Maantieliikenteen ammattikuljettajien työterveyshuolto on vakava asia

Ammattikuljettajat ovat riskiryhmä

Maantiekuljetukset ovat elintärkeitä Suomen elinkeinoelämälle ja yhteiskunnan toiminnalle. Kuljetussuorite Suomessa on n. 29 mrd tonnikilometriä, josta tieliikenteen osuus 65%. Harva asutus ja esimerkiksi metsäteollisuuden valtakunnallinen sijoittuminen tuovat Suomen maantiekuljetuksiin omat erityispiirteensä. Kuorma-autoliikenteen tavarankuljetussuorite onkin Suomessa yli 5000 tonnikilometriä asukasta kohden, kun useimmissa Euroopan maissa suorite on vain 2000–3000 tonnikilometriä asukasta kohden. Ammattikuljettajista on useita vuosia ollut pula, joka on rajoittanut soveltuvuusarviointien käyttöä ja kehittämistä. Toimialaa kuvaavat seuraavat tilastoluvut on esitetty taulukossa «Ammattiliikenteen ominaisuuksia»1.

Työtapaturmissa on kuollut vuosittain 5–10 ammattikuljettajaa ja tapaturmien aiheuttamien sairaspäivien määrä on lisääntynyt vuosina 1996–2003. Lähes kaikki kuolemaan johtaneet työtapaturmat tapahtuvat liikenteessä. Kuorma-auton kuljettajista 30 % on ollut osallisena viimeisen 5 vuoden aikana liikenneonnettomuudessa. Joka neljännessä liikennekuolemassa raskas ajoneuvo on toisena osapuolena. Raskaan ajoneuvon kuljettaja on ollut onnettomuuden aiheuttajana n. 20 %.ssa näistä onnettomuuksista. Kuljetusalan työtapaturmataajuus on ollut kolmanneksi suurin kaikista päätoimialoista, vastaten teollisuuden keskimääräistä tasoa.

Kuljetusalan terveyttä ja työterveyshuoltoa koskevia ominaisuuksia on esitetty taulukossa «Ammattikuljettajien terveyttä ja työterveyttä koskevia piirteitä»2. Taulukkoon «Ammattikuljettajien työterveyshuoltoon tulisi erityisesti panostaa seuraavista syistä»3 on koottu syitä, joiden takia ammattikuljettajien työterveyshuoltoon tulisi panostaa.

Rekkakuljettajien havainto- ja reaktionopeus saavat yliluonnollisia haasteita muun liikenteen lisääntyvästä riskinotosta sekä vanhentuneen ja heikkokuntoisen väylästön aiheuttamasta turvallisuusvajeesta. Ajoneuvoyhdistelmien pituus tekee sen, että kunnon ruokapaikkoihin on hankala päästä, jolloin tyydytään huoltoasemien kahvi/sämpylä/munkki-linjaan. Viime aikoina tosin esim. ABC-ketju on luonut yhdistelmäkuljettajalle hyvät mahdollisuudet terveelliseen ruokailuun. Ammattikuljettajien elintavoissa ja terveydessä (esim. lihavuus, sydän- ja verisuonisairaudet, uniapnea, vähäinen liikunta, tupakointi ja tuki- ja liikuntaelinongelmat) on enemmän korjaamista kuin monilla muilla aloilla.

Ammattikuljettajien lakisääteisten terveystarkastusten nykytila

Ammattikuljettajien nykyiset terveystarkastukset on esitetty taulukossa «Ammattikuljettajien nykyiset terveystarkastukset»4. Lukuun ottamatta vaarallisten aineiden kuljettajia, on siis mahdollista, ettei ammattikuljettaja käy terveystarkastuksessa kortin saamisen jälkeen kuin vasta korttia uusiessaan 45-vuotiaana. Tarkastuksessa selvitetään täyttyvätkö ajokortin terveydelliset minimivaatimukset. Työ- ja ajokykyä uhkaavat ensimmäiset hälytysmerkit saattavat jäädä noteeraamatta. Terveystarkastukseen tulisi ehdottomasti liittää myös vireystilan häiriöiden selvittäminen, koska väsymyksen aiheuttamat onnettomuudet ovat tutkimusten mukaan suurin yksittäinen syy vakaviin liikenneonnettomuuksiin työaikana. Sairaudet ovat huomattavasti harvemmin onnettomuuden välittömänä syynä. Taulukkoon «Maantieliikenteen ammattikuljettajien työterveyden kehittämistarpeita aiheuttavat muun muassa seuraavat tekijät»5 on kerätty työterveyshuollon kehittämistarpeita aiheuttavia syitä.

Maantieliikenteen ammattikuljettajien työterveyden tehostamiskeinoja

Edistetään liikenneyrittäjien työterveyshuoltosopimusten syntymistä huomioiden alan pienyrittäjävaltaisuus

Etsitään keinot, joilla lisätään yrittäjien omaa halua työterveyshuollon järjestämiseen. Selvitetään, onko yrittäjäkuljettajille ja pienyrityksille luotavissa esim. maatalousyrittäjien kaltainen työterveyshuollon tukijärjestelmä ja siihen liittyvät mahdolliset lainsäädännölliset keinot.

Koulutus ammattiliikenteen työterveyshuoltoyksiköille

Kokemusta olisi kerryttävä tarpeeksi, muuten ammattitaito ei säily. Esimerkiksi raideliikenteessä on erinomaiset kokemukset siitä, että nimetyt ja koulutetut työterveyslääkärit ja -hoitajat tekevät terveystarkastuksen. Selvitetään, voidaanko ammattiliikenteelle työterveyshuoltopalveluja antavilta yksiköiltä/ työterveyshuollon ammattihenkilöiltä edellyttää esim. 1–2 päivän koulutusta (kuten sädetyötekijöiden terveystarkastuskoulutus).

Kehitetään yhteistyötä ja koordinaatiota vajaakuntoisten ajokykyarvioita tekevien yksikköjen kanssa

Kehitetään menettelytavat, jotka mahdollistavat luotettavat ja valtakunnallisesti tasalaatuiset työ- ja ajokyvyn kokonaisarviot sekä vajaakuntoisuuden varhaistunnistuksen. Vaativia vajaakykyisten ammattikuljettajien ajokykyarvioita ovat tehneet mm. Työterveyslaitos Helsingissä (työlääketieteen osasto), Neuro, Epilepsiasäätiön tutkimuskeskus, Helsinki, Neuroarviot, Jyväskylä, Skogbyn uniklinikka, Espoo (Rinnekoti-säätiö) sekä Verve, neuropsykologinen tutkimusyksikkö (ent. Merikoski) Oulussa.

Tulisi selvittää, tarvitaanko kumipyöräliikenteeseen erityinen asiantuntijaorganisaatio, joka voi ottaa kantaa tapauksiin, joissa ajokykyasia on riitautunut. Yksikkö voisi muodostua tiimistä ja se antaisi oikeusturvaa sekä ammattikuljettajalle että terveydenhuoltohenkilöstölle.