Työterveyshuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutustarpeet

Täydennyskoulutukseen osallistuminen

Työterveyshuollon täydennyskoulutuksen kehittämiseksi teimme suunnatun kyselyn, jossa kartoitettiin ammattihenkilöiden koulutustarpeita ja heidän osallistumistaan täydennyskoulutukseen. Kysely lähetettiin jokaiseen työterveyshuoltoyksikköön Suomessa (Työterveyslaitos, työterveyshuoltojen osoiterekisteri) vastaaville työterveyslääkäreille ja -hoitajille. Heidän lisäkseen kyselyyn vastasi samasta työyksiköstä mahdollisuuksien mukaan yhdestä kahteen kollegaa. Määräaikaan mennessä palautettiin 997 vastauslomaketta. Vastaajista valtaosa oli työterveyshoitajia (N=736). Suurin osa vastanneista oli toiminnut työterveyshuollossa pitkään; yli 10 vuotta toiminneita oli 54 % kaikista.

Kyselyyn vastanneet arvioivat, kuinka moneen koulutuspäivään he olivat osallistuneet ajanjaksolla 1.1.-2003–20.6.2006. Täydennyskoulutukseen oli osallistuttu keskimäärin neljänä päivänä vuodessa. Hajonta oli suurta. Osa vastanneista ei ollut osallistunut koulutukseen lainkaan, osa jopa kymmeniä päiviä vuodessa. Eniten oli osallistuttu työterveyshuollon ennaltaehkäisevää toimintaa koskevaan koulutukseen. Toiseksi suosituin alue oli sairauksien ehkäisy ja hoito ja kolmanneksi suosituin hallinnon ja oman toiminnan suunnittelu.

Työyhteisöön liittyvät alueet koulutustarpeiden kärjessä

Vastaajat arvioivat omaa koulutustarvettaan vastaamalla 34 kysymykseen kolmiportaisella asteikolla (1=tunnen asian hyvin tai ei tarvetta lisätietoon, 2=tarvitsen lisätietoa jossain määrin ja 3=tarvitsen lisätietoa paljon). Työyhteisöihin liittyvät koulutustarpeet nousivat selvästi esille. Paljon lisätietoa koetiin tarvittavan työyhteisökriisin selvittelyn periaatteista (47 % ), työyhteisön toimivuuden edistämistä (45 %), työyhteisötyöstä (42 %), työkuormituksen arvioinnista (39 %) ja riskinarvioinninsta (31 %).

Täydennyskoulutustarvetta ilmeni kaikilla kyselyn osa-alueilla. Parhaiten vastaajien hallinnassa oli työterveyshuoltoa säätelevä ohjeistus: vastaajista 36 % ilmoitti tuntevansa hyvin tai koki, ettei tarvitse lisätietoa työterveyshuoltolaista. Osa vastaajista ei kokenut myöskään tarvitsevansa lisäkoulutusta työterveyshuollon etiikasta ja arvoperustasta (34 %), työterveyshuollon markkinoinnista (34 %) tai taloudesta (30 %), terveystarkastuksista (30 %) tai lisääntymisterveydestä (30 %). Kysymysvaihtoehtojen keskiarvot osoittivat pääsääntöisesti em. tuloksia (Taulukko «Keskiarvotaulukko.»1).

Avoimissa vastauksissa esitettiin myös muita tarpeita koulutuksen sisällön suhteen kuten esim. terveyden edistäminen, maatalousyrittäjien työterveyshuolto, työterveyspainotteinen sairaanhoito, päihdetyö ja oma työssä jaksaminen. Kyselyyn vastaanneet osoittivat vahvaa sitoutumista ammattiinsa ja jatkuvaan ammatissa kehittymiseen. Työterveyslääkärit ja -hoitajat olivat laajentaneet ydinosaamistaan myös esimerkiksi työnohjaaja-, ensiapu-, laatu-, ryhmäohjaaja-, johtajamis-, matkailulääketiede-, psykoterapia-, viestintä-, vuorovaikutus-, ja ergonomiakoulutuksella.

Tämän hetkinen tilanne osoittaa, että ammattihenkilöillä on mahdollisuus osallistua omien toiveiden ja tarpeiden mukaiseen koulutukseen. Vastauksien perusteella käytännön esteiksi näyttivät nousevan määrärahojen puute, pitkät etäisyydet koulutuksiin tai henkilöresurssit. Jotkut vastaajista ilmoittivat haluavansa osallistua vain maksuttomaan koulutukseen. Osa ammatinharjoittajista koki, ettei heillä ole taloudellisia mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Jotkut eläköityvistä vastaajista kokivat, etteivät he enää tarvitse lisäkoulutusta. Jotkut ylläpitivät ammattitaitoaan muilla keinoin kuin täydennyskoulutuksella. Kartoituksesta nousi kirkkaasti esille, että valtaosa työterveyshuollon ammattihenkilöistä on innokkaita ja halukkaita oppimaan uutta. Moni totesikin: "tässä työssä ei ole koskaan valmis".