Riskinarviointi työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä

Miksi selvityksiin ryhdyttiin

Esimerkkiyritys on kumituotteita valmistava tehdas, jossa oli tehty kemiallisten tekijöiden vaaranarviointi vuonna 1999 ja sittemmin tapaturmiin liittyvä riskinarvio. Tämän jälkeen tehtaalla on tapahtunut muutoksia tuotannossa ja kiinteistössä, jonka vuoksi työpaikkaselvityksen päivittäminen oli ajankohtaista. Selvitysmenetelmäksi valittiin STM:n riskinarviointimenetelmä. Työpaikkaselvityksen tekivät tehtaan työsuojeluorganisaatio ja työterveyshuolto yhdessä. Työterveyslaitoksen työhygieenikot toimivat asiantuntijoina kemiallisille tekijöille altistumisen riskinarvioinnin osalta. Riskinarvioinnin vaiheet ovat kuvassa « Riskinarvioinnin vaiheet (Pääkkönen ym. 2006). »1.

Kuva 1.

Riskinarvioinnin vaiheet (Pääkkönen ym. 2006).

Prosessin kuvaus lyhyesti

Kyseessä olevassa tehtaassa kumituotteiden raaka-aineet (luonnonkumi tai synteettinen kumi sekä erilaiset kemialliset aineet) sekoitetaan aluksi sekoituskoneessa. Sekoituskoneelta saatu valmis kumimassa valssataan, kalanteroidaan, leikataan ja leikatut kappaleet liimataan ja työstetään tuotteeksi, jotka vulkanoidaan lopuksi. Tuotteen valmistaminen on käsityövaltainen useita vaiheita sisältävä prosessi. Kumiraaka-aine (luonnonkumi tai synteettinen kumi) on paaleina. Luonnonkumia käytetään myös liimoissa sideaineena orgaanisiin liuottimiin liuotettuna.

Altistumisselvitykset

Valmistuksessa merkittävimpiä kemiallisia haittatekijöitä ovat luonnonkumi, orgaaniset liuottimet ja erilaiset pölyt. Lisäksi prosessissa syntyy kumikäryä ja loppuvaiheessa vulkanointikäryä.

Altistumista ja kemikaaliriskejä arvioitiin soveltaen standardia BS 8800:fi (Pääkkönen & Rantanen 2006). Ensin riskinarviointiryhmä, jossa oli työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu, kemikaaliluetteloista vastaava henkilö, työhygieenikot ja työterveyslääkäri, teki taustatietoihin ja havainnointiin perustuvat karkeat työkohtaiset riskikartoitukset. Niiden perusteella valittiin altisteet ja työt, missä altistumista oli tarpeen selvittää tarkemmin mittaamalla. Valittujen altisteiden (pölyt ja liuottimet) pitoisuuksia mitattiin sekä työntekijöiden hengitysvyöhykkeeltä että yleisilmasta. Ihon kautta altistumista ja riskiä arvioitiin karkeasti ihokontaktien todennäköisyyden, taajuuden ja laajuuden perusteella.

Kemikaaliriskien arviointi työpisteittäin

Orgaanisen pölyn pitoisuudet eri työpisteissä ja -tehtävissä vaihtelivat 3-114%:iin 8 tunnin HTP-arvosta. Liimaustöissä liuottimien yhteispitoisuudet olivat 5-80% 8 tunnin HTP-arvosta, lyhytkestoisesti yli ohjeraja-arvonkin. Näiden mittausten perusteella riskiä pidettiin kohtalaisena tai merkittävänä hengitystiealtistumisen osalta mm. sekoituksessa ja kokoonpanossa. Myös riski altistua ihon kautta herkistäville aineille arvioitiin samoissa töissä kohtalaiseksi - merkittäväksi. Ongelmallisimmaksi tässä osoittautui luonnonkumista aiheutuvan riskin arviointi.

