Lääkkeiden käyttö autoa ajettaessa

Liikenteessä haitalliset lääkkeet

Ajokykyä heikentävien lääkkeiden lista on pitkä. Hyvä esimerkki tästä löytyy esimerkiksi Australian viranomaisten ajokyvyn arviointiin tarkoitetuista ohjeista (1). Seitsemäntoista lääkeryhmän kohdalla - analgeeteista silmätippoihin mm. metoklopramidi, beta-salpaajat, nifedipiini - mainitaan, että autoilijaa tulee varoittaa mahdollisesti lääkkeen väsyttävästä vaikutuksesta, mahdollisista yhteisvaikutuksista alkoholin kanssa tai muiden lääkkeiden kanssa, vaikutuksesta tasapainoon, olemaan varovainen uuden lääkkeen aloituksen takia, odottaa lääkityksen stabiloitumista ennen ajamista jne. Listaan sisältyy paljon muitakin lääkkeitä kuin meillä Pharmaca Fennicassa merkinnällä Lh (Liikenteessä haitallinen) olevat lääkkeet. Pharmaca Fennicaa 2007 tarkemmin selatessa huomaa, että Lh merkintä on lähinnä bentsodiatsepiiniryhmään kuuluvilla, osalla neurologisten sairauksien lääkkeistä sekä opiaatteja tai alkoholia sisältävillä valmisteilla. Esimerkiksi trisyklisillä antidepressanteilla tai neurolepteilla ei ole Lh merkintää.

Kuitenkin lääkkeiden, joita ei ole luokiteltu Lh merkillä, valmisteyhteenvedoissa on kirjoitettu esimerkiksi:

"Primaarien keskushermostovaikutustensa takia saattaa häiritä valppautta vaativaa toimintaa. Potilaiden tulisi tämän vuoksi välttää autolla ajoa tai koneiden käyttöä, kunnes heidän yksilöllinen herkkyytensä on selvitetty."

"Alzheimerin tauti sinänsä saattaa haitata autolla ajokykyä ja muiden koneiden käyttökykyä. Lisäksi (valmiste) saattaa aiheuttaa väsymystä, huimausta ja lihaskramppeja, pääasiassa lääkitystä aloitettaessa tai kun annosta nostetaan. Hoitavan lääkärin tulisi rutiininomaisesti arvioida (valmistetta) käyttävien Alzheimer-potilaiden kyky jatkaa autolla-ajamista tai monimutkaisten laitteiden käyttämistä."

"Toistaiseksi ei ole tietoa (valmisteen) vaikutuksista ajokykyyn. Autolla ajettaessa ja koneita käytettäessä on otettava huomioon, että valmisteen käyttöön voi joskus liittyä ohimenevää silmä-ärsytystä, näön hämärtymistä ja kyynelvuotoa."

Ruotsissa on 2005 siirrytty varoituskolmiosta varoitustekstiin. Varoitusteksti kehottaa potilasta arvioimaan itse, onko hän kyvykäs esimerkiksi ajamaan autoa (2).

Lääkkeiden sedatiivisuus

Suomessa käytetyt lääkkeet on jaettu neljään ryhmään niiden sedatiivisuuden mukaan (3).

Ryhmässä 1 on psyykenlääkkeitä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on vaikuttaa rauhoittavasti tai väsyttävästi. Tällaisia ovat mm. bentsodiatsepiinit, perinteiset neuroleptit ja trisykliset masennuslääkkeet.

Ryhmässä 2 on lääkkeitä, joiden yleinen sivuvaikutus niiden farmakologisen vaikutustavan vuoksi on väsymys tai sedaatio. Psyykenlääkkeistä tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi mirtatsapiini sekä klotsapiini ja muut toisen polven psykoosilääkkeet, joilla on kuvattu väsymystä mahdollisena sivuvaikutuksena. Myös opiaatit, indometasiini, metoklopramidi ja vanhat antihistamiinit ovat tässä ryhmässä. Lisäksi siihen kuuluu enimmäkseen somaattisten sairauksien hoitoon tarkoitettuja yhdistelmävalmisteita, joista monet sisältävät myös psyykenlääkettä (esim. Crampiton, Relapamil, Vertipam, Librax, Anervan).

Ryhmässä 3 on somaattisten sairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, joilla väsymys on mahdollinen, mutta ei erityisen yleinen tai korostunut sivuvaikutus. Tällaisia ovat mm. protonipumpun inhibiittorit, jotkut diabeteslääkkeet, useimmat sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet sekä kipu- tai virtsankarkailulääkkeet.

