Merenkulkijan lääkärintarkastuksista

Lääkärintarkastukset

Laivatyöhön ensimmäistä kertaa pyrkivälle suoritetaan alkutarkastus, joka tehdään merimiesterveyskeskuksessa Merenkulkulaitoksen valtuuttaman merimieslääkärin toimesta. Uusintatarkastukset voidaan tehdä kahden vuoden välein myös muualla merimieslääkärin toimesta. (Taulukko «Merimiehen lääkärintarkastuskohderyhmät»1 ja «Milloin uusintatarkastus on suoritettava»2)

Lääkärintarkastusvaatimukset vaihtelevat sen mukaan, onko toimi kansi-, kone vai talousosastolla ja onko ko. henkilö jo aikaisemmin toiminut merimiesammatissa. Kansiosastolla aloittavan vaatimukset ovat tiukimmat, löysimmät talousosaston töissä jatkavalla.

Lääkärintarkastuksen suorittaminen

Alku- ja uusintatarkastuksiin kuuluu vain muutama objektiivinen tutkimus. Näitä ovat mm. kaukonäkökyvyt, näkökentät, kuulontarkkuus, verenpaine, virtsan valkuainen ja sokeri, pituus ja paino, kansiosastolla työskentelevillä lisäksi värienerotuskyky. Kunnollinen, huolella yhteistyössä tutkittavan kanssa kerätty anamneesi onkin keskeisin tekijä, jotta tarkastukset voidaan menestyksellisesti toteuttaa. Paras tulos saavutetaan, jos varustamon oma työterveyshuolto suorittaa kaikki oman varustamonsa työntekijöiden terveystarkastukset. Tämä on käytäntönä vain harvassa varustamossa. Tarkastuksesta tehdystä merimieslääkärintodistuksesta lähetetään jäljenne Työterveyslaitokselle Turkuun (osoite Lemminkäisenkatu 14-18 B, 20520 Turku). Arkistointivelvoite on lakisääteinen eikä edellytä tarkastettavan suostumusta.

Minimisuorituskyky meripalveluun

Näkö ja kuulovaatimukset on esitetty taulukoissa «Merimiehen näöntarkkuusvaatimukset - Kansihenkilökunnan näkökenttien ja värienerotuskyvyn tulee olla normaalit»3 ja «»4. Sama henkilö voi työskennellä sekä kone- että kansiosastolla tai talous- ja kansiosastolla. Tällaisten henkilöiden aistivaatimukset määräytyvät sen osaston mukaan, jolla on kireämmät vaateet.

Näöntarkkuus mitataan sekä lasikorjauksen kanssa että ilman sitä. Erillisiä määräyksiä ei ole luku- tai lähinäön suhteen eikä hämäränäön osalta. Kontrastiherkkyyttä ei myöskään edellytetä tutkittavaksi. Toisaalta, mikäli henkilöllä on jokin edellä mainituista näköhäiriöistä, häntä ei voida pitää merityökelpoisena.

Kuulolaitteen käyttö merenkulussa on sallittu vain taloushenkilöstöön kuuluville.

Merenkulkijan työkyky sairaustapauksissa

Merenkulkijan on pystyttävä huolehtimaan hänelle määrätyistä normaaleista työtehtävistä ja poikkeustilanteista. Henkilön terveydentila ei saa vaarantaa aluksen tai muiden aluksella työskentelevien terveyttä tai turvallisuutta. Hänellä ei saa olla sellaista sairautta, joka pahentuu valvomisen / yötyön, epäsäännöllisen työrytmin tai poikkeavan fyysisen tai psyykkisen kuormituksen johdosta tai joka vaatii kurissa pysyäkseen sellaista säännöllistä lääkehoitoa, jonka keskeytyminen saattaa johtaa nopeasti työkyvyn menetykseen tai joka vaatii jatkuvaa seurantaa.

On mahdotonta antaa yksiselitteistä diagnoosiluetteloa sairauksista, jotka muodostavat esteen meripalvelulle. Hoitavan lääkärin tulee kussakin tapauksessa tarkastusperiaatteisiin nojautuen tehdä tilanteesta riskinarviointi (Taulukko «Merityökelpoisuuden arviointiperusteet sairaustapauksessa»5).

Fyysinen terveys

Liikuntaelinvammat, kulumaviat ja ylipainoisuus alentavat fyysistä suorituskykyä merkittävästi, vaikka sydän- ja verenkiertoelimistön kunto olisikin hyvä. Lihavuus sinällään ei ole este meripalveluun, ellei se estä merityötehtävien suorittamista. Ylipainoisen on kuten muidenkin pystyttävä liikkumaan portaissa, mahtumaan 60 cm x 60 cm kokoisista hätäpoistumisluukuista ja suorittamaan kaikki hänelle määrätyt pelastustehtävät. Tasapainohäiriöitä ei voida sallia kohtauksellisinakaan alusolosuhteissa. Oireita antavat sepelvaltimosairaudet, sydämen vajaatoiminta ja rasitusastma keskiraskaassa fyysisessä rasituksessa ovat esteitä meripalvelulle. Kohtauksittain esiintyvät, työ- ja toimintakykyyn vaikuttavat sairaudet, kuten epilepsia ja kohtauksellinen huimaus, eivät ole sallittuja merenkulkijoilla.

Henkilö, joka sairastaa insuliinihoitoa vaativaa sokeritautia ei pääsääntöisesti sovellu laivatyöhön. Kohtaukselliset aivoverenkierron häiriöt muodostavat esteen meriammattiin.

Psyykkinen terveys

Mielenterveysongelmat pahentuvat helposti laivatyössä ja jo parantuneet sairaudet saattavat puhjeta uudelleen. Työkykyarvioinnin yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota henkilön psyykkiseen tilaan ja aikaisempiin mielenterveysongelmiin. Huolellinen anamneesi on avainasemassa.

Henkilö, jolla on todettu tai todettavissa vajaamielisyyttä tai joka on sairastanut laitoshoitoa vaatinutta mielenterveyden häiriötä riippumatta siitä, onko hoito lopetettu vai jatkuuko se edelleen, ei sovellu meripalveluun. Erityistä huomiota on kiinnitettävä alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttöön. Mielenterveydellisistä syistä laitoshoidossa olleiden, pitkäaikaista psykiatrista avohoitoa saavien ja toistuvista psyykkisistä ongelmista kärsivien työkykyisyyttä arvioitaessa tulee ennen kelpoisuuskannanoton tekoa hankkia asiaa koskevat sairauskertomukset ja tarvittaessa psykologin tekemät psyykkisen työkykyisyyden arviointitestaukset

Poikkeuslupamenettely

Jos henkilön terveydentila ei täytä toimen edellyttämiä minimivaatimuksia, on hänellä mahdollisuus anoa Merenkulkulaitokselta poikkeuslupaa aloittaa meripalvelu tai jatkaa entisissä tehtävissään heikentyneestä terveydestään tai alentuneista aistintoiminnoistaan huolimatta. Rajatapauksien keskittämisellä Merenkulkulaitokseen turvataan tarkastettavien tasapuolinen kohtelu ja kelpoisuusarvion "second opinion". Ennen kaikkea siinä pystytään huomioimaan hakijan yksilöllinen tilanne. Tarkastavan lääkärin tulee informoida tarkastettavaa poikkeuslupa-anomisen mahdollisuudesta ja neuvoa, kuinka poikkeuslupaa voi anoa (tarkemmin STM:n lääkärintarkastusopas).