Erilainen oppijuus – myös työterveyshuollon asia

Yleinen ominaisuus

Erilaisten oppijoiden liiton arvion mukaan noin 20 % väestöstä on erilaisia oppijoita. Kyseessä voi olla lukihäiriön kriteerit täyttävä tilanne, jolloin vaikeutta on lukemisessa ja kirjoittamisessa. Lukihäiriön esiintyvyydeksi väestössä on arvioitu 4-7 %. Kyseessä voi olla pelkkä lukemisen vaikeus, dysleksia tai pelkkä kirjoittamisen vaikeus, dysgrafia. Dyskalkulia, laskemisen vaikeus, on ilmeisesti varsin harvoin yksittäisenä vaikeutena kyseessä. Koordinaatio- ja hahmottamisvaikeus, oikean ja vasemman erottaminen, kartan kanssa perille löytäminen ja ajan hahmottaminen voivat olla ongelmallisia erilaiselle oppijalle.

Yli puolella lukivaikeuksista kärsivillä on kyseessä perinnöllinen ominaisuus. Geenitutkimuksissa ongelmageeni on pystytty jo joissakin suvuissa tunnistamaan. Kun kyseessä on perinnöllinen ominaisuus, pystytään asia perhekohtaisesti tunnistamaan aikaisessa vaiheessa ja hankkimaan asiantuntevaa apua ja tukea oppimisen tueksi. On tavallista, että lapsen lukiongelman löytyminen koulussa paljastaa jommalle kummalle vanhemmalle, miksi hänelle itsellään jotkut asiat ovat olleet niin tuskaisia ja vaikeita.

Tunnistaminen haasteellista

Kuntoutussäätiöllä käynnissä olevassa Opi Oppimaan -hankkeessa etsitään oppimisongelmaisille sopivia kuntoutusmuotoja. Oppimisvalmentajan yksilötapaamisilla haastattelemat kuntoutujat kertoivat poikkeuksetta, ettei heille ollut tullut mieleenkään kertoa ongelmastaan työterveyshuollossa. Myöskään meille työterveyshuollon ammattilaisille ei tule useinkaan mieleen kysyä asiakkailtamme heidän oppimiskokemuksistaan, pulmistaan hahmottamisessa tai aikataulunhallinnassa. Mikäli asiakas huomaisikin asiasta mainita tai kertoa siitä perusteellisemminkin, emme useinkaan tiedä asiasta riittävästi osataksemme häntä auttaa.

Useille pidempään työterveyshuollossa toimineille kollegoille lukiongelma on tullut vastaan neuropsykologisen testauksen tuloksia lukiessa, kun selvitellään henkilön jäljellä olevaa työkykyä ja etsitään perusteita eläkeratkaisuihin. Tässä vaiheessa ammattiuraa on jo menetetty ne mahdollisuudet, joita ehkä olisi ollut, jos lukivaikeus olisi tunnistettu aiemmin.

Tuttu ongelma myös akateemisilla aloilla

Se, miten ihminen lukiongelmansa kanssa tulee iän myötä pärjäämään, ei ole niinkään perintö- kuin ympäristötekijöiden määräämää. Pitkäaikaistyöttömillä ja vangeilla lukiongelmaa on selkeästi muuta väestöä enemmän. Se, miten itsetunto kolhiintuu traumaattisten oppimiskokemusten myötä, vaikuttaa koko elämän ajan. Useimmilla lukiongelmaisilla on tyhmän ja laiskan leima mukanaan koko elämänsä ajan.

Kyseessä ei suinkaan ole tyhmyys. Korkeakoulututkinnon suorittaneista lääkäreillä ja juristeilla on tutkimusten mukaan enemmän erilaista oppijuutta kuin muilla akateemisilla aloilla.

Tekninen korkeakoulu käynnisti hankkeen lukiongelmaa käsittelevien nettisivujen suomentamiseen, kun teekkareilla todettiin olevan tätä vaikeutta niin paljon, että apua tarvittiin. Ongelma tuli esiin siinä vaiheessa, kun suoritetuista perusopinnoista ja matematiikan opinnoista siirryttiin aineopintoihin ja piti lukea paljon vieraskielistä tekstiä ja tehdä siitä lyhennelmiä, esitelmiä jne.