Ryhmässä 4 on valmisteita, joiden käyttöön ei tiedetä liittyvän sedaatiota tai väsymystä.

Lääkevaikutusten tutkimuksista

Lääkkeiden vaikutusta ajokykyyn on tutkittu paljon sekä simultaanitesteissä, ajoseurannassa normaaliliikenteessä, vertaillen lääkkeiden käyttötilastoja ja liikenneonnettomuuksia, veri- , virtsa- ja sylkitestein esimerkiksi epäiltäessä päihtyneenä ajamista. Eri tutkimuksissa on yleisimmin havaittu liikenteessä haitallisiksi bentsodiatsepiini-valmisteet (4-8). Työikäisillä autolijoilla on todettu erityisesti diagnosoimattoman obstruktiivisen uniapnean ja betsodiatsepiinien samanaikaisuuden lisäävän onnettomuusriskiä (4).

Lääke- tai huumelöydös tehtiin joka neljännessätoista poliisin epäilemässä liikennejuopumustapauksessa Suomessa vuonna 1979, mutta joka neljännellä vuonna 1993. Bentsodiatsepiinit olivat selvästi yleisin lääkeaineryhmä: 6.0 % v. 1979 ja 22.9 % v. 1993 (5).

Vuosina 1984-88 rekisteritietoja yhdistämällä tutkittiin 16 000 fyysisesti tervettä 65-84-vuotiasta autoilevaa henkilöä USA:ssa. Relatiivinen riski onnettomuuteen joutumiselle psykoaktiivisten aineiden käyttäjillä oli 1.5, bentsodiatsepiineilla 1.5 ja syklisillä antidepressanteilla 2.2. Jos bentsodiatsepiinin annos oli >20mg diatsepaamia/vrk, riski oli 2.4 ja jos amitriptyliinin annos oli 125mg/ vrk, riski oli 5.5. Annos-vastesuhde ja aiemmat kokeelliset tutkimukset puhuvat sen puolesta, että onnettomuusvaaran suureneminen johtuu pääasiassa lääkityksestä eikä vain hoidettavasta sairaudesta tai alkoholista (6).

Työikäisten liikenneonnettomuudet

Vakuutusyhtiöiden tilaston mukaan korvattavia liikenneonnettomuuksia sattuu eniten 45-64 vuotiailla iltapäivällä peruuttaen pysäköintialueella (9). Illalla otettu - jopa lyhyen puoliintumisajan - bentsodiatsepiini voi vaikuttaa iltapäivälläkin (8).

Loppuiltapäivän ja aamuyön tunnit ovat vireystilan kannalta riskialtteimpia. Autoilija ei välttämättä koe sedatiivisen lääkkeen vaikutusta väsymyksenä vaan välinpitämättömyytenä ja tarkkaavaisuuden puutteena. Tämä voi kostautua pysäköintipaikalla peruuttamisessa tai valppautta vaativissa risteystilanteissa. Kirjoittaessani reseptin sedatiivisesta lääkityksestä pyrin muistuttamaan juuri valppaudesta näissä tilanteissa. Harvoin pelkän lääkityksen takia olen ehdottanut sairaslomaa, mutta esimerkiksi yöllä ajavalle sekin on pidettävä mielessä.

Lääkkeet ja lausunto ajokorttia varten

Yleislääkärin ja työterveyslääkärin käyttämässä ajokorttilausunnossa on tarkoitus merkitä todetut sairaudet ja myös liikenteessä haitalliset lääkkeet. Sen jälkeen otetaan kantaa siihen, onko yksittäisellä havainnolla oleellista vaikutusta ajamiseen. Jos jokin osatekijä oleellisesti vaikuttaa ajokykyyn, tulee johtopäätöksessä ottaa kantaa siihen, miten lisätutkimuksia tai seurantaa toteutetaan tai lasketaanko ajokorttiluokkaa. Vaikkei mikään yksittäinen löydös aiheuttaisikaan toimenpiteitä, mutta jos löydöksiä on useita samanaikaisesti, tulisi silloinkin harkita lisätutkimusten tai määräaikaisen seurannan tarvetta. Alkoholin käyttö lisää riskiä.

