Mitä fonttikokoa käyttäisin?
- Tekstin näkyvyys riippuu koosta ja kontrastista
- Lukeminen havaintotoimintona
- Yksilöiden välinen vaihtelu näkökyvyssä
- Kolminkertaisen koon periaate
- Voiko fonttikoko olla liian suuri?
- Vaikuttaako kirjasintyyppi luettavuuteen?
- Onko väliä luetaanko tummaa tekstiä vaalelta pohjalta vai vaaleaa tekstiä tummalta pohjalta?
- Voiko sanoa, mikä pistekoko on riittävä?
- Ohjeet lyhyesti
- Kirjallisuutta
Toimistotyössä ja monissa muissakin töissä vastaanotetaan päivittäin huomattavia määriä teksti- tai numeromuotoista informaatiota joko tietoteknisistä laitteista taikka paperilta. Graafisissa käyttöliittymissä käytetään paljon tekstimuotoista esitystapaa graafisten symbolien lisäksi. Koska tekstin lukemiseen käytetään runsaasti aikaa, on tärkeää, että lukeminen sujuu mahdollisimman vaivattomasti ja joutuisasti. Lukemisen sujuvuuden kannalta fonttikoko eli kirjasinkoko ja tekstin kontrasti eli erottuvuus taustastaan ovat keskeisiä tekijöitä tekstin sisällöllisen ymmärrettävyyden lisäksi. Siksi oikean fonttikoon valinta on tärkeää. Mutta mikä fonttikoko olisi sopiva missäkin tilanteessa? Seuraavassa käsitellään niitä näköaistin ominaisuuksia, jotka määräävät sen, mikä on riittävä fonttikoko ja annetaan käytännön ohjeita fonttikoon valintaan.
Tekstin näkyvyys riippuu koosta ja kontrastista
Kuvassa 1 havainnollistetaan kirjainten näkymisen riippuvuutta koosta ja kontrastista. Koko pienenee ylhäältä alaspäin ja kontrasti vasemmalta oikealle. Kuten kuvasta nähdään, suurikokoisia kirjaimia voidaan tunnistaa paljon pienemmillä kontrasteilla kuin pieniä kirjaimia. Pienten kirjainten näkymisen takaamiseksi kontrastin on siis oltava suuri, kun taas suuria kirjaimia voidaan esittää pienemmälläkin kontrastilla. Jos kontrasti on pieni, fonttikoon on oltava suurempi kuin silloin, jos kontrasti on suuri. Värejä käytettäessä vaaleuskontrasti on pienempi ja kirjainten erottuvuus taustastaan heikompi kuin silloin, kun käytetään mustia kirjaimia valkoisella taustalla tai päin vastoin. Joskus värillisten kirjainten ja taustojen välillä ei ole lainkaan vaaleuseroa, jolloin merkkien erottuminen on erityisen huonoa.
Lukeminen havaintotoimintona
Lukiessa silmät liikkuvat riviä pitkin nytkähdyksittäin. Hyvin nopeiden nytkähdyksien eli sakkadien välillä silmät ovat suurin piirtein paikallaan n. 0.25 - 0.3 sekunnin ajan. Näiden pysähdysten eli katseen kohdistusten aikana näköaisti kerää tiedon tekstistä. Yhden katseen kohdistuksen aikana nähdään n. 10 kirjainta. Sanavälejä nähdään pidemmältäkin. Jos teksti on liian pientä tai heikkokontrastista, kerralla havaittavien kirjaimien lukumäärä pienenee. Tämä johtaa siihen, että katseen kohdistuksia tarvitaan enemmän, josta edelleen seuraa, että tekstin lukemiseen kuluu enemmän aikaa. Tämä pätee myös numerotiedon ja muun graafisten tiedon havaitsemiseen. Jos kirjainkoko on puolet optimaalisesta koosta, lukunopeus hidastuu puoleen ja lukemiseen kuluu kaksinkertainen aika. Useasti käytännössä joudumme lukemaan liian pientä tekstiä.
Yksilöiden välinen vaihtelu näkökyvyssä
Yksilöiden välillä on suuria eroja näöntarkkuudessa eli kyvyssä erottaa pieniä yksityiskohtia sekä kontrastiherkkyydessä eli kyvyssä erottaa vaaleus- tai värieroja. Tämän vuoksi jollekin henkilölle pienikokoinen ja/tai matalakontrastinen teksti on mukavasti luettavissa, kun taas joillekin saman tekstin lukeminen on tuskallisen vaivalloista. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos yksilöllä olisi mahdollisuus helposti säätää tekstin kokoa ja kontrastia. Tietoteknisissä laitteissa tämä on periaatteessa täysin mahdollista, muttei käytännössä vielä toteudu riittävän hyvin. Tämä on olennainen käytettävyyskysymys, jonka ohjelmistojen suunnittelijoiden tulisi ottaa huomioon. Windows ja Mac OS X -käyttöjärjestelmissä on keinoja, joilla tekstin kokoa voi suurentaa. Windows-käyttöjärjestelmän osalta neuvoja kirjainkoon säätämiseksi löytyy Toimiva toimisto -kirjasta (TTL 2007).
