Sosiaali- ja terveyspolitiikassa tapahtuu

Johdanto

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma "Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi" sisältää paljon työelämän kehittämiseen ja työntekijöiden terveyteen ja työkyvyn ylläpitämiseen liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Hallituksen ensimmäisen toimintavuoden aikana onkin käynnistynyt runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeita, joista monet kohdistuvat ja suurin osa vähintäänkin heijastuu myös työterveyshuoltoon.

Hallituksen tavoitteena on, että jokainen voi osallistua osaamisensa ja kykyjensä mukaan työtä tekemällä yhteiskunnan rakentamiseen. Tavoitteena on tukea tuottavuuden nousua ja työvoiman saatavuutta. Työ on paras keino syrjäytymisen ehkäisemisessä ja köyhyyden torjumisessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen on inhimillisesti arvokasta ja näyttäisi olevan myös taloudellisesti tuloksekasta toimintaa.

Työpaikalla voidaan monin keinoin edistää terveyttä työyhteisö-, työorganisaatio- ja yksilötasoilla. Tämä toteutuu kehittämällä työyhteisöjen ja -organisaatioiden toimivuutta, kehittämällä työn ja työympäristön turvallisuutta, edistämällä työntekijöiden ammatillista osaamista sekä tukemalla työntekijöiden voimavaroja. Tällöin työpaikka ja työ tukevat työntekijöiden voimavaroja, mahdollistavat terveyttä edistävien valintojen tekemisen ja terveellisten tottumusten ylläpitämisen

Lainsäädäntöhankkeet

Kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämiseksi terveydenhuoltolaiksi on sosiaali- ja terveysministeriö asettanut työryhmän, joka valmistelee asiasta hallituksen esitystä. Tavoitteena on selvittää, miten kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistäminen yhdeksi terveydenhuoltolakikokonaisuudeksi tukee ja vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja edistää terveyspalvelujen saatavuutta, tehokasta tuottamista ja kehittämistä. Lainsäädännöllä tavoitellaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä ja asiakaslähtöisyyttä.

Uudistuksen tavoitteena on järjestelmäkeskeisyyden vähentäminen ja eri hallinnonalojen välisten rajojen häivyttäminen. Samalla kuitenkin tavoitellaan riittävän selkeää vastuunjakoa ja selkeitä toimivaltasuhteita terveydenhuollossa. Lainsäädäntöä uudistettaessa pitää arvioida myös alueellista yhteistyötä ja työnjakoa sekä yhteistyötä sosiaalihuollon kanssa. Lainvalmistelutyö vastaa osaltaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarpeisiin. Terveyspalveluja koskeva järjestämisvastuu ei muutu vaan säilyy jatkossakin kunnilla.

Työterveyshuoltolain soveltaminen tiettyihin erityisryhmiin vaatisi tarkennuksia lainsäädäntöön soveltamispykälän osalta sekä muun muassa rahoituksen selvittämistä. Työterveyshuoltolakia sovelletaan työhön, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Joissakin ryhmissä työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty ja kyseiset henkilöt jäävät työterveyshuoltolain soveltamisen ulkopuolelle, vaikka kyseessä olevan ryhmän jäsenet tekevät tehtäviä, joissa työterveyshuollon toteuttaminen olisi välttämätöntä työn vaarallisen luonteen vuoksi. Tästä ovat hyvä esimerkki sopimuspalokuntaan kuuluvat pelastustoimintaan vapaaehtoisesti osallistuvat. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään työterveyshuoltolain soveltamisalaa koskevan säädöksen uudistamista.

Maatalousyrittäjien työterveyshuollon palvelujen toimivuuden ja saatavuuden kehittämiseksi Vanhasen II hallitusohjelmaan on kirjattu, että maatalousyrittäjien työhyvinvointia edistetään kehittämällä työterveyshuollon palveluja. Korvausjärjestelmää kehitetään niin, että maatalousyrittäjät voivat hankkia työterveyshuoltopalvelut vaihtoehtoisesti yksityisiltä palvelujentuottajilta. Nykyisin maatalousyrittäjät ovat lähes poikkeuksetta terveyskeskusten työterveysyksiköiden asiakkaina. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt kevään aikana kolmikantaneuvottelut tarvittavien lakimuutosten valmistelua varten.

