Työterveyslääkäri

Diabetes ja liikenne – katsaus käytännön tietolähteisiin

Työterveyslääkäri
2007;25(4):63-65
Helena Rossi

Lainsäädäntö asettaa diabetesta sairastavan ajokyvylle varsin selkeitä rajoituksia. Diabeetikon voi olla vaikea hyväksyä näitä rajoituksia erityisesti silloin, kun ne merkitsevät samalla työkyvyn rajoittumista. Tämä puolestaan asettaa haasteita yhteistyölle ja tiedonkululle diabeetikon ja hoitavan tahon, mutta myös työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tässä artikkelissa luodaan katsaus kahteen tuoreeseen lääkäreille, muulle hoitohenkilökunnalle, mutta myös diabeetikoille itselleen ja diabeetikon omaisille hyödyllisiin diabeetikon ajoterveyttä ja sen arviota selventäviin tietolähteisiin.

"Diabetes, ajokortti ja liikenneturvallisuus" on Diabetesliiton lääkärineuvoston tekemä, lyhyt ja helposti luettava ohjeistus diabeetikon ajokykyä arvioitaessa huomioitavista keskeisistä asioista. Ohjeistuksessa muistutetaan, että diabeetikolle lääkärintodistuksen kirjoittaa aina diabetesta hoitava lääkäri. Liikenneturvallisuuden kannalta pidetään tärkeänä, että diabeetikolla on kyky tunnistaa hypoglykemia ja, ettei hänellä esiinny hypoglykemian aiheuttamia toimintakyvyn tai tajunnanhäiriöitä. Retinopatia, verenkiertoelinten sairaudet, väsymys ja korkea verensokeri voivat heikentää ajokykyä.

Diabeetikon ajo-oikeuden edellytyksiä käydään läpi lainsäädännön valossa.

Muistutetaan, että vuodesta 1996 Suomessakin voimassa olleen Euroopan yhteisön ajokorttidirektiivin (91/439/ETY) mukaan ajokortin saa antaa tai uudistaa diabetesta sairastavalle hakijalle lääkärinlausunnon ja asianmukaisten, säännöllisten lääkärintarkastusten perusteella. Insuliinihoitoiselle diabeetikolle ryhmän 2 ajokortin saa antaa tai uudistaa vain poikkeuksellisissa tapauksissa. Ohjeistus rajaa Suomessa ja muissa EU-maissa insuliinihoitoiset diabeetikot ammattiajon ulkopuolelle. Ainoastaan aikaisemmin myönnetyn, elannon kannalta tarpeellisen ajo-oikeuden säilyttäminen on mahdollista. Ohjeistus muistuttaa, ettei diabetesta sairastavan pidä kouluttautua alalle, jossa tarvitaan ryhmään 2 kuuluvan ajoneuvon ajo-oikeutta tai ammattiajolupaa (myös taksilupa). Diabeetikon ajokortti uusitaan 1–5 vuoden välein. Mikäli diabeetikolla on etenevä retinopatia tai muu vaikea ajokykyä heikentävä sairaus, ohjeistetaan ajokortti uusimaan enintään vuodeksi kerrallaan. Syyskuussa 2004 voimaan tulleen tieliikennelain (274/1981) 73 §:n (113/2004) mukaan lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus poliisille, jos henkilön terveydentila on muutoin kuin tilapäisesti heikentynyt, eikä täytä säädettyjä ajo-oikeuden myöntämisen edellytyksiä. Lääkäri voi tehdä lain mukaan erikseen ilmoituksen, joka koskee vain voimassa olevan ryhmä 2 mukaista ajo-oikeutta, jolloin potilas voi säilyttää ryhmän 1 ajo-oikeutensa.

