Valokuvat kertovat tarinoitaan valokuvaterapiassa

Vuorovaikutusta kuvan kautta

Suomen Valokuvaterapiayhdistyksen kotisivut kertovat, että valokuvaterapia on valokuvan ja valokuvauksen käyttöä psykoterapiassa ja terapeuttisessa työssä. Valokuvaterapia ei ole erillinen psykoterapiamuoto, vaan sitä voivat käyttää psykoterapeutit yhtenä työmenetelmänä muiden joukossa. Valokuvaterapeuttista näkökulmaa voivat käyttää muutkin sosiaali-, terveys- tai opetusalan ammattihenkilöt omassa työssään. Valokuvaterapian eri menetelmien muodostama kokonaisuus muistuttaa niitä taideterapian muotoja, joita mielenterveysalan ammattilaiset voivat käyttää ilman taideterapian koulutusta.

Valokuvaterapian tavoitteena on valokuvan ja valokuvauksen avulla lisätä ihmisen itsetuntemusta, tukea persoonallista kasvua ja psyykkistä eheyttä sekä lisätä selviytymiskykyä terapeuttista vuorovaikutusta täydentävänä menetelmänä. Kuvan avulla voidaan tavoittaa sellaista, mihin sanat eivät yllä, elävöittää muistia ja luoda vaihtoehtoisia tapoja jäsentää elämää.

Valokuvaterapiassa käytetään viittä eri menetelmää, joita voi käyttää rinnakkain tai erillisinä, tai muiden taideterapiamenetelmien kanssa rinnakkain:

1. Itse otetut ja suunnitellut kuvat (valokuvat tai lehtikuvat, internetkuvat, digitaaliset manipulaatiot jne);
2. Muiden itsestä ottamat kuvat; poseeratut tai tilannekuvat;
3. Omakuvat, joiden tekemiseen ihminen itse on pystynyt vaikuttamaan;
4. Perhekuvat ja muut elämäkerralliset/ tarinoita sisältävät valokuvakokoelmat ( yhtä hyvin albumista kuin jääkaapin ovesta);
5. "Projektiiviset kuvat", joissa käytetään hyväksi sitä tosiasiaa, että kuvan merkitys on ensisijaisesti kuvan katsojan luomus hänen prosessoidessaan kuvaa. Kuvan katsomisen aiheuttamat havainnot ja reaktiot ovat lähtöisin katsojan omasta todellisuudesta, joten tällä menetelmällä tutkitaan kuvan ja katsojan välistä vuorovaikutusta.

Terapia voi siis sisältää omaelämäkerrallisten kuvien katselua tai merkityksellisten kuvien poimimista omista albumeista, mikä jo sinällään käynnistää henkilökohtaisia pohdintoja. Kuvien kanssa työskentely tuo vahvasti esille elämäkerrallisia muistoja, tärkeisiin ihmisiin ja hetkiin liittyneitä tunteita ja ajatuksia sekä aktivoi kokonaisvaltaisesti useita aisteja. Kuvia katsoessa ihminen usein kertoo niiden tarinaa preesensissä, ja valokuvalla voidaan herättää kadonneita muistoja henkiin. Valokuvia ei tutkita kuin röntgenlääkäri röntgenkuvia, vaan olennaista on se tarina, jonka ihminen kuvassa hahmottaa. Toki terapeutti voi kysymyksillään ohjata "tulkintaa" johonkin, mitä ihminen itse ei ole tullut ajatelleeksi.

Visuaalinen konkreettisuus ja omien tuntemusten havainnointi on terapiassa tulkintojen ja sitä seuraavan keskustelun perusta. Vanhempia ihmisiä usein kiinnostaa oman elämän jäsentäminen kuvien avulla, nuoremmat voivat tutkia kuvien kautta omaa identiteettiä. Voimaa antavia kuvia voidaan käyttää etsittäessä itselle tärkeitä ja elvyttäviä asioita uupumuksen ja kiireen koetellessa.

Terapiassa voidaan myös ottaa valokuvia potilaasta, vaikka korjaamaan vääristynyttä minäkuvaa tai luomaan uudelleen jotain lapsuuden kipeää hetkeä uusin merkityksin, uusin lavastein, osaksi toisenlaista tarinaa. Valokuvataiteeseen liittyvä henkilökohtainen kuvatyöskentely voi myös olla terapeuttista. Omakuvan työstäminen valokuvan avulla muistuttaa muita kuvataideterapioita. Valokuva tuo niiden tapaan vuorovaikutukseen metaforisen ja symbolisen tason, joka voi tuoda lisäoivalluksia siitä, mitä mielessä tapahtuu.

Valokuvaterapiassa on tärkeää suhtautua potilaan kuviin hyvin kunnioittavasti, koska toinen ei voi koskaan tietää, mikä kuvassa on koskettavinta ja miksi potilas on valinnut juuri sen kuvan. Olennaista on kuunnella korvat herkkinä potilaan tarinoita kuvista ja johdattaa mahdollisesti kohti eheyttäviä merkityksiä terapeuttisin kysymyksin.

Voimauttava valokuva

Yhteisötaiteeseen keskittyvä valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on kehittänyt voimauttavan valokuvan menetelmää, jota sovelletaan erityisesti hoito- ja kasvatusalojen täydennyskoulutuksessa sekä työyhteisöjen kehittämisessä. Se perustuu valokuvien kykyyn tallentaa, tehdä näkyväksi ja jäsentää elämäntarinaa, identiteetin eri puolia ja rooleja, sekä perheen tai työyhteisön ihmissuhteita ja yhteistä historiaa. Tärkeää on oman elämän valokuvien tutkiminen ja omakuvan kohtaaminen, ennen kuin alkaa kuvata toisen ihmisen kanssa. Tasavertaisuus on tärkeää, koska valokuvaus voi olla myös vallankäyttöä. Tavoitteena on kuvattavan henkilön voimaantumisprosessi, jota kukaan ei voi tehdä toisen puolesta. Siksi voimauttavassa valokuvauksessa lähdetään aina liikkeelle omasta minästä ja elämänkaaresta matkaten kohti identiteetin eri puolia ja rooleja, minkä jälkeen voidaan jatkaa perhesuhteisiin ja työyhteisön liittyviin rooleihin. Tavoitteena on löytää oman elämän punainen lanka, erottaa ulkopuoliset, omasta ihmissuhdehistoriasta ja ulkoisesta maailmasta tulevat odotukset ja määrittelyt. Voimauttavassa kuvauksessa valokuvaajan tulee kyetä asettua kuvattavan käytettäväksi hänen luodessaan itselleen tärkeitä tarinoita ja merkityksiä, olla käytettävissä hänen sisimpänsä muuttuessa näkyväksi, sellaiseksi jollaisena hän tahtoo tulla kohdatuksi.

Terapeuttinen valokuvaus

Valokuvaterapian maallikoille soveltuva versio on terapeuttinen valokuvaus, jota ihmiset käyttävät itsenäisesti itsetutkiskeluun ja itsensä etsimiseen, omien tarinoidensa luomiseen. Kun omalla työskentelyllä on tietoisesti terapeuttinen tavoite, se voi sellaisena paremmin toimiakin. Se voi myös tukea omaa luovuutta. Verbaalinen työskentely voi olla osalle meistä vaikeampaa kuin visuaalinen; silloin kuvien kanssa työskentely voi olla hyvinkin luonteva tapa lähestyä tunteita herättäviä asioita ja harrastaa itsetutkiskelua.

Valokuva-ajatuksia

Valokuvaterapiasta ja voimauttavasta valokuvasta kirjoittaminen jo sai aikaan uteliaisuuden ja hämmennyksen liikahduksia sisälläni. Miltä näyttäisi elämäni tarina valokuvista käsin? Kuvassa olen olemassa jollekulle – edes hetken verran. Tulen näkyväksi, ikuistetuksi. Sellaisena kuin olen vai sellaisena kuin kulloinenkin tilanne vaatii? Poseeraanko – kuuluu kai poseerata? Kenen käsikirjoituksen mukaan asetumme kuvattavaksi?

Jos haluaisin olla kuvassa se, joka todella olen, niin millainen silloin olisin? Millaisena tahtoisin ikuistaa elämäni tarinan? Jos tahtoisin tuoda sisimpäni näkyviin kuvissa, mitä niissä silloin näkyisi? Entä millaisin kuvin Sinä kertoisit itsestäsi?