Tietoa korvaavasta työstä

Korvaavan työn edellytykset

Työntekijän on pystyttävä tekemään korvaavaa työtä ilman, että hänen vammansa tai sairautensa pahenee. Se voi olla kevennettyä työtä tai koulutusta toiseen tehtävään. Päätöksen korvaavan työn osoittamisesta tekee työnantaja. Sen pitää perustua lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon. Tämä tarkoittaa, että korvaavaa työtä ei saa tehdä ilman lääkärin suostumusta. Lääkärillä tulisi olla käytettävissään tieto mahdollisista korvaavista työtehtävistä päätöstä tehdessään.

Korvaavasta työstä ei aiemmin ollut työehtosopimusmääräyksiä. Metalliliitto teki vuonna 2003 oman ohjeistuksensa työpaikoille. Työnantajaliitolla oli omansa, ja tämä johti tulkintaerimielisyyksiin. Korvaavasta työstä on ollut useita yrityskohtaisia käytäntöjä etenkin isoissa kansainvälisissä konserneissa. Niistä ne ovat hiljalleen levinneet muuallekin. Tilastoja korvaavaa työtä tekevien määrästä ei ole. Yleisintä korvaava työ on ollut toimihenkilöillä.

Syksyllä 2007 uutena kohtana Metalliliiton työehtosopimukseen on tullut ohjeistus korvaavasta työstä. Sen mukaan korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa. Työnantajan päätöksen korvaavan työn osoittamisesta pitää perustua lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon. Asiasta pitää olla työpaikan menettelytapasäännöt ja siitä tulee konsultoida työterveyslääkäriä. Ennen korvaavan työn aloittamista työntekijälle varataan mahdollisuus keskusteluun työterveyslääkärin kanssa.

Korvaavan työn haasteet

Yleensä ottaen sairauspoissaolojen hallintaan tähtäävän työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyön haasteena on vähentää turhia sairauslomia niin, että suomalaisten parantunut terveys heijastuisi myös parempana kykynä vastata työelämän haasteisiin nyt ja tulevaisuudessa. Korvaava työ on oikein toimiessaan yksi osa sairauspoissaolojen hallintaa yrityksissä. Sen toteutumisen edellytys on hyvä suunnittelu ja tiivis yhteistyö työterveyshuollon ja yrityksen kesken.

Korvaavan työn teettämisessä työterveyshuollon rooli korostuu entisestään. Sopimus edellyttää, että korvaavan työn teettämisestä konsultoidaan työterveyslääkäriä. Työpaikalla käyneen ja kyseiset korvaavat työt tuntevan työterveyslääkärin arvio soveltuvuudesta on korvaavan työn järjestelmällisen käytön oleellinen edellytys. Myös yhteistyön työterveyshuollon ja yrityksen välillä täytyy toimia. Onnistuminen perustuu hyvään valmisteluun eli sääntöjen sopimiseen ja hyvään tiedottamiseen. Työterveyshuollon pitää olla mukana jo pelisääntöjen rakentamisessa työpaikalla. Toisaalta, jos työterveyshuolto katsoo, ettei se pysty hoitamaan omaa osaansa ja velvollisuuttaan, sen ei myöskään pidä osallistua sellaisen järjestelmän valmisteluun eikä ylläpitämiseen.

Pohdintaa

Korvaavan työn käyttöönoton prosessi tuo esiin monia käytännön haasteita, vaikka korvaavien töiden käyttöönottoa olisi suunniteltu ja valmisteltu etukäteen asianmukaisesti. Perehdytys erityisjärjestelyihin on tärkeää. Myönteisen terveyttä ja työhyvinvointia tukevan suhtautumisen merkitys on oleellinen sille, että henkilöstö pystyy ymmärtämään ja hyväksymään korvaavan työn merkityksen ja tärkeyden. Tässä asiassa esimiehen rooli on keskeinen. Korvaavalla työllä on oma merkityksensä sairauspoissaolojen hallintaan tähtäävässä työssä, mutta se ei voi korvata muita työterveyden ja –turvallisuuden parantamiseen tähtääviä toimia.