Ammattiautonkuljettajat ja näkö

Näöntarkkuus

Ammattiautonkuljettajien (Ryhmä 2) näöntarkkuuden pitää olla vähintään 0.8 paremmassa ja 0.5 huonommassa silmässä. Jos kuljettaja käyttää silmälaseja, niiden voimakkuus ei saa olla yli ± 8.0 D. Korjaamattoman näöntarkkuuden pitää olla vähintään 0.05 (= sormien lukua 2.5m). Näöntarkkuuden tutkimus tehdään yhdellä silmällä kerrallaan. Jos tutkittava käyttää silmälaseja, tehdään tutkimus niillä ja lisäksi ilman laseja. Nykyisin suositellaan näöntarkkuuden tutkimiseen nk. logaritmista näkötaulua, jossa kirjainten välit ovat yhtä suuria kuin kirjaimet. Näkötaulun kirjaimista muodostuu tällöin ylösalaisin käännettyä pyramidia muistuttava kuvio.

Näöntarkkuuden turvallisesta rajasta liikenteessä ei ole yksimielisyyttä. Kuitenkin ammattiautonkuljettajien paremman silmän 0.8 näöntarkkuuden vaatimus on liki normaaliksi määriteltyä 1.0 näöntarkkuutta ja siten turvallinen.

Näöntarkkuuden vaatimus koskee vain edellä mainittua kaukonäköä. Sitä tarvitaan liikenteen seuraamisessa, liikennemerkkien tunnistamisessa ja tienviittojen tekstin lukemisessa. Mutta myös auton sisällä tarvitaan näköä – lähinäköä. Erilaiset mittarit, mahdollinen navigaattori ja kuljetukseen liittyvät asiakirjat on myös nähtävä. Siten olisi hyvä mitata myös lähi- eli lukunäkö. Se voi tapahtua eri kokoisia tekstejä tai kirjaimia/numeroita sisältävällä lukunäkötaululla tai vaikkapa päivän sanomalehden palstatekstiä lukien normaalilta lukuetäisyydeltä. Edellä mainitun ammattiautonkuljettajien terveystarkastuksen yhteydessä oli mukana myös näköön liittyvä kyselytutkimus. Lähinäön hankaluus tuli siinä esiin monilla kuljettajilla.

Näkökenttä

Ammattiautonkuljettajien ajokorttivaatimuksissa molempien silmien yhteisen näkökentän pitää olla normaali. Näkökenttä tutkitaan perusterveydenhuollossa sormi- eli konfrontaatioperimetrialla. Se on hyvä tutkimus näkökentän rajojen kartoittamiseksi, kun se tehdään oikein ja huolellisesti. Esimerkiksi putkikentän ja puolikentän puutoksen voi saada hyvin esille. Kannattaa esimerkiksi silloin muistaa tutkia näkökenttä, kun aivoinsultin jälkeen kuljettaja toipuu ajokuntoiseksi. Joillakin saattaa olla pysyvä puolikentän puutos, joka estää ajamisen.

Mikäli syntyy epäilyä tai epäselvyyttä mahdollisista näkökentän puutoksista, on tutkittava lähetettävä "koneelliseen" näkökenttätutkimukseen silmälääkärille. Lähetteeseen on syytä mainita, että näkökenttätutkimus tarvitaan ajokorttia varten. Silloin myös näkökentän periferia tutkitaan. Näkökenttätutkimus nykyisillä automaattiperimetreillä tehdään rutiinissa 30 asteen kentällä.

Muita näön toimintoja

Sitten on koko joukko muita näön toimintoja, joista ei esitetä mitään vaatimuksia ammattikuljettajillekaan: hämäränäkö, kontrastinäkö, häikäisyalttius, syvyysnäkö, värinäkö. Kuitenkin näiden normaali toiminta on tärkeää liikenneturvallisuutta ajatellen.

Hämäränäkö

Hämärässä näöntarkkuus alenee normaalisilmäiselläkin, mutta se voi vanhenemisen tai silmäsairauden myötä huonontua vielä enemmän, jolloin liikenteessä voi tulla ongelmia. Hämäränäön mittauslaitteita ei kuitenkaan ole yleisessä käytössä.

Hämärään tottumisen vaikeus on harvinaista. A-vitamiinin puutetta tuskin ilmenee aikamme normaalikuntoisella henkilöllä. Harvinaisissa perinnöllisissä verkkokalvon rappeumasairauksissa, esim. retinitis pigmentosassa voi hämärään tottuminen hankaloitua. Hämärään tottumista voidaan silmäklinikoissa olevalla laitteella tutkia.

