Suomalaisten orkesterimuusikkojen työolosuhteiden vaikutus koettuun terveyteen

Aineisto ja menetelmät

Suomalaisten orkesterimuusikkojen terveyteen, elämäntapoihin, elämänlaatuun ja työolosuhteisiin liittyviä asioita kartoitettiin laajalla 185-kohtaisella 44-sivuisella kyselytutkimuksella, jossa 32 kysymystä käsitteli orkesterimuusikon työtä ja työolosuhteita ja 73 terveyteen liittyviä asioita.

Tulokset

Vastaajien keski-ikä oli 42 (19-64) vuotta, kolmasosa oli naisia. Jousisoittajia oli enemmistö, 61 prosenttia. He olivat aloittaneet soittamisen keskimäärin yhdeksän (vaihteluväli 3–23) vuoden iässä ja opiskelleet soittamista keskimäärin 6,5 vuotta. He olivat työskennelleet orkesterimuusikkona keskimäärin 19 (1–45) vuotta ja soittivat viikossa keskimäärin 30 tuntia.

Soittajien pituus oli keskimäärin 174 (147–197) cm ja paino 74 (47-130) kg. Viimeisen vuoden aikana 38 prosenttia oli ollut kyvytön hoitamaan tehtäviään, viimeisen kuukauden aikana 11 ja viimeisen viikon aikana 3 prosenttia. Soittajat olivat joutuneet rasitusvaivan takia olemaan työkyvyttömänä viimeisen vuoden aikana keskimäärin neljä päivää. Tapaturmat aiheuttivat merkittävästi vähemmän poissaoloja, keskimäärin vain kaksi päivää.

Kolme neljästä soittajasta arvioi nykyisen terveydentilansa erittäin hyväksi tai hyväksi ja vain neljä prosenttia melko tai erittäin huonoksi. Tämänhetkisen terveydentilansa VAS-janalla (0 = huonoin, 10 = paras mahdollinen terveys) muusikot arvioivat olevan 7,6. Nykyisen työkykynsä verrattuna siihen mitä se on parhaimmillaan ollut soittajat arvioivat olevan VAS-janalla 8,2 (0 = täysin työkyvytön, 10 = työkyky parhaimmillaan). Soittajista 66 % olisi valinnut saman ammatin uudelleen, 7 % kokonaan toisen ammatin, 27 % ei osannut vastata tähän kysymykseen.

Työympäristön melu häiritsi jonkin verran tai paljon 55 %:a soittajista, riittämätön valaistus 40 %:a, sopimaton lämpötila 50 %:a, huono ilmanvaihto 33 %:a ja huono soittoasento 34 %:a soittajista. Nämä kaikki vaikuttivat merkitsevästi huonontavasti muusikkojen koettuun terveydentilaan ja lisäsivät työstä poissaoloja.

Suhteilla työtovereihin orkesterissa oli myös selkeä vaikutus soittajan koettuun terveyteen siten, että ne 64 % soittajista, jotka pitivät suhteita työtovereihin hyvinä tai melko hyvinä, tunsivat terveytensä paremmaksi kuin ne 18 %, jotka pitivät suhteita ongelmallisina tai huonoina (7,8 ja 7,1 VAS-janalla). Molemmilla ryhmillä oli saman verran työstä poissaolopäiviä rasitusvaivojen takia eli keskimäärin 4,7 päivää viimeisen vuoden aikana. Samoin ne muusikot, jotka arvioivat, että heillä oli hyviä ystäviä orkesterissaan (75 %), tunsivat itsensä terveemmiksi kuin ne 8 %, joilla ei ollut hyviä ystäviä orkesterissaan (7,7 ja 7,2 VAS-janalla) ja heillä oli vähemmän työstä poissaolopäiviä rasitusvaivojen takia (4,2 ja 6,8 päivää).

Ne muusikot, jotka olivat tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä orkesterin ohjelmiston suunnitteluun (45 %), jotka arvioivat voivansa säädellä riittävästi työnsä tauotusta (19 %) ja työpäivänsä pituutta (17 %) tai jotka arvioivat, että heillä on riittävästi aikaa suorittaa tehtävänsä (73 %), tunsivat olevansa terveempiä ja heillä oli vähemmän työstä poissaoloja rasitusvaivojen takia kuin muilla soittajilla.

Ne soittajat, jotka pitivät orkesterinsa ilmapiiriä kannustavana ja uusia ideoita tukevana (47 %) tunsivat itsensä terveemmiksi kuin muut (7,8 ja 7,2 VAS-janalla). Samoin ne 18 % soittajista, jotka arvioivat orkesterinsa ilmapiirin riitaisaksi ja eripuraiseksi, tunsivat itsensä sairaammiksi kuin muut soittajat (7,2 ja 7,9 VAS-janalla).

Ne soittajat, jotka olivat tyytyväisimpiä työhönsä, tunsivat itsensä terveemmiksi ja olivat olleet vähiten poissa työstä rasitusvaivojen takia. Samoin ne soittajat, jotka olivat tyytyväisimpiä palkkaansa, tunsivat itsensä terveemmiksi kuin palkkaansa tyytymättömimmät (7,8 ja 6,5 VAS-janalla), mutta heillä oli enemmän työstä poissaolopäiviä rasitusvaivojen takia (5,6 ja 4,6 päivää).

Pohdinta

Työolosuhteiden on todettu vaikuttavan merkitsevästi soittajien terveyteen. Englantilainen Harper (2002) tutki työolosuhteiden ja muusikon terveyden välistä yhteyttä englantilaisten ja saksalaisten orkesterimuusikkojen keskuudessa. Hän sai vastaukset kyselytutkimukseensa 815 soittajalta eli noin joka kuudennelta. Eniten soittajien työympäristössä heitä häiritsivät melu, vaikea soittoasento eli tilanpuute, huono ilmastointi ja riittämätön valaistus. Ruotsalaiset Johansson ja Theorell (2003) tutkivat samoja asioita 250 ruotsalaisella orkesterimuusikolla. Työtyytyväisyydellä oli merkittävä vaikutus soittajan terveyteen.

Tässä tutkimuksessa ilmeni selkeästi, että fyysisellä ja psyykkisellä työympäristöllä on oleellinen vaikutus muusikon terveyteen ja työkykyyn. Mahdollisuus osallistua työtään koskevien päätösten tekoon ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin lisää soittajan motivaatiota. Asianmukaisesti varustetut työtilat parantavat soittajan hyvinvointia ja ovat myös varmasti omiaan parantamaan soittajien keskinäisiä välejä, jotka myös osoittautuivat vaikuttavan soittajan koettuun terveyteen ja työkykyyn.

Osallistumisprosentti tässä tutkimuksessa oli noin 40 eli tavanomaista kansainvälistä tasoa. Ei ole tiedossa, johtiko pienehkö osallistumisprosentti vääristymään esimerkiksi siten, että tyytyväisimmät tai tyytymättömimmät lähinnä vastasivat. Koska tutkimus tehtiin anonyymisti, ei tuloksista myöskään voi tehdä johtopäätöksiä erillisten orkesterien tilanteesta. Tuloksia voitaneen kuitenkin epäilemättä soveltaa sellaisenaan kaikkiin suomalaisiin orkestereihin.