Ohjeistuksessa palautetaan mieleen, että Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut lääkäreille erilliset tieliikennelakiin, ajokorttiasetukseen ja ajokorttidirektiiviin perustuvat sairauskohtaiset soveltamisohjeet (www.stm.fi). Diabeteksen kohdalla ilmoitusvelvollisuus katsotaan olevan, kun

a) ryhmään 1 kuuluvalla kuljettajalla esiintyy toistuvasti vakavia (toisen apua vaativia) verensokerin liiallisen laskun aiheuttamia tajunnanhäiriöitä, jotka eivät korjaannu hoitotoimin 12 kuukauden kuluessa tai uusiutuvat tämän jälkeen.

b) ryhmään 2 kuuluvalla kuljettajalla esiintyy toistuvia lieviäkin (eivät vaadi toisen apua) verensokerin liiallisen laskun aiheuttamia tajunnanhäiriöitä, jotka eivät korjaannu hoitotoimin 12 kuukauden kuluessa tai uusiutuvat tämän jälkeen tai ryhmän 2 mukaisen ajo-oikeuden terveysedellytykset eivät muutoin täyty (esimerkiksi insuliinihoitoinen potilas ei seuraa verensokeria ajotilanteissa).

Lopuksi ohjeistuksessa kerrotaan, kuinka toimia hypoglykemian jälkeen. Vakavan hypoglykemian jälkeen ajoneuvoa kielletään kuljettamasta, ennen kuin syy on selvitetty ja hoidettu. Lääkärin antama ajokielto ja toimenpiteet kirjataan sairauskertomukseen. Ammattiautoilijalle kirjoitetaan sairauslomaa tilanteen selvittelyn ja korjaamisen ajaksi.

Verensokerin laskuun johtaneet tekijät kehotetaan selvittämään ja tätä varten suosituksessa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet.

Aivan lopuksi annetaan käytännön ohjeita liikenteeseen verensokerin pitämiseksi hyvänä.

Ohjeen lopussa on hyödyllisiä linkkejä, joista aiheesta löytyy lisätietoa.

Ohjeistus löytyy kokonaisuudessaan linkistä: http://www.diabetes.fi/tiedoston_katsominen.php?dok_id=432. Ohjeistusta saa tilattua repäisyvihkona Diabetesliitosta. Ohje auttaa parantamaan lääkärin ja potilaan yhteisymmärrystä ajoterveyteen liittyvissä asioissa.

Timo Sane kirjoittaa aiheesta "Diabetes ja liikenne"(ss.461-466 ) Duodecimin v.2006 julkaisemassa, Pirjo Ilanne-Parikan ym. toimittamassa Diabetes –kirjassa. Kirjan asiaa käsittelevässä kappaleessa diabeetikon liikenneonnettomuusriskin mainitaan tutkimusten valossa olevan suurentunut tyypin 1 diabeetikoilla jopa kaksinkertaisesti. Hypoglykemian todetaan kuitenkin olevan hyvin harvinainen (0.5 %) kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden syynä. Hypoglykemian arvellaan olevan mukana 5-15 %:ssa kaikista diabeetikkojen liikenneonnettomuuksista. Todetaan, että hypoglykemian varoitusoireet häviävät diabeteksen keston myötä. Hypoglykemian todetaan heikentävän kykyä tehdä nopeita päätöksiä, käden ja silmän koordinaatiota, huomiokykyä, näköhavaintojen yhdistämistä ja äsken opitun mieleen painamista, eli toimintoja, jotka ovat keskeisiä turvalliselle ajoneuvon kuljettamiselle. Laboratoriotutkimuksissa kerrotaan todetun, että vain joka kolmas tutkituista ajajista pyrki korjaamaan ajamisen aikana ilmennyttä hypoglykemiaa ja lopetti ajamisen.

Diabeetikon kehotetaan mittaamaan verensokerinsa ennen ajamista ja nauttimaan hiilihydraattipitoinen välipala, mikäli verensokeri on alle 5 mmol/l.

