Työuupumus varoittaa terveys- ja työkykyriskistä
Tutkija, PsL Kirsi Ahola väitteli 8.12.2007 Helsingin yliopistossa aiheenaan Occupational burnout and health (Työuupumus ja terveys). Vastaväittäjänä toimi professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Mika Kivimäki (University College London ja Työterveyslaitos).
Työuupumusta voidaan pitää hälytysmerkkinä terveyden ja työkyvyn kannalta haitallisesta työkuormituksesta. Työuupumusta on usein yhtä aikaa psyykkisten tai fyysisten sairauksien kanssa: vain 10 prosentilla vakavasti uupuneista ei ole samanaikaista sairautta. Tämä käy ilmi tutkija Kirsi Aholan Työterveyslaitoksessa tekemästä väitöskirjasta, joka tarkastettiin 8.12.2007 Helsingin yliopistossa.
Työuupumus oli yhteydessä mielenterveyden häiriöihin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Nämä sairaudet ovat yleisimmin perusteena ennenaikaiselle eläkkeelle Suomessa. Tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa, johtaako työuupumus sairauksiin vai vaikeuttavatko sairaudet työstä selviytymistä.
Joka toisella vakavasti uupuneella oli masennusdiagnoosi, joka viidennellä ahdistuneisuusdiagnoosi ja joka kymmenennellä alkoholiriippuvuusdiagnoosi. Edelleen 47 %:lla vakavasti uupuneista oli jokin lääkärin toteama tuki- ja liikuntaelinsairaus ja 28 %:lla jokin sydän- ja verisuonisairaus. Työuupuneet olivat myös muita useammin pitkällä lääkärin määräämällä sairauslomalla.
Uupuneet naiset ja miehet sairastavat eri tavalla
Naisten työuupumus liittyi useimmiten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, kun taas miesten uupumus liittyi sydän- ja verisuonisairauksiin. Vakava-asteisesti uupuneiden miesten poissaolot saattavat muodostua pitkiksi: Niillä miehillä, jotka olivat jääneet vähintään kerran pitkälle sairauslomalle, sairausloman pituus oli keskimäärin 64 työpäivää, kun naisilla vastaava luku oli 50 päivää. Toisaalta vain naisten kohdalla jo lievään työuupumukseen liittyi pitkä poissaolo.
Työuupumus vaikuttaa työkykyyn
Tutkimus osoitti, että työuupumuksella on itsenäinen vaikutus pitkiin sairauspoissaoloihin. Työpaikoilla työuupumusta voitaisiinkin pitää hälytysmerkkinä terveyden ja työkyvyn kannalta haitallisesta työkuormituksesta. Työkuormitusta voidaan säännöllisesti arvioida niin työpaikkaselvityksissä kuin terveystarkastuksissakin. Työkyvyn ylläpitämiseksi työoloihin on tarvittaessa tartuttava hanakasti ja kehitettävä niitä terveyttä edistävään suuntaan.
Tieto työuupumuksesta voidaan liittää sairausdiagnoosiin
Työuupumusta ei ole määritelty lääketieteellisissä tautiluokituksissa sairaudeksi, mutta sairauslomatodistukseen on mahdollista kirjata varsinaisen sairausdiagnoosin lisäksi tieto työuupumuksesta terveyteen vaikuttaneena tekijänä. Vakava-asteisesta työuupumuksesta kärsi noin 2 prosenttia työssä käyvistä suomalaisista ja lievästä 25 prosenttia vuonna 2001. Työuupumuksen taustalta löytyy useimmiten epäsuhta työn vaatimusten ja työhön tarjolla olevien voimavarojen välillä. Työuupumuksen tunnusmerkkejä ovat laaja-alainen uupumusasteinen väsymys, kyyniseksi muuttunut asenne työtä kohtaan ja alentunut ammatillinen aikaansaamisen tunne.
Tutkimus perustui Terveys 2000 -aineistoon
Väitöskirjatyö perustuu kuuteen alkuperäisartikkeliin, joista viisi on julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä. Hankkeessa käytettiin Kansanterveyslaitoksen keräämää suomalaista 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavaa Terveys 2000 -aineistoa. Jokaiseen osahankkeeseen osallistui yli 3000 työntekijää. Työuupumusta mitattiin Maslachin yleisellä työuupumuksen arviointimenetelmällä (MBI-GS). Mielenterveyden häiriöiden diagnoosit perustuivat standardoituun mielenterveyshaastatteluun (CIDI) ja somaattisten sairauksien diagnoosit lääkärintarkastukseen. Tiedot lääkärin määräämistä vähintään 10 työpäivää kestäneistä sairauspoissaoloista poimittiin Kansaneläkelaitoksen rekisteristä.
Työkyvyn ylläpitämiseksi työoloihin on tarvittaessa tartuttava hanakasti ja kehitettävä niitä terveyttä edistävään suuntaan.