Terveydellisen merkityksen arviointi työnkuvittain

Altistumismittaukset ja kemikaaliriskin arviot oli tehty työtehtävä- tai työpistekohtaisesti. Terveydellisen merkityksen arvioinnissa siirryttiin työnkuvakohtaiseen tarkasteluun, jotta se palvelisi myös työntekijöiden perehdytystä, ohjausta ja neuvontaa sekä määräaikaistarkastusten sisällön suunnittelua. Yksittäisen työntekijän työnkuva saattaa koostua useista erilaisista työtehtävistä eri työpisteissä, joihin kuhunkin liittyy erilaisia riskejä. Työsuojelusta vastaavien kanssa käytiin läpi eri työnkuvat ja niihin liittyvät altisteet.

Riskitasoarvioissa käytettiin hyväksi riskinarviointilomakkeita, mittaustuloksia ja kokemusperäistä tietoa sekä asiantuntija-arvioita. Terveydellisen merkityksen arvioinnissa huomioitiin myös työpaikkakäynnin perusteella syntynyt käsitys työtavoista, työpaikan yleisestä siisteydestä, tavanomaisista työolosuhteista ja mahdolliset poikkeukselliset olosuhteet eri tehtävissä. Apuna käytettiin myös tietoa eri työtehtävien ajallisesta kestosta sekä työntekijöiden omia käsityksiä altistumisesta, esimerkiksi siitä, missä määrin ihon kautta altistumista tapahtuu eri tehtävissä. Työterveyslääkärin arviointiperusteet muodostuivat siis omista havainnoista ja työntekijöiden käsityksistä yhdistettynä työhygienian asiantuntijoiden mittaustuloksiin ja näkemyksiin.

Taulukossa «Esimerkki työnkuvista, niihin liittyvistä altisteista ja riskitasoista»1 on esitetty kolme erilaista työnkuvaa, joiden eri työvaiheiden altisteet on selvitetty ja arvioitu terveysvaarojen kannalta. Kunnossapitotehtävät ovat tyypillisesti vaihtelevia ja niissä liikutaan koko tehtaan alueella, jolloin lähes kaikki altisteet voivat periaatteessa koskea kunnossapitoon osallistuvia. Sekoitusvaihe on stabiilimpi, mutta eniten pölyaltistumista aiheuttava työ. Kokoonpanotyössä korostuvat liuotinainealtistumisen riskit.

Riskitaso

Riskitason määrittäminen perustui arvioon altistumisen todennäköisyydestä ja kemiallisen aineen ominaisuuksien perusteella tietoon altistumisen todennäköisistä seurauksista (kts.taulukko «Esimerkki työnkuvista, niihin liittyvistä altisteista ja riskitasoista»1).

Koska terveydellisen merkityksen arviointi oli osa kokonaisriskinarviointia, pyrittiin tässä käyttämään samoja termejä ja arviointiasteikkoa kuin työhygieenisen riskin merkittävyyden arvioissa. Riskitason asteikko oli yhdestä viiteen, merkityksettömästä sietämättömään. Jos terveydellinen riski todetaan kohtalaiseksi (lukuarvo 3), tulee miettiä keinoja sen vähentämiseksi. Riskin ollessa merkittävä (lukuarvo 4) toimenpiteet ovat välttämättömiä. Yhtään sietämätöntä riskiä (lukuarvo 5) ei todettu, mutta merkittäviä esiintyi.

Arvio riskitasosta tehtiin ilman suojaimia. Näin siksi, jotta arvioinnissa tulisi esille "lähtötilanne", johon pyritään vaikuttamaan eri toimenpitein. Toisaalta perehdytyksessä ja neuvonnassa kyetään selkeästi kertomaan, millaisia terveysvaaroja eri työnkuvissa on, mitä kautta altistuminen tapahtuu ja millaisen riskin se aiheuttaa. Terveyshaitat luokiteltiin ihottumiin (toksinen käsiekseema, kontaktiallergia ja -urtikaria), hengitystieoireisiin (nuha, astmaoireet), ärsytysoireisiin (epäspesifiset hengitystie-, silmä- ja iho-oireet) ja hermostovaikutuksiin.

