Miten ilmailulääketiede tukee lentoturvallisuutta?

Ilmailulääketieteen kehittymissuunta

Ilmailulääketieteen kehittyminen alkoi ilmailun alkuvaiheista kun ihmisen suorituskyvyn pettämisestä seurasi onnettomuuksia, joille alettiin etsiä selittäviä tekijöitä. On selvää, että lentolaitteiden puutteelliset teknilliset ominaisuudet olivat erittäin yleisiä onnettomuuksien syitä ilmailun varhaisaikoina verrattuna nykyaikaan. Toisaalta myöskään lentäjien fysiologisten rajoitusten merkitystä ei ymmärretty. Ensimmäisen maailmasodan ohjaaja- sekä konemenetyksistä suurin osa johtui muista kuin taisteluista. Ohjaajien fyysiset ominaisuudet todettiin usein puutteellisiksi. Ensimmäisen maailmansodan hävittäjäkoneissa altistuttiin mm. varsin suurille ja äkillisille kiihtyvyyksille sekä tasapainoaistien kuormittumisesta johtuville harha-aistimuksille etenkin horisontin ollessa epävarma. Nämä seikat ovat edelleen relevantteja tutkimuskohteita ilmailulääketieteessä. Oli käynnistettävä ohjaajien valintamenettelyt, joiden kehittäminen on erittäin tärkeää edelleen niin siviili- kuin sotilasilmailussa. Turvallisuusjärjestelmät ja samalla ohjaajien pelastautumisjärjestelmät alkoivat kehittyä. Onnettomuusluvut alkoivat korjaantua.

Toisen maailmasodan koneiden teknillinen luotettavuus alkoi kohentua. Ohjaajille otettiin käyttöön laskuvarjot. Happilaitteistot kehittyivät koneiden saavuttaessa yhä suurempia korkeuksia. Ilmailulääketiede alkoi yhä voimakkaammin tukea fysiologian tutkimuksen keinoin nopeasti kehittyvää ilmailua. Onnettomuuksien tutkinnan kehittyessä osoittautui yhä selvemmin, että ihmisen päätöksentekojärjestelmästä seuraava syy- seurausketju oli keskeinen onnettomuuksien analysoinnissa. Vielä 1970- jopa 1980- luvulle saakka kerrottiin usein lento-onnettomuuden syyksi "ohjaajan virhe" – nykyisin näin yksiselitteistä selitystä voitaisiin pitää jopa onnettomuuden tutkijoiden taitovirheenä. Sittemmin alkoi yhä voimakkaampi onnettomuustutkimuksen painotus järjestelmien ja niissä ilmeneviin päätöksentekoketjujen selvittelyyn. Oli todettavissa, että onnettomuuksien syistä yli 80 % kuului ns. human factor -syihin. Tällä tarkoitettiin ihmisestä johtuvia inhimillisiä tekijöitä, pääasiallisesti päätöksenteon prosesseja. Ihmisen suorituskyvyn kokonaisvaltainen ymmärtäminen - erityisesti ihmisten kognitiiviset kyvyt, alkoivat yhä voimakkaammin painottua ohjaajavalinnoissakin. Ilmailupsykologian painoarvo alkoi tällöin kasvaa. Ennalta ehkäisevä lentoturvallisuustyö edellyttää useiden huippuammattialojen yhteistyötä. On ajateltava miten ehkäistään ohjaajan joutuminen hallitsemattomiin tilanteisiin!

Moniin fysiologisiin ongelmiin on löydetty teknillisiä turvaratkaisuja mm. mittaristoja, suunnistusvälineitä sekä lentovarusteita kehittämällä. Hyvin voimakkaasti yksinkertaistettuna voitaisiin ilmailulääketieteen kehityssuunnasta todeta, että on edetty yhä enemmän aistin-, hengitys- ja verenkiertofysiologian tutkimuksesta päätöksenteon kognitiivisten prosessien tutkimukseen.

Ilmailulääketieteen koulutus

Eräissä maissa ilmailulääketiede on oma erikoisalansa mm. työlääketieteen osana. Suomessa ilmailulääketiede ei kuitenkaan ole erikoistumisala eikä erityispätevyys. Suomeen on organisoitu Ilmailuhallinnon valtuuttamien asiantuntijalääkäreiden verkosto kattamaan valtakunnallisia yleis- ja ammatti-ilmailun tarpeita. Valtakunnallisena lääketieteellisenä auktoriteettilaitoksena toimii Sotilaslääketieteen keskuksen Aeromedical Centre Helsingissä jatkaen vuoden 2005 lopussa lakkautetun Tilkan Ilmavoimaosaston tehtäviä.

