Työpaikkaliikuntaa yhteistyössä HR:n kanssa

Työpaikkaliikunnan juuret Suomessa juontavat 1920-luvun tehtaiden sosiaalitoimintaan. Sieltä alkaneen kilpailutoiminnan kautta on edetty nykyiseen laaja-alaiseen terveysliikunnan edistämiseen, jossa Työpaikkaliikunnan Barometrin (2007) mukaan liikuntaa tuetaan Suomessa 85 %:ssa työyhteisöistä. Investoinnit ovat keskimäärin 143€/hlö/ v (yhteensä 300M€ vuodessa) suuruiset ja kohdistuvat pääosin liikunnan harrastamisen tukemiseen kuntokeskuksissa, uimahalleissa ja palloilukentillä. Työpaikkaliikunnan ykköstavoitteeksi asetetaan 80 %:sesti työkyvyn ja -vireen kehittäminen. Terveyden edistämisen tavoitteen priorisoi vain 6 % yrityksistä. Noin 40 % henkilöstöstä osallistuu työpaikkaliikuntaan ja suurin haaste on aktivoida mukaan lisää liikkujia. Työpaikkaliikunnan kentässä toimivien tahojen (yritys/HR, työterveyshuolto ja liikuntapalvelut) yhteistyö on aktivoinnin kannalta oleellista. Viimeisin barometri toi esiin kuitenkin hälyttäviä tietoja; yhteistyö on vähentynyt eri tahojen välillä.

Työpaikkaliikunnassa tuetaan liikuntaa – tarvetta on aktivoinnin tukemiselle yhteistyössä yrityksen, työterveyshuollon ja liikuntapalvelutuottajien kesken.

Suomen Kuntoliikuntaliiton työyhteisöjäsenten aloittama Työpaikkaliikunnan Hyvät Käytännöt -ohjelma on laaja-alainen yhteistyöhanke työpaikkaliikunnan edistämiseksi. Ydintavoitteita on liikunnan suunnittelun ja yhteistyön kehittäminen siten, että yhä useampi aktivoituisi liikkumaan säännöllisesti. Hyvät käytännöt -ohjelma linjaa työpaikkaliikunnan eri toimijoiden roolit selkeästi. Ensinnäkin liikunta tulisi olla osa yrityksen toimintaa, ei pelkkä vapaa-ajan kerhon juttu. Toisaalta liikuntaa johtavat johto ja HR, jotka myös päättävät investoinneista. Työpaikkaliikunnan toteuttamisessa yhteistyö eri asiantuntijoiden kesken on tärkeää, toimijoina HR:n ohella työsuojelu, sisäinen viestintä, liikunnan osaajat ja työterveyshuolto. Perusteluna tälle on ihmisten erilaiset liikuntatottumukset ja heidän erilaiset tarpeensa liikunnan edistämisessä. Isommissa yrityksissä liikuntayhdyshenkilöiden roolina on tukea sisäistä viestintää.

Työpaikkaliikuntaa toteutetaan laaja-alaisella yhteistyöllä, jossa roolit ja vastuut on määritetty. Työterveyshuolto on terveyden ja työolojen asiantuntija liikunnan ohjausryhmässä ja yksilöllinen vaikuttaja terveystarkastusten kautta.

Työterveyshuollon roolista liikunnassa on keskusteltu välillä kiivaastikin viimeisen 20 vuoden aikana. TYKY-toiminnan alkuvuosina 1990-luvun alussa liikunnan rooli korostui ja myös työterveyshuolto osallistui aktiivisesti liikuntakurssien ja jopa yrityskohtaisten liikuntaohjelmien vetämiseen. Tällöin käytiin myös kovaa keskustelua siitä, kuka liikunnan "omistaa", mutta nyt tuo keskustelu on vaihtunut aktiiviseksi yhteistyöksi. Viime vuosien aikana liiketoiminnan trendit – ulkoistaminen ja tehostaminen – ovat osaltaan tehneet myös työpaikkaliikuntatyön haasteellisemmaksi. Samalla uhkakuvat monien kansansairauksien lisääntymisestä ovat herättäneet valveutuneimmat yritykset terveyden edistämiseen.