Kontrastien näkeminen

Kontrastien eli maiseman vaaleuserojen ja yksityiskohtien erottaminen sateessa, sumussa, hämärässä tai lumituiskussa voi olla normaalisilmäisellekin hankalaa. Vielä vaikeampaa se on joissain kontrastinäköä huonontavissa silmäsairauksissa, esimerkiksi harmaakaihissa. Lisäksi korjaamaton tai alikorjattu taittovirhe voi aiheuttaa huonoa kontrastinäköä. Monia kontrastinäön tutkimustauluja on saatavissa. Taulujen ohjeissa on suositeltu tutkimusvalaistus, jota pitäisi noudattaa. Taulujen normaaliarvot olisi syytä tietää, jotta tuloksien tulkinta onnistuisi. Lisäksi kannattaa muistaa, että eri taulujen tulokset eivät ole vertailukelpoisia keskenään, siten kannattaa käyttää aina samaa taulua eri työpisteissä ja saman henkilön kontrollimittauksissa. Kontrastinäön mittauksella saadaan myös käsitys hämärässä näkemisestä, sillä tuossa edellä mainitussa ammattiautonkuljettajien tutkimuksessa todettiin merkitsevä korrelaatio hämäränäön ja kontrastinäön välillä: kun kontrastinäkö oli huono, myös hämärässä näkyi huonosti.

Häikäisyalttius

Tämä saattaa myös olla normaalia suurempi joidenkin silmäsairauksien vuoksi (harmaakaihi). Auringon tai vastaan tulevan ajoneuvon valojen häikäisy voi hetkellisesti huonontaa näöntarkkuutta huomattavasti, ja toipuminen häikäisystä voi viedä normaalin muutaman sekunnin sijasta useita kymmeniä sekuntteja. Tällöin saattaa liikenteessä syntyä vaaratilanteita. Kuitenkaan häikäisyn mittauslaitteita ei ole yleisessä käytössä. Tuon edellä mainitun ammattikuljettajien terveystarkastuksen häikäisymittauksen tulokset eivä mitenkään korreloituneet kyselytutkimuksen häikäisyosuuteen. Siten kyselytutkimusta ei kannata käyttää sellaisenaan, vaan pelkkä esitietojen kysymys hankalasta häikäisystä voisi olla tässä paikallaan.

Syvyysnäkö

Syvyysnäön tutkimus on mahdollista kliinisesti vain lähelle stereotestillä (30–40 cm). Sen tulos ei välttämättä kerro, minkälainen syvyysnäön toiminta on kauemmas katsoessa. Syvyysnäön kliinisiä testejä kauas ei kuitenkaan ole käytössä. Autonkuljettaja tarvitsee syvyysnäköä enemmän kauas kuin lähelle liikenteen arvioimisessa useamman metrin etäisyyksille sekä auton ja lastin käsittelyssä. Tämä sujuu useimmiten hyvin yksisilmäiseltäkin kuljettajalta opittujen syvyysnäön vihjeiden (liikeparallaksi, koko- ja värierot, varjot) perusteella. Lähistereotestiä ei autonkuljettajilta siten kannata tutkia.

Värinäkö

Perinnöllisiä synnynnäisiä puna-vihervikoja on väestössä miehillä n. 8%. Liikenteessä tästä ei yleensä aiheudu hankaluuksia. Liikennevalojen paikat tiedetään: kun ylin valo palaa, ei ajeta, vaikka se vähän haalealta näyttäisikin. Myös liikennemerkeissä ja kilvissä on usein muuta väriä kuin punaista ja vihreää, jotka päällekkäin ollessa voisivat seota toisiinsa. Merkkien väreisssä on paljon esimerkiksi sinistä, mustaa ja valkoista. Lisäksi on tutkimuksia, joiden mukaan värinäkövikaiset eivät sen useammin aiheuta liikenneonnettomuuksia kuin normaalisti värejä näkevätkään. Siten ammattikuljetajilta ei värinäköä tarvitse tutkia.

1. Esitiedot

Oma käsitys näkökyvystä ja kysymys mahdollisesta häikäisyn epätavallisesta hankaluudesta.

2. Pakolliset tutkimukset ajokorttivaatimuksissa

Näöntarkkuus molemmista silmistä erikseen. Tutkitaan käytössä olevalla näkötaululla. Jos hankitaan uusi, suositellaan nk. logaritmista näkötaulua. Jos näöntarkkuus jää alle normaalin = 1.0, olisi hyvä selvittää syy, jos sitä ei tiedetä. Paras taittovirheen korjaus vähentää näön kuormitusta työssä, ja mahdolliset silmäsairaudet tulisi todettua ja hoidettua varhaisessa vaiheessa.

Näkökenttä molemmista silmistä erikseen. Tutkitaan sormiperimetrialla.

3. Muut suositeltavat tutkimukset:

Kontrastinäkö molemmilla silmillä yht'aikaa. Tutkitaan kontrastinäkötaululla. Sen normaaliarvot tiedettävä. Valaistus testin ohjeen mukainen. Sama testi käytössä, eri testien tulokset eivät vastaa toisiaan.

Lukunäkö molemmilla silmillä yht'aikaa. Tutkitaan lukunäkötaululla tai tavallista sanomalehti-/aikakauslehtitekstiä lukemalla normaalietäisyydeltä.

4. Vian epäilyssä ensin optikon tutkimus.

Jos vika ei selviä, sitten silmälääkärille. Sairausepäilyssä aina ensin silmälääkärille. Työhön tullessa alkutarkastus ja sen jälkeen määräaikaistarkastus 5-vuoden välein.