Ilmailulääketieteen koulutus aloitettiin Suomessa laajemmin 1970- luvulta lähtien muutaman vuoden välein järjestetyissä ilmavoimien kertausharjoituksissa. Sittemmin nämä on organisoitu vuosittain toistuviksi ilmavoimien reservin lääkäreiden koulutuksiksi, joihin osa ilmailulääkäreistämme osallistuu sijoitettuna sodan ajan ilmavoimien lääkäreiksi. Ilmailuhallinto järjestää kahdesti vuodessa yhdessä Suomen ilmailulääketieteellisen yhdistyksen kanssa sekä yhteistyössä myös ilmavoimien kanssa koulutuksia, joihin asiantuntijalääkäreinä toimivien on tietyssä määrin osallistuttava.

Ilmailulääkäreiksi aikovien on nykyisin suoritettava sisällöltään määrätty peruskurssi, joita on järjestetty sekä Suomessa että eri Euroopan valtioissa. Ilmailuhallinnon valtuuttamia lääkäreitä on kahdenlaisia: luokan yksi ja kaksi ilmailulääkäreitä. Luokan yksi lääkärit voivat tarkastaa kaikentasoisten lupakirjojen haltijoita ja heiltä vaaditaan peruskurssia huomattavasti laajempi koulutus. Luokan kaksi lääkäreiden tarkastusoikeutta on rajattu yksityislentäjiin, lennonjohtajiin, lennontiedottajiin ja harrasteilmailijoihin. Ilmailulääketieteeseen perehtyminen ei ole Suomessa erikoisalaan sidottua, mutta voidaan hyvällä syyllä todeta, että se on osa työterveyshuollon osaamisaluetta varsinkin lääkäreille, jotka toimivat ammattilaisina ilmavoimissa sekä kaupallisissa lentoyhtiöissä.

Sotilasilmailun erityispiirteitä

Ilmavoimien lääkäreiden koulutukseen kuuluu mm. seuraavia osaamisalueita: sotilasilmailun psykofysiologisten erityispiirteiden tunteminen, ohjaajavalintoihin sekä terveydentilan seurantajärjestelmään osallistuminen, kyky viranomaisten väliseen yhteistoimintaan, onnettomuustutkintaan osallistuminen, ilmailulääketieteen kouluttaminen ja toisaalta osallistuminen koulutuksiin, kansainväliset tehtävät sekä osallistuminen ilmailulääketieteen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Sodan ajan suunnittelutehtävät kuuluvat luonnollisena osana tehtäviin. Ilmailulääkäreiden tulisi osallistua lentopalvelukseen ja lentoturvallisuustoimintaan säännöllisesti. Parhaimpia työpaikkakäyntejä voivat olla hävittäjä- sekä suihkuharjoituskoneiden tehtäviin osallistuminen. Tarjolla on myös vähemmän rasittavia potkurikoneilla lennettäviä tehtäviä sekä osallistumista ohjaajien pelastautumisharjoituksiin mm. Lapin talviolosuhteissa. Ohjaajien työnkuvan tuntemus on tärkeää – yhtä tärkeää on tuntea myös muiden lentävän järjestelmän toimintaan osallistuvien ammattihenkilöiden työnkuvaa. Toimintaympäristön vaatimukset henkilöstön suorituskyvylle on hahmotettava.

Mielenkiintoista tutkimustyötä on ilmavoimissa painotettu ohjaajien erityisongelmiin, kuten suurten kiihtyvyyksien vaikutuksesta tukirankaan ja suorituskykyyn sekä melun vaikutuksista kuuloon ja puheen ymmärtämiseen. Tärkeitä fysiologiaan ja psykologiaan liittyviä erityisalueita ovat lisäksi aistien aiheuttamat asentoharhatuntemukset, väsymyksen aiheuttamat vaikutukset, hapenpuute, alipaineen vaikutukset sekä nopeutta edellyttävät päätöksentekoprosessit. Säännöllinen sentrifugikoulutus Ruotsissa on aloitettu ohjaajille kiihtyvyydeltä suojaavien toimenpiteiden ja suojavarusteiden tuntemuksen harjoittelemiseksi. Näihin koulutuksiin osallistuvat myös lääkärit. Ilmailulääkärinä onnistuminen edellyttää yhteisesti sovittujen toimintamenetelmien ja ohjeistuksien tuntemusta. Kyky toimia asiantuntijaverkostossa mm. lentoturvallisuushenkilöstön kanssa on välttämättömyys. Ilmavoimien lääkärit noudattavat toiminnassaan siviili-ilmailun ilmailulääkäreiden periaatteita, joita on tarkennettu sisäisillä ohjeilla lentotoiminnan vaativuuden mukaisesti. Ilmavoimat kouluttaa ilmailulääkäreitänsä myös kansainvälisillä kursseilla.