Kolminkertaisen koon periaate
Havaintopsykologisesta perustutkimuksesta voidaan johtaa seuraavassa esitettävä yksinkertainen käytännöllinen periaate, jonka mukaisesti on mahdollista arvioida kullekin yksilölle riittävä fonttikoko: Oikea fonttikoko on kolminkertainen siihen kokoon nähden, joka on juuri tunnistettavissa. Käytännössä usein helpoin tapa testata silmälle näkyvää fonttikokoa on muuttaa katseluetäisyyttä: Jos kirjaimet tai numerot erottuvat katseluetäisyydeltä, joka on kolminkertainen normaaliin katseluetäisyyteen nähden, on fonttikoko riittävä. Tämä periaate ottaa huomioon yksilön havaintokyvyn sekä merkkien kontrastin.
Voiko fonttikoko olla liian suuri?
Lukunopeus hidastuu vain vähän jos fonttikoko on optimaalista fonttikokoa suurempi. Käytännössä ongelmaksi tulee lähinnä se, ettei rajoitettuun tilaan mahdu riittävästi tekstiä, jos fonttikoko on kovin suuri. Suunnittelijat saattavat myös kokea suurikokoisen tekstin esteettisesti karkean näköiseksi ja siksi karttavat isoja fonttikokoja. Jos teksti on kohtuullisesti suurempaa kuin optimaalinen koko, siitä ei ole mitään haittaa lukemisen sujuvuuden kannalta.
Vaikuttaako kirjasintyyppi luettavuuteen?
Kirjasintyypillä on vain melko vähän vaikutusta lukunopeuteen. Koko ja kontrasti ovat tärkeimpiä tekijöitä. Kirjasintyypeille, joissa kirjaimen viemä tila on suhteutettu kirjaimen leveyteen (esim. Times New Roman, Arial, Verdana) lukunopeus on hieman suurempi kuin kirjasintyypeille, jotka eivät ole suhteutettuja (esim. Courier New).
Onko väliä luetaanko tummaa tekstiä vaalelta pohjalta vai vaaleaa tekstiä tummalta pohjalta?
Lukunopeus on molemmissa tilanteissa sama, kunhan kontrasti ja koko ovat riittävät. Painotuotteissa tosin, paperin ja painoprosessin laadusta riippuen, painoväri pyrkii leviämään ja täyttämään vaaleiden kirjaimien tilan. Tällöin kirjaimien erottuvuus voi kärsiä, mikä on syytä ottaa huomioon, jos haluaa käyttää mustaa tai tummaa taustaa painotuotteissa tai printeissä.
Voiko sanoa, mikä pistekoko on riittävä?
Paperille painetussa tekstissä pistekoko on tarkasti määritelty. Keskivertohenkilölle paperille painettu 12 - 13 pisteen teksti on kooltaan riittävää. Kaikille se ei välttämättä riitä ja toisaalta jotkut voivat lukea sujuvasti tuota kokoa pienempääkin tekstiä. Näyttölaitteilla pistekoko ei kuitenkaan aina kerro tekstin todellista kokoa, vaan vielä tätä kirjoitettaessa (keväällä 2008) todellinen merkkikoko useimmissa tapauksissa riippuu näyttölaitteen koosta ja resoluutiosta (pikselien eli kuvapisteiden määrästä).
Ohjeet lyhyesti
Käytä hieman suurempaa fonttikokoa kuin subjektiivisesti tuntuisi riittävältä. Voit myös käyttää kolminkertaisen koon periaatetta: Pystyykö kirjaimia vielä tunnistamaan kolminkertaiselta katseluetäisyydeltä (ks. yllä)? Jos teksti on tarkoitettu muiden luettavaksi, on hyvä ottaa huomioon, ettei kaikilla ehkä ole yhtä hyvää näkökykyä kuin sinulla.
Jos käytät värejä varmista, että tekstin ja taustan välillä on selvä tummuusero, koska muutoin tekstin erottuminen voi olla erittäin huonoa. Ota myös huomioon, että painettuna värit voivat muuttua paljonkin siitä, miltä ne näyttävät sinun näytölläsi. Myös näyttölaitteiden välillä on eroja värin toistossa. Paras kontrasti saadaan aina mustalla ja valkoisella.
psykologian dosentti, erikoistutkija
Aivot ja työ -tutkimuskeskus
Työterveyslaitos
risto.näsänen@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Ritva Ketola (toim.) Toimiva toimisto, TTL 2007. ISBN:978-951-802-695-5.
- Risto Näsänen: Visuaalisen käytettävyyden opas 2007.
- Verkkojulkaisu, TTL 2007: Opas on pdf-muodossa TTL:n tietotyön tietopankissa (www.ttl.fi ->Tietotyö) ja saatavissa myös osoitteesta www.iki.fi/risto.nasanen/Opas2007.pdf.
