että joidenkin nuorten vajaakuntoisten työntekijöiden työkykyä yliarvioidaan.

Tutkijoiden mukaan tämän tutkimuksen vahvuuksia oli ison aineiston tuomat edut suhteessa eri ammattiryhmiin, siviilisäätyihin ym. Puute tutkimuksessa oli lyhyiden sairaslomien rekisteröimättömyys. Tutkimuksen perusteella matala TKI on yhteydessä sairauspoissaolojen määrän lisääntymiseen sekä nuorten naisten että miesten ryhmissä yli ammattirajojen. Yhteys säilyi ammatin ja muiden työn ominaisuuksien vakioimisen jälkeen. Siten tutkimuksen johtopäätökset voidaan ulottaa kaikkiin ammattiryhmiin. Tutkijoiden mukaan on tärkeää seurata nuorten työntekijöiden TKI:ä sen antaessa tärkeää tietoa nuorten työntekijöiden terveydestä ja huonon terveyden seurauksista. Naisilla oli huonompi TKI miehiin verrattuna. Tutkijoiden mukaan tähän voi vaikuttaa sukupuolisidonnainen sairastuvuuden ero, henkilökohtaisen terveydentilan havaitsemisen ero sekä erilainen reagointi sairauteen. TKI:n ja sairauspoissaolojen määrän vahvempi yhteys naisten ryhmässä saattaa tutkijoiden mukaan indikoida asenteiden eroa suhteessa työn tekemiseen ja pitempiin sairauspoissaoloihin. Sairauspoissaoloihin vaikuttavat taloudelliset realiteetit. Suomessa hyvä taloudellinen tuki sairastumistilanteessa voi vaikuttaa poissaoloihin siinä määrin, että lisätutkimuksia tarvitaan, ennen kuin tämän tutkimuksen tuloksia laajennetaan koskemaan myös muita kansalaisuuksia.

Tutkijoiden mukaan TKI on käytännöllinen väline ennustettaessa pitempiaikaisia sairauspoissaoloja nuorilla työntekijöillä, mutta sillä ei ole ennustevaikutusta "ei lainkaan" -poissaoloille. Tutkijat suosittelevat TKI:n yhdistämistä määräaikaistarkastuksiin ja huomion kiinnittämistä erityisesti nuoriin henkilöihin, joiden pisteet TKI:ssä ovat 36 tai alle. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on suositeltavaa kohdentaa kaikille työntekijöille TKI:stä riippumatta. Nuorten työntekijöiden kohdalla toimenpidetarve voi liittyä esim. ammatillisten taitojen lisäämiseen tai uuden ammatin etsimiseen. Toimenpidetarpeet ovat nuorten työntekijöiden kohdalla usein erilaisia verrattuna ikääntyneempien ryhmään.

Pohdintaa

Työkykyindeksi kuvaa henkilön subjektiivista työkykyä vastaushetkellä verrattuna hänen elinaikaiseen parhaimpaan subjektiiviseen työkykyynsä. Se kuvaa poikkileikkaustilannetta työntekijän sen hetkisestä työuran vaiheesta. Yksin sen perusteella ei voi arvioida työntekijän työkyvyttömyyttä.

Veikko Kujalan työryhmän mielenkiintoinen tutkimus antaa käytännön työterveyshuollossa työskentelevälle tietoa jo nyt laajassa käytössä olevan TKI:n käyttömahdollisuuksista ja antamasta lisäinformaatiosta. Sairauspoissaolojen määrien ollessa jatkuvasti esillä työterveyshuoltojen ja työnantajien välisissä keskusteluissa on tärkeää saada tutkittua tietoa uusien mahdollisten mittareiden käytöstä sairauspoissaolojen vähentämiseksi.

Nuorten työntekijöiden tuleva työura on pitkä. Heidän kohdallaan on tärkeää löytää työkykyä uhkaavia ennustemerkkejä ajoissa, jotta tukitoimia voidaan tarjota. Työterveyshuolloilla on toimintamalleja, joilla voidaan auttaa henkilöitä, joita uhkaa työkyvyn menettäminen. Vähemmän on käytössä apuvälineitä sen uhan riittävän aikaiseen havaitsemiseen.