Suojautuminen ja muut huomiot

Hengityksensuojainten osalta korostettiin yksilöiden välisiä eroja. Työntekijöitä kannustettiin käyttämään hengityksensuojainta työssä, jossa he kokivat pölyjen ja käryjen ärsyttävän hengitysteitä. Toisaalta altistumisen määrään vaikuttaa työn fyysinen kuormittavuus – siksi suositus oli, että jos suojautumista edellyttävä työvaihe kestää ½-2 h, moottoroitu hengityksensuojain on jo tarpeen.

Suojautumisohjeiden lisäksi työhygieenikot tekivät ehdotuksia mm. kohdeilmanvaihdon puutteiden korjaamisesta, turvallisuusohjeiden laatimisesta ja työntekijöiden perehdyttämisestä ja opastamisesta käyttämään ilmanvaihtolaitteita ja suojaimia oikein.

Lisääntymisterveys-kysymykset nousivat esille lähinnä töissä, joissa altistuttiin liuottimille. Työt luokiteltiin sellaisiin, jotka eivät sovi raskauden aikana ja niihin, jotka sopivat sekä niihin, joista ollaan epävarmoja ja jotka vaativat tapauskohtaista harkintaa.

Määräaikaistarkastukset

Määräaikaistarkastusten perustana on yleensäkin valtioneuvoston asetus altisteista, joiden katsotaan aiheuttavan erityistä sairastumisen vaaraa työssä (Vna 1485/2001). Tarkastusten sisällöstä ja siitä, miten usein niitä tulisi suorittaa, antaa ohjeita ns. Sininen kirja (Terveystarkastukset työterveyshuollossa). Myös riskinarvioinnin perusteella voidaan arvioida terveystarkastustarvetta. Riskinarvioinnin tuloksia käytettiin tässä tapauksessa perustana terveystarkastusten sisällölle ja taajuudelle. Esimerkiksi jos työssä oli kohtalainen hengitystieoireiden riski, suositeltiin terveystarkastusta ja spirometriaa vuosittain. Jos riski oli vähäisempi tai painottui ärsytysoireisiin tarkastusväliksi suositeltiin kolmea vuotta.

Laaja Euroquest-kysely vaikutti liian raskaalta käyttää vuosittaiseen oireseulontaan liuotinaineille altistuville. Sen vuoksi liuotinainealtisteisessa työssä, johon liittyi myös altistumisriski herkistäville aineille (kuten esim. kokoonpanossa) suositeltiin Euroquestin pohjalta laadittua lyhyttä kyselyä yhdistettynä kysymyksiin silmäoireista, nuhasta, yskästä, hengenahdistuksesta, käsi-ihottumasta, päänsärystä ja pahoinvoinnista. Tällöin saatiin yhdellä A4:lla kartoitettua mahdolliset työhön liittyvät oireet. Painopiste lääkärikeskeisistä terveystarkastuksista siirtyi seuloviin kyselyihin, jotka työterveyshoitaja voi tehdä ja joka voi ohjata oireiset lääkärintarkastukseen. Aiemmin rutiinina olleita verikokeita voitiin karsia, kun terveystarkastuksille ja niiden sisällöille haettiin perusteet todellisista työhön liittyvistä terveysvaaroista.

Pohdintaa Kunnossapitotöiden haasteet riskinrvionnissa

Kunnossapitotyöt ovat usein haasteellinen riskinarviointikohde, koska työ on vaihtelevaa, kohteena yleensä koko tuotantolaitoksen alue ja altistuminen periaatteessa mille tahansa työpaikalla käytetylle aineelle on mahdollista. Terveysvaikutusten riskitaso ei tällöin ole konstantti, vaan vaihtelee työtehtävistä riippuen. Tässä esimerkissä mahdollisia altisteita olivat mm. hitsaustyössä kromi ja nikkeli tai puhdistustöissä käytetyt liuotinaineet. Riskitaso vaihteli useimpien altisteiden osalta välillä 1–3 (merkityksettömästä kohtalaiseen), mutta terveystarkastuksia suositeltiin vuosittain, koska merkittäväkin riski oli mahdollinen työn vaihtelevuuden vuoksi.

