Sydämen magneettikuvaus: tehokas keino selvittää sydämen rakenteita, toimintaa ja sydänlihasiskemiaa

Miten rintakipupotilasta tutkitaan

Sepelvaltimotaudin oikean diagnoosin merkitys on tärkeä, jotta hoidolla voidaan vaikuttaa potilaan ennusteeseen.

Vastaanotolla suoritetaan ensin rintakipupotilaan huolellinen haastattelu. Haastattelulla selvitetään sepelvaltimotaudin riskitekijät ja oireet, mutta haastattelu ja lääkärin tekemä tutkimus harvoin riittävät sepelvaltimotaudin todennäköisyyden toteamiseen. Tällöin tarvitaan jatkotutkimuksia.

Yleisimmin käytetty tutkimusmenetelmä on kliininen rasituskoe. Rasituskokeessa väärät positiiviset löydökset ovat tavallisia. Rasituskokeessa normaaliksi tulkittu tulos ei varmuudella sulje oireista sepelvaltimotautia pois.

Käyttöön on tulossa sepelvaltimoiden TT-angiografia, joka on potilaalle vaivaton, mutta sen saatavuus on toistaiseksi rajallinen. Tutkimukseen sisältyy kohtalainen sädekuormitus. Sepelvaltimoiden kalkkiutuminen ilman merkittävää ahtautumista aiheuttaa melko herkästi vääriä positiivisia tuloksia TT-angiografiassa, joten vain täysin normaali tulos on luotettava.

Sydänlihasiskemiaa voidaan tutkia myös ns. rasituskaikukuvauksella, jossa nostetaan syke hapenpuutetta aiheuttavalle tasolle ja seurataan ultraäänikuvauksella vasemman kammion seinämäliikkeitä. Tämä tutkimus vaatii menetelmään erityisen hyvin perehtyneen tekijän, eikä näitä kuvauksia tehdä laajalti Suomessa.

Eniten käytetty iskemian kuvantamistutkimus Suomessa ja muualla on tähän mennessä ollut isotooppiperfuusiokuvaus, joka nykyään tehdään gammakameralla, SPECT-tekniikalla. SPECT-tutkimuksen herkkyys ja tarkkuus ovat 80–90 %:n luokkaa, kun tavallinen kliininen rasituskoe jää 50–70 %:n tasolle taudin ennakkotodennäköisyydestä riippuen. SPECT:n huonoja puolia ovat sädekuormitus ja rajallinen saatavuus.

Uusin menetelmä, magneettiperfuusio, korvaa käytännössä kaikki vanhat tutkimukset

Uusin kajoamaton sydänlihasiskemian kuvantamistutkimus on magneettikuvauksella tehtävä perfuusiokuvaus (MRI-perfuusiotutkimus). MRI-perfuusiotutkimuksessa potilaalle annetaan verisuonia laajentavaa lääkettä ja lääkevaikutuksen ollessa suurimmillaan laskimoon ruiskutetaan gadoliniumpitoista magneettivarjoainetta, jonka jakautumista sydänlihakseen kuvannetaan: Periaate on, että ahtaan suonen ruokkimat alueet jäävät vähemmälle perfuusiolle, kuin terveiden suonten huoltamat ("käänteinen Robin Hood -ilmiö": otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille). Toistamalla magneettikuvaus 10–15 minuuttia varjoaineruiskeen jälkeen saadaan ns. jälkitehostumakuvat, jotka ovat hyvin herkkiä osoittamaan sydänlihasarven ja sen koon.

MRI-perfuusiotutkimuksen tarkkuus ja herkkyys on hyvä (88–90 % ja 84–90 %). Se ei aiheuta lainkaan sädekuormitusta, mikä on suuri etu erityisesti tarvittaessa toistuvia tutkimuksia. Toistuvat tutkimukset ovat usein tarpeellisia epämääräisistä rintatuntemuksista kärsiville.

Sydämen magneettikuvauksessa tehdään myös liikettä selvittävä kine-kuvaus ilman varjoainetta: tällöin nähdään seinämäliikkeet ja niiden mahdolliset häiriöt, sydänlihaksen paksuus sekä läppien toiminta.

MRI-perfuusiokuvaus palvelee hyvin sekä ennusteen arviointia että oirehoitoja. Vasta-aiheita ovat vain sydämentahdistin ja voittamaton ahtaan paikan kammo. Menetelmä ei aiheuta lainkaan sädekuormitusta, mikä on suuri etu erityisesti tarvittaessa toistuvissa tutkimuksissa epämääräisistä rintatuntemuksista kärsiville.

Yhteenveto

Rintakipupotilaan tutkimus on nykyään liian monivaiheinen ja näin myös aikaa vievä. Uusi magneettiperfuusio-kuvaus on tehokas keino selvittää sydämen rakenteita, toimintaa ja sepelvaltimoahtaumia.

Magneettiperfuusio on paras vaihtoehto rintakipupotilaan tutkimiseen. Terveystarkastuksissa menetelmä on luotettava sepelvaltimotaudin poissulkuun ja vielä oireettoman taudin varhaiseen toteamiseen.

Sydämen perfuusiotutkimuksia on tehty Vantaan Magneetissa jo noin puolitoista vuotta. Tutkimukseen pääsee lääkärin lähetteellä. Tutkimus maksaa 1118,91 euroa ja KELA-korvauksen jälkeen potilaan osuus on 655 euroa.