Ajonaikaisen hypoglykemiakohtauksen jälkeen kehotetaan selvittämään erityisesti tiedostamattomien hypoglykemioiden esiintyminen. Kappaleessa muistutetaan, että ajonaikaisen hypoglykemiakohtauksen jälkeen tarvitaan ajoluvan myöntämiseksi sisätautien erikoislääkärin lausunto. Mitään ajolupaa ei suositella myönnettäväksi diabeetikolle, jolla on hypoglykemiasta johtuvia neurologisia oireita ilman ennakoivia oireita tai näöntarkkuus tai näkökentät eivät täytä ajokorttiluokan kriteerejä. EU:n säädösten osalta todetaan, että niiden tarkka noudattaminen ajokorttiasiassa saattaisi vaarantaa diabeetikon ammatin harjoittamisen ja siksi harkinnan katsotaan olevan paikallaan silloin, kun ajokortti on diabeetikon elannon kannalta välttämätön. Ammattimaisen raskaan liikenteen ajolupaa ei insuliinihoitoiselle diabeetikolle pääsääntöisesti myönnetä. Ryhmän 1 ajolupa voidaan myöntää tai uudistaa kaikille diabeetikoille, jos diabeetikon hoidon seuranta on säännöllistä, ennakoimattomia hypoglykemian aiheuttamia tajunnanhäiriöitä ei ole, hypoglykemian varoitusoireet ovat tallella ja näön tarkkuus on riittävä. Ruokavalio- ja tablettihoitoiselle diabeetikolle voidaan myöntää ryhmän 2 ajolupa myös ammattimaiseen ja raskaaseen liikenteeseen.

Ryhmän 2 ajolupa myönnetään ja uudistetaan insuliinidiabeetikolle vain poikkeustapauksissa ja vain 1-2 vuodeksi kerrallaan. Yleisesti diabeetikon ajokortti ohjeistetaan uusittavaksi 1-5 vuoden välein. EU:n direktiivi korostaa ajoluvan myöntämisessä säännöllisten lääkärintarkastusten merkitystä ja lääkärin yksilöllistä harkintaa. Kappaleessa muistutetaan diabeteksenkin kohdalla syyskuussa 2004 voimaan tulleesta tieliikennelainmuutoksesta, jonka perusteella lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus ajokorttiluvan hakijan muutoin kuin tilapäisesti heikentyneestä terveydentilasta, kun se ei enää täytä säädettyjä ajokortin myöntämisen ehtoja. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ei ole kriminalisoitu, mutta ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ja sen seurauksena syntyneestä vahingosta on lääkärillä periaatteessa rikoslain mukainen vastuu. Diabetes- ja liikenne kappaleessa on selkeät taulukot diabetesta sairastavan terveysvaatimuksista eri ajokortti ryhmissä. Lisäksi kappaleessa on taulukoituina lääkärin ilmoittamisvelvollisuutta koskevat yleiset määräykset sekä ilmoitusvelvollisuutta koskevat soveltamisohjeet diabeteksessa glukoosiaineenvaihdunnan osalta.

Keskeiset, diabeetikon ajokyvyn kannalta merkitykselliset asiat on esitetty tässä Diabetes-kirjan ajoterveyttä käsittelevässä kappaleessa selkeästi ja tiivistetysti.

Helena Rossi
työterveyslääkäri
helena.rossi@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Ajokorttiasetus (845/1990) muutoksineen «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19900845»1
  2. Tieliikennelaki (267/1981) muutoksineen «http://www.finelx.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267»2
  3. Sosiaali- ja terveysministeriön lääkärin ilmoitusvelvollisuutta ajoterveysasioissa koskevat soveltamisohjeet 26.8.2004 «http://www.stm.fi/Resource.phx/ajank/suost/akorttiohje2.htx»3
  4. EU:n ajokorttidirektiivi 91/439/EEC
  5. Tyypin 1 diabeteksen hoitosuositus 2005 «http://www.diabetes.fi/hoitosuositukset»4
  6. Sane T. Diabetes ja liikenne. Kirjassa Diabetes, Ilanne-Parikka P. ym.,(toim.) Kustannus Oy Duodecim 2006. «http://www.terveysportti.fi»5