Tutkimusten mukaan noin kolmannes lukiongelmaisista syrjäytyy koulutuksesta ja työelämästä. Kolmannes selviytyy työuransa ajan, osin työssä oppien. Sekin kolmannes, joka menestyy työelämässä kompensoiden lahjakkuudellaan ongelmansa, alisuoriutuu omiin peruskykyihinsä nähden. Näillä henkilöillä on sellainen olo, että kyllä minä kykenisin, kyllä minä pystyisin, mutta aina on se jokin, joka estää. Ollaan ikään kuin käsijarru päällä.

Mahdollisuus yksilölliseen oppimiseen tärkeää

Vaikka tänä päivänä lukiongelmaa seulotaan koulussa, eivät kaikki jää seulaan. Kun ongelma on niin lievä, ettei sitä seulomalla tunnisteta, jää se myös itseltä tunnistamatta, vaikka se aiheuttaisi pulmatilanteita päivittäisessä työssä. Toisilla ongelma paljastuu vasta korkeamman asteen koulutuksessa.

Aikaisempi ajatus, että ongelman tunnistaminen ja tukiopetus koulussa ratkaisevat ongelman, on kovin väärä. Aivojen ominaisuus säilyy koko elämän. Toinen oppii lukemalla, toinen kirjoittamalla, joku kuulemalla ja joku tekemällä.

Me kaikki opimme varmimmin, kun käytämme kaikkia aistikanaviamme; luemme, kuulemme, näemme ja myös teemme asiat harjoituksen muodossa. Tutkimuksissa on todettu viime aikoina, että erilaisen oppijan lyhytaikainen muisti on varsin pieni ja näin ollen oppimisen täytyy tapahtua pitkäaikaisen muistin kautta. Näin ollen erilainen oppija oppii hitaammin, mutta pysyvämmin.

Tänä päivänä työelämässä toimii ikäluokkia, joita ei koulussa suinkaan ole testattu.

Tässä joukossa on henkilöitä, joiden peruslahjakkuus on niin suuri, että kompensaatiokykyä on riittävästi vaikea-asteisenkin lukiongelman peittymiseen ja työelämässä pärjäämiseen.

Tunnistaminen työterveyshuollossa

Me työterveyshuollossa voimme kohdata erilaisia oppijoita heidän työuransa eri vaiheissa ja sen läpi. Erilaisen oppijan kohtaaminen vastaanotolla on haasteellinen asia. Vastaanotto on asiakkaalle aina stressitilanne ja sellaisessa tilanteessa vuorovaikutus on vielä hankalampaa. Hahmotushäiriön takia oman kehon hahmottaminen ja sanallisen ilmaisun vaikeuden takia omien oireiden kuvaaminen voi olla varsin vaikeaa ja vaativaa. Lääkkeiden nimet ovat tänä päivänä mahdottomia lausua ja muistaa muillekin kuin erilaisille oppijoille. Ohjeiden antaminen sanallisina ja kirjallisina, niiden auki keskusteleminen ja mahdollisesti kertaaminen on erittäin tärkeää. Vaarana on, että asiakas ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi ja toisaalta että lääkäri ei tule ymmärretyksi.

Työhöntulotarkastuslomakkeen täyttäminen esitietojen ja terveystietojen osalta on erilaiselle oppijalle vaikeaa. Se kestää pitkään ja lomake on yleensä puutteellisesti täytetty. Tällaisessa tilanteessa työterveyshoitajan on hyvä kysellä oppimisasioista. Tietoa erilaisesta oppijuudesta voimme työterveyshuollossa jakaa rakentavana ja ihmisiä auttavana. Minkä tahansa sairausoireen takana voi alun perin olla liiallinen kuormittuminen siitä, että henkilö joutuu jatkuvasti kompensoimaan ja mahdollisesti piilottamaan häpeämäänsä ominaisuutta. Stressi, masennus, uniongelmat, päänsärky, mahaoireet tai verenpaineen nousu voivat olla fyysisiä seurauksia, joita osaamme toki hoitaa työterveyslääkäreinä. Takana voi kuitenkin olla pulma, joka jää helposti ilman apua.