Vuoden 2007 alusta tuli voimaan määräaikainen laki, jolla tehostetaan maatalouden tilakäyntien toteuttamista, koska terveyskeskuksien työterveyshuollot eivät ole resurssien puuttumisen vuoksi pystyneet tekemään maatiloille hyvän käytännön mukaisia tilakäyntejä riittävän usein. Lain mukaan maatalousyrittäjien eläkelaitos voi huolehtia työpaikkakäynnin toteuttamisesta maatalouden asiantuntijan suorittamana työpaikkakäyntinä, jos työterveyshuollon palvelujen tuottaja ei pysty tekemään maatalousyrittäjän työterveyshuoltoon kuuluvaa työpaikka-/tilakäyntiä neljän vuoden kuluttua edellisestä tilakäynnistä ja jos kyseinen työterveyshuollon palvelujen tuottaja antaa toimeksiannon. Maatalouden asiantuntija osallistuu maatalousyrittäjän työpaikkaselvitykseen oman alansa asiantuntijana silloin, kun työterveyshuollon ammattihenkilö pitää sitä tarpeellisena. Asiantuntijan käytön tulee olla kohdennettua ja perustua työterveyshuollon ammattihenkilön konsultaatiopyyntöön.

Merimiesten terveydenhuolto toteutetaan Suomessa osana muuta työterveyshuoltoa. Merimiesten terveydenhuollosta on kuitenkin omat säädöksensä, jotka perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin. Kansanterveyslaissa säädetään kuntien velvollisuudesta tuottaa merimiesten terveyspalveluja sekä merimiesterveyskeskuksista, joissa em. palveluja järjestetään. Merimiesten lääkärintarkastuksista ja laiva-apteekista on säädelty asetustasolla. Perustuslaki edellyttää kuitenkin em. asioista säätelyä laissa. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi merimiehen lääkärintarkastuksista ja lääkärin hyväksymisestä merimieslääkäriksi. Ehdotetulla lailla selkiytettäisiin nykyistä lainsäädäntöä ja saatettaisiin merimiesten lääkärintarkastuksista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet lain tasolle perustuslain edellyttämällä tavalla. Merimiehen lääkärintarkastuksista on säädetty asetuksella (476/1980). Myös Merenkulkulaitoksen merimiehen laivatyökelpoisuudesta myöntämän poikkeusluvan säännöksiä täsmennettäisiin.

Esityksessä ehdotetaan, että oikeuden toimia merimieslääkärinä myöntäisi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus Merenkulkulaitoksen sijasta. Oikeus toimia merimieslääkärinä voitaisiin myöntää itsenäisesti toimivalle laillistetulle lääkärille, joka on osallistunut merimieslääkäreille tarkoitettuun nimenomaiseen koulutukseen. Oikeutta toimia merimieslääkärinä ei kuitenkaan myönnettäisi enää nimettyyn toimipaikkaan.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi merimiehen lääkärintarkastuksista ja lääkärin hyväksymisestä merimieslääkäriksi lähetetään lausuntokierrokselle. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2009 alusta.

Koulutus

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoitusta koskeva laki on ollut voimassa kolme vuotta. Lain perusteella valtion varoista suoritetaan Työterveyslaitokselle määrärahaa kustannuksiin, jotka aiheutuvat yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaisesta työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa vuosittain asetuksen määrärahan kohdentamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1472/2007) mukaan korvausta maksetaan mm. yliopistoille viiden työterveyshuollon kliinisen opettajan palkkaus- ja muihin kustannuksiin. Lisäksi määrärahasta maksetaan korvausta yliopistojen yhteisestä virtuaaliyliopistosta aiheutuviin kustannuksiin. Määrärahalla Työterveyslaitos palkkaa kaksi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta antavaa erikoislääkäriä ja määrärahaa käytetään myös työterveyshuollon erikoistumistoimista aiheutuviin palkka- ja muihin kustannuksiin. Vuonna 2008 TTL: ssa on yksitoista erikoistuvan lääkärin tointa. Yksityisen sektorin ja työnantajien ylläpitämien työterveysasemien koulutuspaikoille on ryhdytty maksamaan koulutuskorvausta vuodesta 2006 lähtien.