Tällä hetkellä toiminta liikunnan edistämisen alueella on erittäin aktiivista. Työyhteisöjen investoinnit ovat melko suuret (300M€), liikuntapalvelutuottajien tuotevalikoima laajentunut ja työterveyshuollon roolia ja vastuuta korostetaan. Työterveyslaitoksen julkaisema "Tervettä liikettä – terveysliikunnan hyvät käytännöt työterveyshuollossa" opas linjaa työterveyden roolia. Käytännössä tämä rooli on pitkälti riippuvainen asiakasyrityksen tahtotilasta ja resursoinnista. Syksyllä 2007 toteutettiin Kuntoliikuntaliiton toimesta Fyysisen kunnon palveluketjun työprosessi, johon osallistuivat Kuntoliikuntaliiton jäsentyöyhteisöt sekä kolme suurinta työterveyshuollon palvelutuottajaa ja kolme merkittävää kuntokeskusketjua. Prosessissa etsittiin palveluketjun roolituksia ja vastuita. Lopputulos oli se, että mainittujen kolmen tahon palveluketju laajeni neljän tahon ketjuksi, johon tuli mukaan uutena toimintatahona liikunnan aktivointipalvelujen tuottajat. Kokonaisuus esitetään kuvassa « »2.

Palveluketjussa yrityksen rooli on oleellinen – sen tahtotila määrittää pitkälti resurssit. Työterveyshuollon näkökulmasta yritys voi tehdä työterveyshuollon sopimukseensa maininnan asiasta kohtaan "muu terveyden edistäminen", jossa liikuntakokonaisuus kuvataan. Tämä on työnantajalle vapaaehtoista eikä KELA:n korvaukseen oikeuttavaa toimintaa. Työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa voidaan kuvata ne aktiiviset toimenpiteet, joilla työterveyshuolto kannustaa, ohjaa tai siirtää ihmisiä liikunnan harrastamiseen. Tähän kohtaan liitetään mahdollisuuksien mukaan myös tiedot liikuntapalvelujen tuottajista palvelukuvauksineen. Kokonaisuudessaan työterveyshuollon tehtäväkenttää liikunnan osalta voidaan kuvata taulukon « Työterveyshuollon tehtävät liikunnan edistämises»1 avulla. Taulukossa on sovellettu mm. Saarisen ja Holtari-Leinon artikkeleita ja palveluketju -prosessin kokemuksia.

Kuva 1.

Työterveyshuollon tehtävät liikunnan edistämisessä.

Risto Suominen korostaa omassa artikkelissaan tässä lehdessä työterveyshuollon toiminnan proaktiivisuutta. Tämä koskee myös liikuntaa; HR:n näkökulmasta juuri työterveys on taho, joka voi (ja jonka tulee) kannustaa oirehtivia ihmisiä liikunnan pariin silloin, kun oireitten alku- tai osasyynä on riittämätön liikunta. Oleellista on sekä liikuntaan aktivoinnin toiminnat että niitä seuraavien liikuntaohjeiden laatu ja turvallisuus – näiden liikuntaan tottumattomien ihmisten osalta. Aika paljon olen kuullut kritiikkiä liian ylimalkaisista liikuntaohjeista; ei kaikille sovellu tai riitä "kolme kertaa viikossa puoli tuntia" – perusohje, niin hyvä kuin se onkin. Lisäksi työterveys voi toteuttaa omia kuntouttavia liikuntakurssejaan, joiden jatko tulee varmistaa muun liikuntatarjonnan parissa.

Kuvan « »2 liikuntaan aktivoinnin palvelukokonaisuus voi olla yritystasoista konsultointia ja palvelujen ketjuttamista, tai yksilötason "personal trainingia". Yritystasolla tähän on viime vuosina kasvanut Suomessa lukuisia palvelutuottajia ja sen lisäksi mm. kuntokeskukset laajentavat palveluaan aktivoinnin suuntaan. Oleellista palveluketjun kokonaisuudessa on löytää avoin luottamus ja yhteistyö eri toimijoiden välille. Yrityskohtaisesti tämä onnistuu aktiivisen HR:n avulla, mutta laajemmin (esim. pk-sektori) ratkaisut ovat haussa.