Siviili-ilmailun erityispiireteitä

Lentoyhtiöillä on omia ilmailulääketieteen asiantuntijoita. Toiminta lentoturvallisuusorganisaation osana on yleensä osa työnkuvaa. Ennalta ehkäisevänä toimintana tehdään mm. ohjaajien lentokelpoisuuden edellyttämiä terveydentilan määräaikaistarkastuksia. Ohjaamohenkilöstön ilmailulääketieteen koulutus on tärkeä osa työtä. Kansainvälisten toimintakohteiden ja hoitopaikkojen selvittäminen mm. ohjaamohenkilöstön sairaustapauksien hoitamiseksi kuuluu yleensä lääkärille.

Ilmailulaitoksen valtuuttamien lääkäreiden tehtävänä on suorittaa lentäjien terveydentilan määräaikaistarkastuksia lääketieteellisiä kelpoisuustodistuksia varten. Valtuutetuilta lääkäreiltä edellytetään erityistietämystä ohjaajien terveydentilaan sekä fysiologiaan liittyvistä määräyksistä. Vastaanoton tutkimusmenetelmille, kuten näkötauluille sekä väriaistin tutkimusmenetelmille on asetettu erityisvaatimuksia. Tarkastusmääräykset perustuvat eurooppalaisiin ilmailun määräyksiin, joita on eräissä tapauksissa tarkennettu kansallisin määräyksin. Esille tulevat ongelmat liittyvät mm. verisuonisairauksiin, aistien rajoituksiin, mielialasairauksiin sekä neurologisiin sairauksiin tai oireisiin. Erilaisten hoitojen, lääkityksien sekä niiden kombinaatioiden vaikutukset suorituskykyyn ovat merkittäviä arvioinnin kohteita. Hyvänä lähtökohtana lääkärin ajattelulle ja päätöksenteolle ongelmatapauksissa on: "lentäisitkö tämän ohjaajan kanssa?"

Ilmailulääketiede on osa lentoturvallisuusjärjestelmää

Vaikka edellä esitetyt näkökohdat kohdentuvat pääosin ohjaajiin, on yhtä tärkeää tuntea muissa miehistötehtävissä sekä järjestelmässä toimivien asiantuntijoiden työnkuvaa. Järjestelmän toimintakulttuuri sekä -tavat on tunnettava. Työterveyshuollon riskien arviointi ja –hallintamenetelmät kuuluvat oleellisena osana ilmailulääkärin työkalupakkiin. Ennalta ehkäisevä turvallisuustoiminta nousee tärkeäksi. Järjestelmän edellyttämät turvallisuusvaatimukset saattavat mennä edelle yksilön edusta kun esimerkiksi lentäjän suorituskyvystä eli lentokelpoisuudesta tehdään päätöksiä. Siviili-ilmailussa lupakirjaratkaisuihin liittyviä erityistapauksia käsitellään Ilmailuhallinnossa - tarvittaessa erityisasiantuntijoiden lausuntoihin tukeutuen. Ilmavoimissa viranomaistoiminnot tapahtuvat ylilääkärin valmistelemina Ilmavoimien esikunnan johdolla.

Monimutkaisten järjestelmien heikoin lenkki on ihminen. Ihminen on ymmärrettävä psykofysiologisena kokonaisuutena ja osana järjestelmää. Turvallisen työskentelyn perusta on oikea tilannetietoisuus, jossa kognitiivisen suorituskyvyn on todettu olevan keskeinen toimintaan vaikuttava kokonaisuus. Siihen puolestaan vaikuttavat erittäin monet fysiologiset ja psykologiset kuormitustekijät sekä olosuhteet. Ilmailulääkärin on tunnettava paitsi lääketieteellisten ratkaisujen perusteet myös ne olosuhteet, joissa lupakirjojen ja kelpuutusten haltijat toimivat. Ilmailulääketiede on mielenkiintoinen ja haasteita tarjoava ala hyvin motivoituneiden henkilöiden työ- ja harrasteyhteisössä toimimiseen.

Eräitä internetosoitteita: www.ilmailulaitos.fi, www.fimnet.fi/sily