Eduskunta edellytti, että muutoslain vaikutuksia seurataan tutkimuksella, josta ilmenevät lain vaikutukset valmistuvien työterveyshuollon erikoislääkäreiden määrään, työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen laatuun sekä lääkäreiden saatavuuteen kansanterveyslain mukaisiin terveyskeskuksiin. Eduskunnan edellyttämä tutkimus lain vaikutuksista on tehty Työterveyslaitoksella vuoden 2007 aikana ja siihen perustuen STM on antanut eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnalle selvityksen koulutustilanteesta helmikuussa 2008.

Lain mahdollistaman työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen kohdistetun rahoituksen avulla on voitu vaikuttaa valmistuvien työterveyshuollon erikoislääkäreiden määrään ja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen laatuun. Yliopistot kehittävät koulutusta yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja koulutuspaikkojen kanssa. Kehittäminen tuottaa tietoa ja hyviä käytäntöjä muidenkin erikoisalojen koulutuksen käyttöön.

Lisäresurssien avulla työterveyshuollon erikoislääkäritutkintojen määrä on saatu nostetuksi tavoitetasolle, vähintään 50 tutkintoa vuosittain. Vuonna 2005 valmistui 54 erikoislääkäriä, vuonna 2006 valmistui 46 ja vuonna 2007 valmistuneita oli 53.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kehittämistä on syytä jatkaa. Erikoistuvien lääkäreiden opetus, ohjaus, koulutuksen koordinointi sekä erikoistuvien lääkäreiden ja heidän ohjaajiensa tukipalvelujen järjestäminen edellyttävät pysyvää rahoituspohjaa.

Työterveyshoitajien koulutusta on niin ikään kehitetty. Jatkokoulutuksen kehittämisessä ovat olleet mukana Työterveyslaitos, osa yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa jokaisessa työterveyshuoltoyksikössä olisi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut tai yliopistossa maisteritutkinnon suorittanut työterveyshoitaja.

Kunnallisilla työterveysyksiköillä on runsaasti kehittämishaasteita. Varsinkin haja-asutusalueen työterveysyksiköt ovat pieniä ja siitä syystä haavoittuvia.

Sosioekonomiset terveyserot kasvavat

Suomalaisten terveydentila on kohentunut, mutta väestöryhmien väliset sosioekonomiset terveyserot ovat pääosin säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet parinkymmenen viime vuoden aikana. Sosioekonomista asemaa on tutkittu useimmiten koulutuksen, mutta myös ammattiin perustuvan sosiaaliryhmän, tulotason ja työmarkkina-aseman avulla. Vuosia 2003–2005 koskevien tietojen valossa 35-vuotiaiden ylempien toimihenkilömiesten elinajanodote on 6,1 vuotta pitempi kuin työntekijämiehillä. Naisilla vastaava ero on 3,3 vuotta. 1990-luvun kuolleisuustietojen perusteella tiedetään, että terveenä eletyn elinajanodote vaihtelee koulutusryhmittäin vielä enemmän kuin koko elinajanodote. Pitkäaikaissairaudet ovat alimmissa koulutus- ja sosiaaliryhmissä noin 50 prosenttia yleisempiä kuin ylimmissä ryhmissä. Koetun terveyden, toimintakyvyn ja itse arvioidun työkyvyn erot ovat säilyneet selvinä koko tarkastelujakson ajan.

Terveyteen vaikuttavissa elintavoissa on huomattavia sosioekonomisia terveyseroja erityisesti työikäisillä. Ylemmässä asemassa olevat noudattavat paremmin suositusten mukaisia elämäntapaohjeita. Myös terveyspalvelujen käytössä on sosioekonomisia eroja. Suurituloiset käyttävät sekä työterveyshuollon että yksityislääkärien palveluja pienituloisia enemmän, kun palvelujen tarve on otettu huomioon. Sen sijaan terveyskeskuskäyntejä on pienituloisilla suurituloisia enemmän. Hammaslääkäripalvelujen käytössä on vastaavanlaisia eroja, jotka tosin ovat pienentyneet muun muassa hammashuollon uudistusten myötä.

