Kohti työelämää työkokeilun ja työhönvalmennuksen avulla

Yleistä työkokeilusta ja työhönvalmennuksesta

Työkokeilu ja työhönvalmennus ovat ammatillista kuntoutusta, jota Kela, Vakuutuskuntoutus (VKK), työeläkelaitokset tai työvoimatoimistot voivat kustantaa henkilölle, jonka työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien arvioidaan sairauden tai vamman vuoksi olennaisesti heikentyneen, tai jolle sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa uhkan tulla työkyvyttömäksi. Työvoimahallinto voi kustantaa työkokeilua työttömille, vaikka heillä ei olisikaan työkyvyttömyyden uhkaa. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärin B-lausunto, josta käy ilmi, miten sairaus tai vamma henkilön elämään ja työntekoon vaikuttaa. Työkokeilun ja työhönvalmennuksen tavoitteena on edistää hakijan selviytymistä työelämässä, selvittää hänen soveltuvuuttaan erilaisiin ammatteihin/tehtäviin tai koulutukseen, sekä arvioida hänen suoriutumistaan erilaisista työtehtävistä. Työkokeilun kokonaiskesto on 15 - 40 työpäivää ja työhönvalmennus yleensä enintään 120 työpäivää. Usein henkilö aloittaa ensin työkokeilun ja tarpeen vaatiessa hänen suunnitelmiensa varmentamiseksi kuntoutusta jatketaan työhönvalmennuksella.

Työkokeilu ja työhönvalmennus Kuntoutuskeskus Petreassa

Kuntoutuskeskus Petreassa on tuotettu työkokeilupalveluja jo vuodesta 1972, joten toiminnalle on pitkät perinteet. Ajat ja vaatimukset ovat muokanneet toimintatapoja, nykyään toimintaa ohjaa Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Työeläkekuntoutujille on tarjolle yksilöllisiä ratkaisuja, joista aina sovitaan erikseen eläkelaitoksen kanssa.

Kun päätös työkokeilusta saapuu Petrean Työkokeiluyksikköön, pyritään työkokeilu aloittamaan mahdollisimman pian, standardin mukaan neljän viikon kuluessa päätöksen saapumisesta. Loma-aikaan ja kuntoutujan omista syistä johtuen työkokeilua voidaan siirtää aina kahdeksanteen viikkoon päätöksen saapumisesta.

Jokaisella kuntoutujalla on Petreassa oma pienryhmä (ammatillisen kuntoutuksen ohjaaja ja sosiaalityöntekijä), joiden kanssa kuntoutuja työkokeilunsa ajan työskentelee. Työkokeilun aikana kuntoutuja ja hänen tiiminsä saavat tärkeää tietoa kuntoutujan voimavaroista ja vahvuuksista, hänen motivaatiostaan, kiinnostuksistaan, ongelmanratkaisutaidoistaan, sekä hänen jaksamisestaan ja rajoitteistaan. Koska prosessi on melko pitkä ja yhteistyö tiivistä, tulee esiin usein sellaisia tekijöitä, joista aiemmin ei ollut tietoa. Työkokeilun tavoitteena on laatia kuntoutujalle työelämään tai opintoihin tähtäävä yksilöllinen ja konkreettinen ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma, jonka pohjalta kuntoutujan siirtyminen/palaaminen työelämään olisi mahdollista. Työkokeilun ja työhönvalmennuksen aikana tätä suunnitelmaa on mahdollista testata käytännössä, henkilön päästessä tuetusti harjoittelemaan työskentelyä itseään kiinnostavalle alalle. Tätä käytännön kokeilua voidaan toteuttaa Työkokeilun pajoilla (puutyöt, maalausalan työt, metallityöt, autoala, tietotekniikka, kädentaidot, kunnossapito- ja huoltotyöt, kauppa) tai ulkopuolisessa työkokeilussa. Ulkopuolinen työkokeilu/työhönvalmennuspaikka etsitään kullekin kuntoutujalle yksilöllisesti. Työkokeilun pajoilla työtä ohjaa ammattitaitoinen alansa asiantuntija ja ulkopuolisessa paikassa työskennellessään kuntoutujalla on työpaikalta nimetty ohjaaja. Työskentelyn aikana ammatillisen kuntoutuksen ohjaaja pitää tiiviisti yhteyttä niin kuntoutujaan kuin työpaikkaankin ja seuraa, miten työtehtävät/ala kuntoutujalle sopivat. Hän selvittelee myös jatkotyöllistymis- ja kouluttautumismahdollisuuksia ja tekee kuntoutujan kanssa aktiivisesti jatkosuunnitelmia. Sosiaalityöntekijä on kuntoutujan käytettävissä koko työkokeilun/työhönvalmennuksen ajan. Kuntoutusajan loppuessa kuntoutuja ja pienryhmä kokoontuvat yhdessä loppukeskusteluun, missä käydään läpi työkokeilun/työhönvalmennuksen kulku, sekä sitä seuraavat toimenpiteet. Kuntoutuja saa itselleen kirjallisen loppulausunnon, joka toimitetaan myös työkokeilun kustantajalle ja tarvittaessa muille yhteistyötahoille.