Lääkkeiden käyttö tulee ottaa huomioon ajokyvyn arvioinnissa (10). EU direktiivin mukaan: "Ryhmään 1 kuuluvalle henkilölle ajokorttia ei saa antaa eikä uudistaa hakijalle eikä kuljettajalle, joka säännöllisesti käyttää sellaisia missä tahansa muodossa olevia keskushermostoon vaikuttavia aineita, jotka voivat haitata ajoturvallisuutta, jos käytetty määrä on sellainen, että se voi haitata ajamista. Tätä sovelletaan kaikkiin lääkkeisiin tai lääkeyhdistelmiin, jotka voivat vaikuttaa ajokykyyn (säännöllinen käyttö)." Sosiaali-ja terveysministeriön ohjeellisen tulkinnan mukaan: "Ajaminen on sallittua, jos henkilö käyttää lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan ja lääkitys ei vaikuta haitallisesti suorituskykyyn tai tarkkaavaisuuteen. Lääkäri arvioi tilannetta yksilöllisesti ottaen huomioon myös henkilön ajokorttiluokan. Ajaminen on kiellettävä, kunnes henkilön ajokyvyn voi arvioida palautuneen."

Ajokorttitarkastuksessa esille tulevat lääkkeet ovat yleensä vakiintuneessa käytössä ja niiden vaikutus on lähinnä additiivinen muihin ajoterveyden tekijöihin nähden. Toisaalta oikea lääkitys voi mahdollistaa ajamisen, kun sairauden oireet ovat hallinnassa. Selvästi sedatiivisten lääkkeiden suuret määrät voivat indisoida esimerkiksi ajokokeen tai tyytymisen 1. ryhmän ajokorttiin.

Ilmoitusvelvollisuus lääkityksen osalta ei koske tilanteita, joissa henkilö käyttää lääkärin määräämää lääkitystä ohjeiden mukaisesti. Poikkeuksena voidaan ajatella insuliinia. Se on käytännössä ainoa lääke, mikä selvästi vaikuttaa autoilijan ajo-oikeuteen. Insuliinia käyttävälle ei saa puoltaa uutta 2. ryhmän ajokorttia. Insuliinilla ei ole Lh merkintää.

Vastaanotolta autolla lähtevät

Jos potilas itse aikoo ajaa autolla kotiin vastaanotolta, olen välttänyt antamasta sedatiivisia injektioita tai sitten vaihdetaan kuljettajaa.

Reseptin kirjoitus

Liikennevahinkolautakunnasta saamani vastaus kyselyyni tammikuussa 2005:

"Tähän mennessä ei ole tiedossa, että yksittäisen ns. kolmiolääkkeen käyttämisestä hoidon kannalta tarpeellisessa määrin olisi aiheutunut korvauksellisia seuraamuksia sellaisessa tapauksessa, joissa lääkärin arvion mukaan potilas on ollut ajokuntoinen. Ongelma on tietenkin se, että mahdollisen vahingon jälkeen arvion tekevät tavallisesti muut lääkärit ja viranomaiset kuin ko. lääkkeen määrännyt lääkäri. Silloin arvioon vaikuttaa myös ko. "potilaan" ajokäyttäyminen vahinkoon johtaneessa tilanteessa. Toisin sanoen, jos lääkitty osapuoli on syyllinen voi hänen syyllisyytensä aste tulla arvioiduksi ankarammin kuin se olisi arvioitu ilman lääkkeen nauttimista. Yksilöllisiä vaikutuksia voi käytännössä olla vaikea arvioida lääkettä määrättäessä. Ajokyky tai sen puute näkyy vasta liikenteessä. Lautakunnassa näkyvät yleensä vain karkeimmat tapaukset; suuret hoidollisen pitoisuuden ylitykset, sekakäyttötapaukset yms."

Vaikka reseptien kirjoituksessa ATK on tuonut paljon mahdollisuuksia parantaa turvallisuutta lääkkeiden yhteisvaikutusten suhteen, ei siitä ole apua liikenteessä vaaraksi olevien lääkkeiden havaitsemisessa. Toistaiseksi jää lääkärin oman reseptuurin varaan, minkälaisia käytäntöjä on muistuttaa reseptipohjatekstissä lääkkeen haitasta liikenteessä. Tämän luulisin olevan tehokkaampi tapa informoida potilasta kuin jättää tiedon saanti pakkaussselosteen varaan, jota potilaat harvemmin taitavat lukea. Siispä reseptipohjia laatimaan!