Diabesiteetti – muna ja kana samassa paketissa

Lihavuus ja diabetes esiintyvät useimmiten yhdessä ja niillä on keskinäinen syy-seuraussuhde. Ilmiöiden erottelu ei siksi tutkimuksissa aina ole järkevää ja käyttöön on otettu termi diabesiteetti. Maailmanlaajuisesti 58 % ja länsimaissa 90 % diabeteksen esiintyvyydestä liittyy ylipainoon. Kakkostyypin diabetesta yleensä edeltää lihavuuden kehittyminen, kun taas ykköstyypin diabetekselle on tyypillisempää ylipainon kehittyminen diabeteksen lääkehoidon myötä.

Vuosisataamme luonnehtii ihmisten lihominen. Lihominen liittyy metabolisen oireyhtymän kehittymiseen ja oireyhtymän haltijoista 80 prosentille kehittyy kakkostyypin diabetes. Diabesiteetin syyt ovat luonnollisia. Emme enää ponnistele ruumiillisesti ja ruokaa on runsaasti.

Lihavia (BMI>30) aikuisia on Yhdysvalloissa joka kolmas ja Euroopassa joka viides. Lihavuus ei sinänsä lisää kuoleman riskiä, mutta se on hiljainen tappaja, sillä se lisää diabeteksen riskiä. 50–60-vuotiaalla diabeetikolla on 2,6-kertainen kuoleman riski terveeseen ikätoveriinsa verrattuna. Jos hän on lisäksi lihava, riski on seitsenkertainen. Lihavuus on lisääntynyt nopeasti ja nyt odotellaan sen seurauksena räjähdysmäisesti leviävää diabetesepidemiaa.

Maailman aikuisväestöstä kuusi prosenttia sairastaa diabetesta. Tiheys on suurin Nauru-saarilla ja Arabiemiraateissa, mutta lisääntyy vauhdilla myös Suomessa. Meillä on yhteensä puoli miljoonaa diabeetikkoa nyt Suomessa. Aikuisväestöstä joka kymmenennellä on todettu diabetes ja sitä hoidetaan. Heitä on 300 000. Toiset 200 000 eivät vielä tiedä diagnoosiaan. Lihavuuden ja diabeteksen esiintyvyys nousee rinta rinnan ja diabeetikkojen määrä kaksinkertaistuu aina 12 vuodessa. Maailmassa on parinkymmenen vuoden sisällä 400 miljoonaa uutta diabeetikkoa, jollei mitään tehdä.

Lasten diabesiteetin yleistyminen nousee vielä aikuisiakin rivakammin. Euroopassa joka neljäs ja Yhdysvalloissa joka kolmas lapsi on ylipainoinen tai lihava. Japanissa lasten kakkostyypin diabeteksen esiintyvyys on noussut 20 vuodessa yhdestä kahdeksaan 100 000 lasta kohti, samalla kun ylipainoisten osuus on noussut yhdestä kahdeksaan prosenttiin. Yhdysvalloissa nyt jo joka toinen lapsilla tavattu diabetes on kakkostyyppiä ja suurin osa sairastuneista lapsista onkin ylipainoisia tai lihavia. Meille on kasvamassa ennen näkemättömän lihavien lasten ja nuorten ikäpolvi, mitä väistämättä seuraa lihavuudesta ja diabeteksesta aiheutuvien ongelmien vastaava lisääntyminen.

Yleensä ajatellaan diabeteksen olevan vain läntisen kehittyneen maailman ongelma, mutta se on yllättävän paha myös kehittyvissä maissa. Diabetes oli siellä lähes tuntematon 50 vuotta sitten, mutta nyt 80 prosenttia maailman diabeetikoista elää kehitysmaissa ja luvut ovat hurjassa kasvussa. Tansaniassa diabetes lisääntyi viisinkertaisesti kymmenvuotisjaksolla 1980-luvun puolivälistä eteenpäin ja Intiassa nousu on vielä suurempaa. Katkeraa on, että samassa maassa taistellaan sekä nälänhätää että lihavuutta vastaan. Maailma tuottaa ruokaa riittävästi kaikille ihmisille, mutta ruoka ei aina joudu sen suuhun, joka sitä kipeimmin tarvitsee. Näyttää myös siltä, että kehitysmaissa taloudellinen kasvu näyttää johtavan lihottaviin elintapoihin hyvin herkästi. Diabesiteetti voi siis kehittyä suhteellisen alhaisella tulotasolla.

Diabeteksen ehkäisyä on tutkittu paljon. Jos lihavuutta ei olisi, kakkostyypin diabetesta esiintyisi noin prosentilla väestöstä. Nyt sitä esiintyy kymmenkertaisesti, eli 90 % diabeteksesta vakavine seurauksineen olisi estettävissä. Elintavoilla ja lääkkeillä on mahdollisuus vähentää diabeteksen puhkeamisen riskiä. Suomalaisen diabeteksen ehkäisyinterventiossa tähdättiin painon laskuun, vähennettiin ruoan rasvaa, lisättiin kuitua ja liikuttiin ainakin puoli tuntia päivässä. Ylipainoisia keski-ikäisiä ihmisiä, joilla oli heikentynyt sokerinsieto, seurattiin seitsemän vuotta ja diabetes ilmaantui 23 %:lle niistä jotka osallistuivat interventioon ja 38 %:lle niistä jotka eivät osallistuneet.

Paras keino hallita diabesiteetti-epidemiaa on painon hallinta ja liikunnan lisääminen. Liikunnan aloittamien ei ole myöhäistä senkään jälkeen kun diabetes on jo puhjennut. Sen teho ei ole edes ihan pieni, vaan se vastaa suun kautta otettavan lääkityksen tehoa. Yksittäisen ihmisen on mahdollista, mutta vaikeaa sitoutua elintapamuutoksiin kun ympäristö on niin lihottava. Onnistumiseen tarvitaan yhteisiä käytännön toimia, joihin valtiotkin ovat nyt heräämässä. Kehityksen vahvoina jarruina tulevat tosin olemaan lihottavaan elämäntyyliin ohjaavat kaupalliset intressit, pikaruoka, viihde-elektroniikka ja autot.

Kirjallisuutta

1. Weight of the World -raportti. Alberti G et al (sponsored by Novo Nordisk)
2. Lindström J, Ilanne-Parikka P, Peltonen M, Aunola S, Eriksson JG, Hemiö K, et al. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study. The Lancet, ;368(9548):1673-1679.