Kasvavana haasteena mielenterveyden ongelmat

Mielenterveyden häiriöiden lasketaan aiheuttavan länsimaissa yli viidesosan kaikesta terveyteen liittyvistä haitoista. Suomessa vuonna 2000 kaikista työkyvyttömyyseläkettä saaneista 39 % eli noin 100 000 henkilöä sai eläkettä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi. Vuonna 2002 Kansaneläkelaitoksen uusista työkyvyttömyyseläkkeistä 40 % myönnettiin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi. Samana vuonna sairausvakuutuksen sairauspäivistä viidesosa johtui mielenterveyteen liittyvistä syistä. Vuonna 2004 Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhdessä laatiman tilaston mukaan Suomessa asuvista työkyvyttömyyseläkkeensaajista 43% oli mielenterveydellisistä syistä eläkkeellä. Koska mielenterveysongelmista johtuvat sairaspäivät, eläkehakemukset ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat viime vuosina selvästi lisääntyneet, on Suomessa pyritty löytämään tukikeinoja mielenterveyskuntoutujien työhön paluuseen ja työssä jaksamiseen.

Mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksen muotoutuminen

VATES-säätiö toteutti yhdessä kolmen työkeskuksen (Kevama, Kotelotyö ja Laptuote) sekä Kelan kanssa kokeiluprojektin mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksesta vuosina 1994–1997. Tavoitteena oli kehittää malli mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennukselle. Vuosina 2003–2004 VATES-säätiö toteutti Laatu mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksessa – projektin, jossa asiantuntijaverkosto yhdessä VATES-säätiön kanssa loi mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksen laatustandardin. Tämä standardi toimi hyvänä pohjana Kelan laatustandardille, jonka se laati ensimmäistä mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennusta varten. Ensimmäisen kilpailutuskierroksen tuloksena vuonna 2006 Kela valitsi 35 palveluntuottajaa vuosille 2007–2009. Näillä palveluntuottajilla on optio tuottaa palvelua Kelalle vielä vuonna 2010. Lista palveluntuottajista löytyy VATESin sivuilta (www.vates.fi/virpa).

Yleistä mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksesta

Mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksessa tärkeää on paitsi työelämään paluun tavoittelu, myös vuorovaikutustaitojen, sosiaalisten taitojen, yhteistyökykyisyyden ja arkielämässä selviytymisen koheneminen. Keskeistä toiminnassa on elämänhallintaitojen ja voimavarojen lisääminen yksilö- ja ryhmävalmennuksen keinoin, sekä työskentelyllä työosastoilla/työpajoilla/ulkopuolisessa työkokeilupaikassa. Toiminnan sisältöön kuuluu lisäksi virkistys- ja kulttuuritoimintaa, liikuntaa ja tutustumiskäyntejä työ- ja opiskelupaikkoihin. Valmennuksen kesto on 120–240 päivää ja yksilöllisesti valmennusta on Kelan päätöksellä mahdollista jatkaa vielä muutamilla kuukausilla tämänkin jälkeen, mikäli tarve vaatii. Työhönvalmennuksesta vastaa työpari, joista toinen on työelämän asiantuntija ja toinen sosiaali-/terveysalan ammattilainen. Valmennukseen hakeudutaan järjestäjätahon alkuhaastattelun kautta, jonka jälkeen hakijat esitellään kuntoutustyöryhmässä ja tämän jälkeen – mikäli mitään estettä osallistumiselle ei ole – hakija laittaa hakemuksen Kelaan. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärin B-lausunto. Valmennukseen soveltuvat henkilöt, joilla on mielenterveydellisten ongelmien takia vaikeuksia työllistyä ja löytää sopiva ura tai joiden työelämään paluuta tai ammatinvaihtoa on tarpeen selvitellä ja tukea näin pitkäkestoisen valmennuksen keinoin. Kuntoutujalla tulee olla hoitosuhde terveydenhuoltoon ja ensisijaisesti psykiatriseen yksikköön.

Mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennus Ilona

Kuntoutuskeskus Petrean mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennus Ilona aloitti toimintansa keväällä 2007, ohjaajaparina psykiatrinen sairaanhoitaja ja sosiaaliohjaaja. Ensimmäinen ryhmä oli koossa touko-kesäkuussa ja kävi selväksi, että Turun seutu kaipasi kipeästi tämänkaltaista toimintaa, sillä hakijoita kertyi jonoksi asti. Syksyllä 2007 starttasi toinen 15 hengen Ilona ryhmä oman työparinsa (sosionomi ja sairaanhoitaja/VTM) ohjauksessa ja kolmatta ryhmää ollaan käynnistämässä syksyllä 2008. Turussa ryhmäläisiä on ohjautunut Ilonaan ensisijaisesti Turun psykiatrian eri yksiköiden kautta, mutta myös työvoimatoimisto, työvoiman palvelukeskus, YTHS ja MTKL:n tietopalvelu Propelli ovat löytäneet palvelun ja ottavat yhteyttä asiakkaidensa kanssa. Jonkin verran Ilonaan on siirrytty/jatkettu myös Kelan muista palveluista.

Ensimmäisen yhteydenoton perusteella Ilonan ohjaajat ottavat hakijan yhteystiedot ylös ja kutsuvat hänet haastatteluun hakujärjestyksessä, kun ryhmissä on tulossa tilaa. Tarvittaessa Ilonasta kiinnostunut asiakas on myös voinut käydä tutustumassa toimintaan ennen hakupäätöstään. Ryhmiä täydennetään non-stop-menetelmällä, koska jokainen ryhmäläinen etenee kuntoutusprosessissa yksilöllisesti ja valmennusajat vaihtelevat. Jatkuvasti muuttuva ryhmä on toisaalta haasteellinen, mutta myös harjaannuttaa ryhmäläisiä muutosten sietämiseen ja uusien sosiaalisten suhteiden luomiseen. Ilonan ohjaajat pitävät yhteyttä hoitotahoon ja osallistuvat tarvittaessa ja mielellään myös hoito-/kuntoutuspalavereihin, sekä ovat aktiivisesti yhteydessä ulkopuoliseen työkokeilu- ja opiskelupaikkaan, mikäli kuntoutuja sellaiseen lähtee.

Ensimmäisen reilun vuoden aikana Ilonoissa on tapahtunut paljon. Ryhmiin on haastateltu yhteensä tähän mennessä 69 kuntoutujaa, joista 47 on aloittanut valmennuksen. Näistä 11 henkilöä on tähän mennessä lopettanut Ilonassa. Lopettaneista neljä on lähtenyt opiskelemaan, joista yksi ohjaavaan koulutukseen, yksi ammattinsa päivityskoulutukseen, yksi ammattikoulutukseen ja yksi oppisopimuskoulutukseen uudelle alalle. Yksi siirtyi avotyö-tyyppiseen työhön, yksi muutti toiselle paikkakunnalle ja viisi on lopettanut valmennuksen erilaisista terveydellisistä syistä. Haastattelut ryhmän täyttämiseksi ja kolmannen ryhmän aloittamiseksi ovat koko ajan käynnissä. Jonossa on tällä hetkellä 42 aktiivista hakijaa. Diagnoosit ja sairaushistoriat hakijoilla ovat laidasta laitaan, yhdistävänä tekijänä on se, että heidän kohdallaan arvellaan Ilonan kaltaisen pitkäaikaisen ja tiiviin, työelämään valmentavan kuntoutuksen olevan ajankohtaista.