Terveyserojen kaventaminen edellyttää eri sektorien yhteistyötä. Terveyserojen kaventaminen on ollut tavoitteena kaikissa kansallisissa terveyspoliittisissa ohjelmissa vuodesta 1986 lähtien, ja se kuuluu terveyspolitiikan vaikeimpiin haasteisiin. Terveyserojen kaventaminen edellyttää yhteiskunta- ja terveyspoliittisia toimia sekä yhteistyötä eri sektorien kesken. Kaikkia väestön terveyteen vaikuttavia toimia ja rakenteita tulisi kehittää niin, että terveys paranee eniten niissä isoissa väestöryhmissä, joissa terveysongelmat ovat yleisimpiä. Näin voidaan samalla merkittävästi kohentaa koko väestön keskimääräistä terveyttä. Ministeriössä laaditaan parhaillaan sosioekonomisten terveyserojen kaventamisen toimintaohjelmaa. Osa toimenpiteistä kohdistuu työterveyshuoltoon ja työikäisiin.

Terveydenhuollon palvelut

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (PARAS-hanke) tavoitteena on turvata terveys- ja sosiaalipalvelujen saatavuus, kattavuus ja laatu koko maassa. Kunta- ja palvelurakenneuudistusta ohjaava puitelaki astui voimaan helmikuussa 2007 ja se on voimassa vuoden 2012 loppuun. Kuntarakennetta vahvistetaan ja kuntajaon muutoksia tuetaan yhdistymisavustuksin. Yhteistoiminnan vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa yhteistoiminta-alueita. Yhteistoiminta-alueissa tavoitellaan perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvän sosiaalihuollon tehtävien järjestämisessä vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjaa.

Kuntien oli ilmoitettava 31.8.2007 mennessä valtioneuvostolle puitelain edellyttämät suunnitelmat palveluiden järjestämisestä ja rakenteiden uudistamisesta mukaan lukien myös työterveyshuollon palvelujen järjestämisen. Kaupunkiseuduilta edellytettiin lisäksi suunnitelmaa seudullisen yhteistyön lisäämisestä.

Työterveysyksiköistä noin kolmannes on kuntien ylläpitämiä. Kunnallisen työterveyshuollon piiriin kuuluu liki 40 % kaikista työterveyshuollon henkilöasiakkaista ja tällä järjestelmällä turvataan palvelujen saatavuus koko maassa. Yli puolet (148) kunnallisista työterveysyksiköistä oli ainoita työterveyshuoltopalvelujen tuottajia paikkakunnallaan vuonna 2004. Kunnalliset työterveyshuollot ovat merkittävä työterveyspalvelujen tarjoaja pienyrityksille ja yrittäjille.

Kunnallisilla työterveysyksiköillä on runsaasti kehittämishaasteita. Varsinkin haja-asutusalueen työterveysyksiköt ovat pieniä ja siitä syystä haavoittuvia. Ongelmia ovat henkilöstön saatavuus ja osa-aikaisuus. Hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisia palveluja ei aina pystytä resurssipulan vuoksi tarjoamaan. Henkilöstö saattaa kokea riittämättömyyttä, osaamattomuutta ja mahdollisuudet oman toiminnan kehittämiseen koetaan vähäisiksi. Näihin ongelmiin työterveysyksiköt ovat lähteneet aktiivisesti hakemaan muutosta.

Yksikkökoon kasvattamiseen tähtääviä kehittämishankkeita kuntayhteistyön eri muodoilla on runsaasti eri puolilla maata. Kehityksen suunta on ollut kohti työterveyshuollon kunnallisia liikelaitoksia. Kuntaliitokset vauhdittavat osaltaan työterveyshuollon kehittymistä ja meneillään olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen merkitys työterveyshuoltojärjestelmän toimivuudelle ja kehittymiselle on suuri. Mikäli kunnallinen työterveyshuolto kehittyisi PARAS-kyselyn vastausten mukaisesti, työterveysyksiköt suurenisivat merkittävästi ja niiden kokonaismäärä puolittuisi vuoteen 2012 mennessä.

Kehittämisen painoalueet

Valtioneuvoston periaatepäätös Työterveys 2015 – Työterveyshuollon kehittämislinjoja toteutetaan sosiaali- ja terveysministeriön strategia-alueiden mukaisesti; terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, työelämän vetovoiman lisääminen, syrjäytymisen ehkäisy ja hoito sekä toimivat palvelut ja kohtuullinen toimentuloturva. Periaatepäätöksen pääpaino on työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä ehkäiseviä toimenpiteitä tehostamalla, kattavien ja laadukkaiden työterveyshuoltopalvelujen turvaamiseksi sekä työelämän laadun parantamiseksi.