Pölyaltistumisen arvioinnista

Sekoitustyössä riskinä painottui pölyaltistuminen. Pölymäisiä altisteita on usein vaikea hallita, vaikka ilmastointi ja kohdepoistot toimisivatkin moitteettomasti. Usein joudutaan turvautumaan henkilökohtaisiin hengityksensuojaimiin. Tässä tapauksessa sekoitusmassassa oli alle 1% herkistäviä aineita (mm. kiihdyttimiä ja muita lisäaineita). Miten työterveyshuollon tulisi arvioida terveysriski tällaisissa tapauksissa? Kukin herkistävä aine joudutaan arvioimaan erikseen, koska jos aine on voimakas herkistäjä, jo alle 1%:n pitoisuudet voivat aiheuttaa merkittävän riskin. Arvioinnissa on otettava huomioon tieteellisen tiedon lisäksi oma ja yleinen kokemusperäinen tieto altistumisesta ja mahdollisista oireista tässä ja muissa samantyyppisissä yrityksissä ja prosesseissa.

Luonnonkumin riskit

Kumituotteiden perusraaka-aine on luonnonkumi, latex, joka on tunnettu herkistävä aine. Esimerkkitapauksessa tehtaalla ei kuitenkaan ollut tiedossa viime vuosina todettuja latex-allergioita. Oliko tämä totta vai olivatko oireiset lähteneet tehtaalta? Voiko jatkuva latex-altistuminen aiheuttaa toleranssia, toimia ikään kuin siedätys-hoito? Mikä on todellinen riski ja onko työterveyshuollolla perusteita vaatia suojakäsineitä työhön, jota on aina totuttu tekemään ilman käsineitä? Näiden kysymysten osalta todettiin, että varmaa tietoa ei ole ja lisäselvityksiä ehkä tarvitaan, mutta terveydellisen merkityksen arvio perustui siihen tietoon, mitä luonnonkumista on olemassa.

Työpaikkaselvityksiä tehtäessä saatetaan usein ajatella, että työntekijät tuntevat itse parhaiten työnsä. Näin varmasti pitkälti onkin, mutta työterveyshuolto ei voi nojata suosituksissaan työntekijöiden mielipiteisiin, vaan sen velvollisuutena on välittää objektiivista tietoa. Työpaikan edustajat päättävät sen perusteella, millaisen riskin he hyväksyvät ja mitä suosituksia hyväksyvät. Tässä esimerkissä työterveyshuolto suositteli suojakäsineiden käyttöä, koska latex saattaa aiheuttaa herkistymistä. Koska työntekijöillä ei ollut iho-oireita eikä sorminäppäryyttä vaativaa työtä voinut työntekijöiden mukaan tehdä käsineet kädessä, työpaikalla ei otettu käsineitä käyttöön.

Riskinarviointi on yhteistyötä yrityksen kanssa

Varsinkin aikaisemmin on ollut tapana, että työpaikkakäynnin tai -selvityksen raportti toimitettiin yritykselle toimenpide-ehdotuksineen varsinaisen käynnin jälkeen. Seuraavalla käynnillä ihmeteltiin, miksi mikään ei ole muuttunut. Jotta toimenpidesuositukset olisi mahdollista toteuttaa, niistä kannattaa avoimesti neuvotella työpaikan edustajien kanssa. Tässä esimerkissä riskinarvioinnin tuloksena syntyneistä toimenpidesuosituksista keskusteltiin palautetilaisuudessa, johon osallistuivat työnantajan, työntekijöiden, työterveyshuollon ja Työterveyslaitoksen edustajat. Keskustelussa arvioitiin, mitkä ehdotukset olivat toteuttamiskelpoisia ja niille sovittiin vastuuhenkilö ja toimenpiteiden aikataulu. Työterveyshuolto seuraa työpaikkakäynneillään toimenpidesuositusten toteutumista.

Riskinarviointiajattelu auttaa työterveyshuoltoa syventämään työpaikan tuntemustaan systemaattisemmin kuin tavallinen työpaikkaselvitys. Se ohjaa myös paremmin ottamaan kantaa todettujen riskien suuruuteen ja mahdollisiin toimenpiteisiin. Työpaikka saa työterveyshuollolta asiantuntijanäkemyksen työpaikan riskien terveysvaikutuksista. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia ja lopputulos on parempi kuin jos osapuolet tekisivät arviointinsa erikseen.