Tällä hetkellä ilonalaisista kolme henkilöä on ulkopuolisessa työkokeilussa ja jokaiselle heistä on luvassa jatkoa työpaikassaan palkallisena kuntoutuspäivien jälkeen. Kaksi henkilöä, joiden opinnot yliopistolla olivat pitkään olleet jumissa, ovat saaneet Ilonan aikana opintojaan eteenpäin kandin papereihin saakka. Kolme henkilöä on suorittanut Ilonan aikana tietokoneen A-ajokortin. Kaksi henkilöä aloittaa ulkopuolisen työkokeilun kuukauden sisällä ja muutaman kanssa asiaa harkitaan lähiaikoina. Jokaisen kohdalla työkokeilu Petrean ulkopuolella aloitetaan vasta, jos/kun henkilö itse kokee olevansa valmis ja ohjaajan näkemyksen mukaan aika on kypsä kokeilulle. Ulkopuolista työkokeilua voidaan järjestää tilanteen ja tarpeen mukaan 1-5 päivänä viikossa niin, että muina päivinä kuntoutuja osallistuu ryhmän toimintaan, mikäli ei ole koko viikkoa työssä.

Koska tosielämän tarinat selvittävät aina paremmin toiminnan merkitystä kuin pelkät luvut, olen pyytänyt kahdelta ryhmäläiseltä luvan kirjoittaa lyhyesti heidän tapauksistaan esimerkeiksi tähän artikkeliin. Molemmat aloittivat Ilona I:ssä kesäkuussa 2007.

Esimerkki 1 Kalevi, harvinaislaatuinen mies

Kalevi on 43-vuotias mies, joka siirtyi suoraan oppikoulusta työelämään ja omaa varsin kattavan työhistorian. Kalevi on tehnyt puusepän, metallimiehen ja maalarin töitä 1980-luvun. 1990- luvulla hän työskenteli ruiskumaalarina sekä elektroniikkatyöntekijänä. 90-luvun loppuvaiheeseen sijoittuu ensimmäinen puolen vuoden sairasloma depression vuoksi ja tällöin myös diagnosoitiin keskivaikea masennus ja paniikkityyppistä oireilua. Kalevi perusti oman kiinteistöhuoltoyrityksen vuonna 1999, jota jatkoi vuoteen 2002. Yrityksen hän lopetti, kun totesi, että olisi pitänyt laajentaa menestyäkseen. Kalevi siirtyi takaisin elektroniikkatyöntekijäksi, jossa hän toimi vuoteen 2004 asti. Työsuhde päättyi sairauslomaan selän kipuilun takia 2004. Jälkeenpäin Kalevi on arvellut oireilleensa mahdollisesti myös somaattisesti psyykkistä vaivaansa. Työsuhteet ovat yleensä kaatuneet Kalevin depressiovaiheisiin. Viimeisin työsuhde Kalevilla on kiinteistöhuoltofirmasta, jossa hän työskenteli 2004–2005. Hän on ollut Kelan kuntoutustutkimuksessa 2005 selkävaivojen takia, mutta somaattista syytä oireisiin ei löytynyt. Kalevi hakeutui tuolloin hoitosuhteeseen Turun psykiatriaan ja kesäkuussa 2007 hän aloitti Ilona mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksen. Kalevin diagnoosi on tarkentunut tämän vuoden aikana bipolaarisen häiriön elpymisjaksoksi. Hänen kanssaan mietittiin Ilonan alusta asti laajasti erilaisia ammattivaihtoehtoja, hyvänä pohjana pohdinnalle Kalevilla oli monipuolinen työkokemus. Alusta asti oli selvää, että Kalevi haluaisi hakeutua myös koulutukseen. Keskustelujen ja ryhmässä toimimisen perusteella Kalevi totesi toivovansa, että voisi työskennellä hoitoalalla, jossa voisi auttaa muita ihmisiä. Kalevilla on hyvä tuntemus sairaudestaan ja lääkityksellä ja säännöllisillä elämäntavoilla elämä pysyy tasaisena. Hän on luonteeltaan sosiaalinen ja helposti lähestyttävä ihminen ja ryhmässä hänelle lankesi automaattisesti luottomiehen rooli. Päätettiin etsiä hänelle sellaisia ulkopuolisia työkokeilupaikkoja, jossa hän voisi tutustua hoitoalaan ja olisi mahdollista selvittää onko ala hänelle sopiva. Tätä tavoitetta silmällä pitäen Kalevi aloitti syksyllä työkokeilussa Aurainstituutissa erityisryhmän ohjaajan tehtävissä ja jatkoi keväällä 2008 Turun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:ssä. Työkokeiluissa todettiin, että Kalevi sopii erinomaisesti työskentelemään hoitoalalle. Hänelle tarjottiin kevään aikana kokeilupaikasta mahdollisuutta oppisopimuspaikkaan ja kun eläkeyhtiö sekä Kalevin hoitava lääkäri tukivat suunnitelmaa, hän haki koulutukseen. Kalevi sai haastattelun perusteella opiskelupaikan Turusta ja aloittaa oppisopimuskoulutuksen lähihoitajaksi elokuussa 2008. Niin Kalevi kuin Turun seudun omaishoitajat ja asiakkaatkin, sekä Ilonan ohjaajat ovat lopputulokseen erittäin tyytyväisiä!