Kuva 2.

Kuvaus palveluketjusta liikunta-aktiivisuuden edistämiseksi työyhteisön viitekehyksessä.

Yksi merkittävä työterveyshuollon tehtävä liikunnan (ja terveyden) edistämisessä on liikunnan ja kunnon raportointi osana työterveyshuollon ja mahdollisesti työhyvinvoinnin raportointia. Tässä suhteessa kattavat tietokannat antavat mahdollisuuksia eri muuttujien perusteelliseen analysoimiseen arvioimisen sijasta. Toimintatavasta hyviä esimerkkejä ovat antaneet sekä Puolustusvoimat että Rajavartiolaitos. Laajemmin HR:n näkökulmasta, heidän mittariperinteisiinsä synkronoiden allekirjoittanut on väitöskirjassaan määrittänyt liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen kunnon yritystasoisten tunnuslukujen menetelmät ja kriteerit. Näiden tunnuslukujen avulla liikunta ja kunto voidaan nostaa osaksi yrityksen HR:n mittaristoa.

Työpaikkaliikunnan ydinmuuttujien – liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen kunnon – raportointi tapahtuu parhaimmillaan osana työterveyshuollon raportointia.

Kirjallisuutta

1. Aura, O., 2006 Worksite Fitness Policy in an Intellectual Capital Framework. Swedish School of Economics and Business Administration, Ekonomie och Samhälle, Nr 164. Edita Prima, Helsingfors.
2. Aura, O., Pehkonen J., Savola J. (2007) Työpaikkaliikunnan barometri 2007. Suomen Kuntoliikuntaliitto ry, Helsinki.
3. Aura, O., Sahi T. (2006) Työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt. Edita Prima, Helsinki.
4. Dishman R, Oldenburg B, O'Neal H, Shephard R. (1998) Worksite physical activity interventions. Am J Prev Med;15:344–61.
5. Fogelholm M., Lindholm H., Lusa S., Miilunpalo S., Moilanen J., Paronen O., Saarinen K. (2007) Tervettä liikettä – terveysliikunnan hyvät käytännöt työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Helsinki.
6. Haskell W.L., Lee I-M., Pate R.R., Powell K.E., Blair S.N., Franklin B.A., Macera C.A., Heath G.W., Thompson P.D., Bauman A. (2007) Physical Activity and Public Health: Updated Recommendation for Adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Med. Sci. Sports Exerc., 39, 8, 1423–1434.
7. Holtari-Leino M., (2006) Yrityksen ja työterveyshuollon yhteistyö. Kirjassa Aura, O., Sahi T. (2006) Työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt. Edita Prima, Helsinki.
8. Proper, K.I., van der Beek, A.J., Hildebrandt, V.H., Twisk, J.W.R, van Mechelen, W., 2004. Worksite health promotion using individual counselling and the effectiveness on sick leave; results of a randomised controlled trial. Occup Environ Med, 61, 275–279.
9. Proper, K.I., Staal, B.J., Hildebrandt, V.H., van der Beek, A.J., van Mechelen, W., 2002. Effectiveness of physical activity programs at worksites with respect to work-related outcomes. Scand J Work Environ Health, 28 (2), 75–84.
10. Saarinen K., (2006) Työterveyshuollon näkökulma työpaikkojen liikuntatoimintaan. Kirjassa: Aura, O., Sahi T. (2006) Työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt. Edita Prima, Helsinki.
11. Shephard, R.J., 1992. A critical analysis of work-site fitness programs and their postulated economic benefits. Med Sci Sports Exerc. 24 (3), 354-370.
12. Shephard, R.J., 1996. Worksite Fitness and Exercise Programs: A Review of Methodology and Health Impact. Am J Health Promot, 10 (6), 436-452.
13. Sveiby, K.E. (1997), The New Organizational Wealth: Managing & Measuring Knowledge-Based Assets, Berrett-Koehler Publishers, San Francisco, CA.