Työterveyshuollon sisältöä painotetaan työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi siten, että kehitetään työterveyshuollon ennakoivia ja ehkäiseviä menetelmiä. Hyvää työterveyshuoltokäytäntöä kehitetään laaja-alaisena kokonaisuutena, johon luodaan työpaikka- ja toimialakohtaisia toimintamalleja muun muassa työntekijöiden terveydentilan ja työ- ja toimintakyvyn seurantaan. Keväällä 2007 julkaistussa Hyvä työterveyshuoltokäytäntö - käsikirjassa kuvataan työterveyshuollon toiminnan periaatteet, joilla vaikutetaan työolojen kehittämiseen, työntekijän työn ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen sekä työterveyshuollon toimintaprosessiin. Parhaillaan valmistellaan depression hoidon - työterveyshuollon hyvät käytännöt -näyttöön perustuvaa suositusta.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistynyt MASTO- hanke, jonka tarkoituksena on masennuksen ehkäisy ja masennuksesta aiheutuvan työkyvyttömyyden vähentäminen. Työterveyshuollolla on hankkeessa tärkeä rooli.

Työkyvyttömyyden ehkäisyyn liittyvän yhteistyön ja siihen liittyvien toimintamallien kehittämiseksi on sosiaali- ja terveysministeriö julkaissut muun muassa oppaat Pitkältä sairauslomalta paluun tukemiseksi sekä työnantajalle että työntekijälle sekä Sairauspoissaolokäytännöt työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä. Työterveys ja kuntoutus -julkaisu on juuri valmistumassa ja se on tarkoitettu työterveyshuoltojen, työpaikkojen ja kuntoutuksessa toimivien käyttöön kehittämään eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Muita kehittämiskohteita ovat kuljetusalan, rakennusalan, yrittäjien ja pienyritysten työterveyshuolto.

Euroopan sosiaalirahaston ohjelmakausi

Sosiaali- ja terveysministeriö osallistuu Euroopan sosiaalirahaston ohjelmien toteuttamiseen. Parhaillaan on päättymässä kolme ESR-hanketta, joiden tavoitteena on ollut kehittää uusia ratkaisuja ja käytäntöjä työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyöhön sekä sairauspoissaolojen hallintaan.

ESR -ohjelmalla on rahoitettu Kuntoutussäätiön – JATS -hanketta, Verveen (ent. Merikoski) työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyöhanke ja Työterveyslaitoksen Terve mieli- hanketta. Hankkeiden tuloksia esitellään muun muassa seuraavilla sivuilla: www.kuntoutussaatio.fi, www.verve.fi, www.ttl.fi ja www.stm.fi .

Uusi Euroopan sosiaalirahaston ohjelmakausi on parhaillaan käynnistymässä, sen yhtenä kehittämisohjelmana on Terveenä ja osaavana työssä. Ohjelmakauden painotuksina ovat terveyden edistämistoiminnan kehittäminen työpaikoilla, työterveyshuollon, terveydenhuollon ja kuntoutuksen prosessien ja yhteistyön kehittäminen ja työorganisaatioiden ja työolojen kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon alalla.

Työttömien terveydenhuolto

Elokuussa 2007 työttömiä työnhakijoita oli noin 210 000 henkilöä työministeriön tilastojen mukaan. Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 51 000 ja yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli näistä 24 500. Pitkäaikaistyöttömät ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa muuhun työikäiseen väestöön terveyspalvelujen saannissa, sillä he ovat työterveyshuoltoon liittyvien terveystarkastusten ja muiden niihin liittyvien palvelujen ulkopuolella.

Erityisesti pitkään työttöminä olleilla on runsaasti sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, joiden hoitaminen vaatii tavanomaisia palveluja voimakkaampaa panostusta.