Esimerkki 2. Satu – Jumitilanteesta kandiksi ja kiinni työelämään

Satu on 34-vuotias nainen, joka muutti yliopisto-opintojen vuoksi Rovaniemeltä Turkuun vuonna 1994. Hän hakeutui Ilonaan saadakseen opintojaan taas eteenpäin ja löytääkseen elämäniloa ja selkeyttä pysähtyneeseen tilanteeseensa. Yliopistolla hänellä oli suoritettuna n. 150 ov, jäljellä olisi n.50 ov ja gradu. Viime vuosina opinnot olivat olleet miltei täysin jumissa vaikean masennuksen ja paniikkihäiriön takia. Työkokemus Sadulla oli opintojen ja sairastumisen takia jäänyt varsin niukaksi. Ilonan alussa heti päätettiin, että hän voi käyttää Ilonan pajatyöpäivistä ainakin osan opiskeluun ja saattaa opintojaan Ilonan aikana siten eteenpäin. Hän valmistautuikin lukemalla tentteihin ja tuen avulla sai osallistuttua myös graduseminaareihin. Yliopistoon oltiin Ilonan puolelta tiiviisti yhteydessä, kun selviteltiin Sadun tukena hänen opiskelutilannettaan ja mahdollisuuksiaan suorittaa kursseja. Satu koki saavansa paljon voimaa ja tukea ryhmästä, säännöllisestä toiminnasta ja Ilonan ryhmäläisiltä. Hänen elämässään tapahtui Ilonan aikana paljon asioita, joiden hoitamiseen ja kestämiseen hän tarvitsi tukea ja neuvoja. Satu mm. joutui väkivallan kohteeksi ja tämä prosessi oikeudenkäynteineen vei häneltä paljon voimia. Satu sai prosessiin asianmukaista tukea kriisiapuna ja jaksoi jatkaa niin opintojaan kuin osallistumistaan Ilonassakin. Keväällä hän pääsi aloittamaan opintojaan vastaavan työn työkokeiluna Turun Daisyladies ry:ssä. Työkokeilun lisäksi hän hyötyi työkokeilusta myös opintojen kannalta, sillä siellä hän sai suoritettua opintoihinsa tarvitsemansa (käytännön harjoittelun (practicumin). Satu on ollut työkokeilupaikassaan todella pidetty ja arvostettu ja tällä hetkellä vaikuttaakin siltä, että hänelle on työkokeilun päättyessä tarjolla osa-aikaista työtä yhdistyksessä. Hän on erittäin onnellinen tilanteesta, koska työ vastaa niin hänen opintojaan kuin arvojaankin ja hän on löytänyt paikkansa työyhteisöstä. Lisäksi hän on saanut suoritettua opintojaan niin, että syksyn aikana hän saa käteensä humanististen tieteiden kandin paperit. Gradun hän uskoo saavansa tehtyä osa-aikatyön ohella, sillä työstään Satu kokee saavansa voimaa.

Ilonan toimintaperiaatetta voisi vielä lopuksi kuvailla Hermann Hessen sanoin:

Sinusta itsestäsi löytyy ikävöimäsi

toinen todellisuus.

En voi antaa sinulle mitään muita kuvia,

kuin oman sielusi.

Voin antaa sinulle vain

mahdollisuuden,

impulssin,

avaimen.

Voin auttaa sinua tekemään maailmastasi näkyvän.

Siinä kaikki.