Oma kokemukseni on, että myöskin esimies-alaisristiriidoissa on hyvä pitää mielessä luki- tai hahmotusongelma. Kun esimies on mielestään antanut selkeästi palautetta riittämättömästä työsuorituksesta ja alainen ei sitä ole mielestään koskaan saanut, vaan hänellä on käsitys, että hänen työhönsä ollaan tyytyväisiä, saattaa taustalla olla hahmotushäiriö. On vaikeaa ottaa vastaan ja ymmärtää palautetta asiasta, jota ei hahmota.

Työterveyshuollon rooli tärkeä työuran tukemisessa

Erilaisen oppijuuden tunnistaminen ja sen puheeksi ottaminen työterveyshuollon asiakastyössä on varsin avartavaa. Aivotutkimuksen maailma, muistin toimimiseen tutustuminen ja tieteiden välisen tutkimustiedon hyödyntäminen avartavat omaa maailmankuvaa lääkärinä tuottaen iloa ja tyydytystä itsellekin. Työterveyshuollon tärkeä tehtävä on myöskin tiedon vieminen työyhteisöihin, esimiehille ja organisaatioihin siitä, että erilaisen oppijuuden huomioon ottaminen perehdytyksessä ja työhön liittyvässä koulutuksessa on paitsi vastuullista ja työkykyä ylläpitävää toimintaa, myöskin tuottavuutta lisäävää toimintaa.

Perehdytyksen työssä tulisi olla sellaista, että erilainen oppijakin oppii. Kaikki muutkin oppivat varmimmin eri aistikanavia hyödyntäen ja aikaa oppimiselle antaen. Kun tärkeät asiat – erityisesti turvallisuuteen liittyvät asiat opetetaan ja opetellaan tekstinä, kuultuna, kuvina ja tekemällä oppien, ratkaistaan myöskin monikulttuuristen työyhteisöiden kieliongelmia. Koko työuran ajan erilaiselle oppijalla olisi tärkeää taata "oppimisrauha".

Tämän päivän työelämä on jatkuvaa muutoksessa olemista. Organisaatiot muuttuvat, työyhteisöt elävät, työtoverit vaihtuvat, tehdään pätkätöitä ja osa-aikatöitä ja opitaan koko ajan uutta. Kun kyseessä on erilainen oppija, jolla oppiminen tapahtuu hitaammin ja eri aistikanavia käyttäen, muuttuu elinikäisen oppimisen oikeus ja mahdollisuus helposti vaatimukseksi ja kuormittavaksi asiaksi. Staattisemmissa oloissa ja tutussa ryhmässä on helpompaa kompensoida toinen toisensa heikkouksia ja päästää rikkaudet ja kyvyt esiin.

Tietoa ja tukea

Mitä sitten avuksi? Tärkeää on, että oppimisvaikeus tulee mieleen ja sitä osaa kysyä. Asian puheeksi ottaminen rakentavalla tavalla on tärkeää. Tiedon saaminen ongelman laadusta, oman ongelman asteesta ja omista kompensointikyvyistä on tärkeää. Alkuun päästään Pikalukitestillä, joka löytyy vaikkapa www.lukineuvola.fi osoitteesta. Lisää tietoa saa www.lukihero.fi sivuilta, www.erilaistenoppijoidenliitto.fi sivuilta tai www.adystrain.org sivustolta.

Varsinaisia lukitestejä tehdään paikallisissa yhdistyksissä ryhmätesteinä tai niiden kautta löytyvien testaajien toimesta yksilötesteinä.

Useimmille aikuisille lukiongelmaisille pelkkä tunnistaminen ja tieto ovat huojentava ja riittävä apu. Työssä selviytymistä voidaan auttaa erilaisilla tietokonepohjaisilla ratkaisuilla ja apuvälineillä. Jokaisella lukiongelmaisella kuitenkin ongelma on omanlaisensa eikä vakioratkaisuja löydy.

Vertaisryhmiä ja opi oppimaan-kursseja löytyy lukijärjestöistä. Varsinaista lukikuntoutusta meillä ei ole vielä tarjolla muuten kuin Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa Opi Oppimaan-hankkeessa, joka on Kuntoutussäätiöllä menossa. Miksipä sitten oppimisasiat eivät voisi jatkossa olla yhtenä tärkeänä tekijänä kaikessa kuntoutuksessa?