Työttömien terveydenhuolto järjestetään kansanterveystyönä ja erikoissairaanhoitona osana julkista terveydenhuoltoa. Ensisijainen vastuu terveyspalvelujen järjestämisestä työttömille on kunnilla. Kuitenkin erityisesti pitkään työttöminä olleilla on runsaasti sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, joiden hoitaminen vaatii tavanomaisia palveluja voimakkaampaa panostusta. Syrjäytymiskehityksen seurauksena osa työttömistä ei oma-aloitteisesti hakeudu terveyspalvelujen piiriin, vaan heidän tavoittamisensa vaatii viranomaisyhteistyötä ja -aloitteisuutta. Pitkään työttömänä olleet kansalaiset ovat tyypillisiä terveyspalvelujen alikäyttäjiä, joilla on paljon terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Pitkäaikaistyöttömyys lisää myös kuolleisuutta. Pitkäaikaistyöttömän terveydentilan ongelmat ja työkyvyssä olevat puutteet ovat monissa tapauksissa esteenä myös työllistymiselle.

Työvoiman palvelukeskukset (TYP) ovat työhallinnon, kuntien ja Kelan yhteisiä palvelupisteitä vaikeasti työllistyville, jotka tarvitsevat moniammatillista tukea. TYP:ejä on yhteensä 39 ja niissä on mukana 52 työvoimatoimistoa ja 159 kuntaa. Vuoden 2007 keväällä käynnistyi pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltohanke, jonka tavoitteena on luoda pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltoon sellaisia toimintamalleja, jotka voitaisiin ulottaa myöhemmin kaikkiin kuntiin, terveyskeskuksiin ja työvoiman palvelukeskuksiin. Kuntien valtionosuuksiin on vuosille 2006–2008 lisätty yhteensä 5 miljoonaa euroa työttömien terveydenhuollon kehittämiseen. Tämän lisäksi eduskunta on myöntänyt hankerahaa em. tarkoitukseen 1,5 miljoonaa euroa vuodelle 2007 ja miljoona euroa vuodelle 2008.

Jatkossa tavoitteena on käynnistää työterveysneuvolatoiminnan kokeilu ja kehittäminen. Kokeilussa kehitettäisiin perusterveydenhuollon yhteyteen työterveyden kysymyksiin perehtynyt yksikkö, joka voisi tukea työelämän ulkopuolella olevia työhön hakeutumisessa.

Politiikkaohjelmat

Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmaan sisältyy kolme poikkihallinnollista politiikkaohjelmaa: 1) Terveyden edistämisen politiikkaohjelma, 2) Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma ja 3) Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Kaikissa edellä mainituissa politiikkaohjelmissa on työelämää ja työhyvinvointia sivuavia kokonaisuuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö hallinnoi Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa, Työ- ja elinkeinoministeriö Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmaa ja Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaa opetusministeriö. Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa vetää ohjelmajohtaja Maija Perho, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön terveysosastolla. Ohjelma tukee laajasti yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamista. Ensimmäinen vuosi on ollut ohjelman suunnittelua ja toimeenpanosuunnitelman valmistelua.

Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tarkoituksena on koko väestön terveydentilan parantuminen ja terveyserojen kaventuminen. Politiikkaohjelma jatkaa "Terveys kaikissa politiikoissa" -ajattelun mukaisesti kehittämistyötä yli perinteisten hallinnon sektorirajojen. Terveyden edistämisen politiikkaohjelman keskeinen tehtävä on edesauttaa ja vahvistaa terveysnäkökohtien ottamista huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja palvelujärjestelmässä – niin valtion-, alue- kuin paikallishallinnossakin – sekä elinkeinoelämässä, työpaikoilla, järjestöissä ja yksilötasolla.

Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa on keskeisesti esillä työelämän ja työikäisten terveyden parantaminen. Ohjelman avulla pyritään osaltaan siihen, että työelämässä jaksetaan ja myös halutaan jatkaa pidempään. Mikäli saamme elintapavalintoihin liittyvät kansantaudit ja niistä aiheutuvat sairauspoissaolot, työkyvyttömyyden ja ennenaikaisen eläköitymisen vähenemään, helpottuvat samalla tulevaisuuden työvoiman riittävyysongelmat. Kansantautien ja niistä aiheutuvan terveyspalvelujen tarpeen väheneminen hillitsee terveydenhuollon kustannusten kasvua. Terveyden edistämisen merkitys myös syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeä.