Näyttöruutu

Mitkä tekijät liittyvät masennuksen ja väsymyksen vuoksi kirjoitettuihin sairauslomiin?

Hollannissa kolmasosa sairauspoissaoloista johtuu psykososiaalisista tekijöistä. Kun meillä pyritään korvattavuuden vuoksi psykiatriseen diagnoosiin, Duijtsin katsauksesta «Duijts SF, Kant I, Swaen GM, van den Brandt PA, Zeegers MP. A meta-analysis of observational studies identifies predictors of sickness absence. J Clin Epidemiol. 2007 Nov;60(11):1105-15.»1 jäi se kuva, että ainakin Hollannissa myös uupumus ja ristiriidat työssä tai kotona ovat sairausloman peruste.

Jotta sairauspoissaoloja voitaisiin ehkäistä, tarvitaan tietoa niitä ennustavista tekijöistä. Aiemmissa katsauksissa on tarkasteltu sairauslomien riskitekijöitä kaikkien sairauslomien osalta. Tämän katsauksen kirjoittajat rajautuivat vain eteneviin tutkimuksiin, joissa tarkasteltiin psykososiaalisten syiden vuoksi kirjoitettujen sairauslomien riskitekijöitä. Tutkimuksia löytyi kaksikymmentä, suurin osa eurooppalaisia.

Naimattomuus, psykosomaattiset vaivat, lääkkeiden käyttö, työuupumus, psykologiset ongelmat, vähäiset vaikutusmahdollisuudet työhön ja koettu epäoikeudenmukaisuus työssä ennustivat sekä lyhyitä, että yli kolme päivää kestäviä sairauslomia. Sukupuolella ja iällä ei näyttänyt olevan merkitystä, ei myöskään elintavoilla.

Reisi- ja nilkkapulssit antavat lisätietoa valtimotautiriskistä

Joskus tuntuu turhauttavalta auskultoida ja palpoida tervettä ja oireetonta ihmistä terveystarkastuksessa. Uutta motivaatiota antaa ranskalaistutkimus «Cournot M, Boccalon H, Cambou JP, Guilloux J, Taraszkiewicz D, Hanaire-Broutin H, Chamontin B, Galinier M, Ferrières J. Accuracy of the screening physical examination to identify subclinical atheroscl»2, jossa 2700 henkilön aineistolla selvitettiin saadaanko huolellisella statuksella luotettavaa lisätietoa valtimonkovettumistaudin riskistä. Koehenkilöt olivat 20–90 -vuotiaita. Heillä ei ollut aiemmin sydän- ja verenkiertoelimistön sairautta eikä neurologisia tai sydämeen tai alaraajoihin liittyviä oireita. Kliinisen tutkimuksen ja painemittausten lisäksi kaikkien kaula- ja reisivaltimot tutkittiin ultraäänellä.

Auskultaatiossa kuuluva reisivaltimon sivuääni esiintyi kolme kertaa todennäköisemmin niillä henkilöillä, joilla nilkka-olkavarsipaineiden suhde oli alle 0,9 (+LR 2,9) ja joilla ultraäänessä todettiin reisivaltimon plakkeja (+LR 3,2). Nämä merkitsevät melko varmaa valtimoahtaumaa. Tulos päti riippumatta sydän- ja verenkiertoelimistön riskitekijöistä. Myös jalkaterien pulssien puuttuminen ennakoi nilkka-olkavarsipaineella vahvistettua valtimonkovettumaa (+LR3,6). Sen sijaan karotissuhinan kuuluminen ei ennakoinut suonten plakkeja tai intiman paksuuntumista.

Hoitosuositusten käyttöönotto ei ole yksioikoista.

Hollantilaiset ovat havainneet, että kemoterapiaan liittyvä nestetasapainon seuranta sujuu osastoilla ohjeiden mukaan, mutta makuuhaavojen ehkäisemistä koskevan toimintaohjeen noudattamiseen hoitajat sitoutuvat selvästi huonommin. Suositusten käyttöönottoa on tutkittu pääosin lääkäreiden kannalta. Kirjoittajien oletus on, että jo eri koulutustaustan vuoksi lääkäreillä ja hoitajilla voi olla erilainen tapa lukea suosituksia ja suhtautua niihin.

Hollantilaisessa kyselytutkimuksessa «Goossens A, Bossuyt PM, de Haan RJ. Physicians and nurses focus on different aspects of guidelines when deciding whether to adopt them: an application of conjoint analysis. Med Decis Making. 2008 Jan-»3 lääkäreille ja hoitajille esitettiin kuvauksia suosituksista, jotka erosivat toisistaan seuraavien tekijöiden suhteen: suositus joko tuo tai ei tuo henkilökohtaista hyötyä, se on joko oman alan ihmisten tai muiden kirjoittama, johto joko ilmoittaa tai ei ilmoita näkevänsä suosituksen toteuttamisen tärkeäksi, se perustuu joko vahvaan tai heikkoon näyttöön tai konsensukseen, sen noudattaminen joko nostaa tai laskee kuluja ja suositus joko on tai ei ole kiinnostava. Lisäkysymyksillä kartoitettiin vastaajien hallitseva oppimistapa: teoreetikot, aktiiviset kokeilijat, harkitsevat havainnoijat ja käytännölliset pragmaatikot. Tehtävänä heillä oli ilmoittaa kuinka mielellään he ottaisivat kuvatunlaisen suosituksen käyttöön.

Tässä 240 sairaalalääkärin ja 110 hoitajan aineistossa eroja oppimistavoissa ja suositusten käyttöönoton perusteissa todella löytyi. Suurin osa lääkäreistä oli teoreettisia oppijoita kun taas hoitajista enemmistö oli aktiivisia kokeilijoita. Sairaalalääkärit ilmoittivat useammin noudattavansa suositusta, jos se perustuu vahvaan näyttöön ja on laajalti hyväksytty. Hoitajat taas olivat halukkaimpia noudattamaan suositusta, jos aihe on kiinnostava ja suositus tehty oman ammattikunnan toimesta.