Mari Antti-Poika toimi Työterveyslääkärilehden ensimmäisenä päätoimittajana vuonna 1983

Olit Työterveyslääkärilehden ensimmäinen päätoimittaja - miten kaikki alkoi?

Hallituksella ja alueellisten alaosastojen puheenjohtajilla oli tapana pitää vuosittaisia kehittämispäiviä, ja lähes iäisyysaiheena oli ollut keskustelu oman lehden tarpeellisuudesta. Tarvetta koettiin erityisesti ajankohtaiselle tiedottamiselle ja keskustelufoorumille. Lehti tarjoaisi areenan yhteydenpidolle samoista asioista kiinnostuneiden kesken. Toinen tavoite oli ammattitaidon tukeminen jakamalla tietoa erityisesti työterveyslääkäreille sopivassa muodossa.

Vuonna 1982, toimiessani STLY:n sihteerinä sitten päätimme vain, että nyt se perustetaan.

Ensimmäinen numero oli tavallaan juhlanumero, johon haastateltiin tuolloisia työterveyshuollon vaikuttajia: STM:n kansliapäällikkö Kari Puro, Lääkintöhallituksen pääjohtaja Erkki Kivalo (joka toimi myös spesialiteettineuvottelukunnan puheenjohtajana), Työsuojeluhallituksen pääjohtaja Jaakko Riikonen, Työterveyslaitoksen pääjohtaja Jorma Rantanen, STK:n asiantuntijalääkäri Hannu Suutarinen, SAK:n asiantuntijalääkäri Markku Toropainen ja STLY:n puheenjohtaja Santero Kujala.

Jo ensimmäisenä vuonna ilmestyneet numerot olivat teemanumeroita, joskin aika ohuita. Teemoina juhlanumeron jälkeen olivat työterveyshuollon tietojärjestelmät, tutkimus työterveyshuollossa sekä koulutus ja ulkomaan kokemukset. Hallitus tiedottaa – palsta on ollut mukana alusta lähtien, samoin Työterveyslaitoksen tiedotuspalsta, joka pysyi mukana vielä viime vuosiin. Myös selostuksia kansainvälisistä kongresseista on ollut alusta alkaen.

Lehden alkuvaiheita helpotti huomattavasti, että Lääketehdas Orion lupautui lehden tukijaksi ensimmäiseksi vuodeksi (ja mahtoikohan olla vielä seuraavinakin vuosina). Orion maksoi kokonaissumman, joka kattoi kaikki lehdestä aiheutuvat kustannukset. Se sitoutui myös siihen, että lehteä ei "rikottu" mainoksilla, vaan niitä oli vain kannessa. Muilla lääkeyhtiöillä ei ollut lehdessä mitään jalansijaa.

Kansia lukuun ottamatta ensimmäiset lehdet olivat mustavalkoisia. Numerossa 4 näyttää olevan ensimmäiset värikuvat, ilmeisesti rahaa oli vähän jäänyt yli.

Millaista oli toimia TTL-lehden päätoimittajana silloin ja millaisella kokoonpanolla lehteä toimititte?

Lehteä toimitettiin aluksi hallituksen voimin, varsinaisesti työn teki kaksikko Matti Ylikoski ja minä. Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, ettei se voi näin jatkua. Itse lupasin olla mukana vain käynnistysvaiheessa, minkä vuoksi halusin itseäni kutsuttavan vt. päätoimittajaksi. Jo varhain aloitettiin päätoimittajan etsintä, ja päätettiin myös perustaa lehdelle hallituksen ulkopuolisista jäsenistä koostuva oikea toimitus.

Minulla oli vielä henkilökohtainen ongelma: kirjoitin väitöskirjan yhteenvetoa keväällä 1983 (väittelin toukokuussa), ja minun oli vähän vaikea hajottaa mielenkiintoani kahteen niin isoon asiaan kerrallaan. Hoidinhan lisäksi vielä STLY:n sihteerin tehtäviä, ja työssäkin piti välillä käydä. Siksi sovimme, että Matti kantaa päävastuun kevään numeroista ja minä hoidan syksyn.

Jäsenistöä yritettiin, aika huonolla menestyksellä, kannustaa kirjoittamaan lehteen, mutta kyllä lehti aika paljon hallituksen jäsenten aktiivisuuden varassa oli. Meillä oli kuitenkin innostusta ja pioneerihenkeä, ja kun kerran päätös oli tehty, periksi ei annettu.

Mitkä olivat tärkeitä asioita tuolloin lehden toimittamisessa? Millaisia haasteita kohtasit?

Edellähän näitä asioita jo tuli esille. Tärkeintä ehkä oli itse käynnistäminen, se että lehti pääsi alkuun. Tärkeätä oli myös se, että lehdestä ei tullut vain yksi lehti lisää ammattilehtien joukkoon, vaan sille muodostui ihan oma profiilinsa.

Haasteena oli tietysti henkilöresurssien puute, mutta toisaalta oli helpottavaa olla vapaana taloudellisista paineista.

Millaisia mieleen jääviä muistoja sinulla on päätoimittaja-ajaltasi?

Aikaa on kulunut niin paljon, että en oikein enää muista. Sitä paitsi, kun toimin samanaikaisesti STLY:n sihteerinä, lehden ja yhdistyksen muut asiat sekoittuvat mielessäni.

Yksi lehteen liittyvä muistikuva kuitenkin on selvä. Kun yllä kuvatulla tavalla luovutin vastuun keväästä ja ensimmäisestä numerosta Matille, luovutin myös valtuudet päättää lehden ulkomuodosta. Olin pyörtyä, kun näin lehden nimeen valitun kirjasintyypin, joka oli minusta aivan hirveä. Mutta ei siinä pulinat auttaneet. Ne, jotka tekivät, päättivät – niinhän oli sovittu.

Vuoden 1983 viimeisessä numerossa aloitti myös pakinoitsija Tyrväläinen. Pakinoitsija oli keskustellut asiasta uuden päätoimittaja Kirsti Pakkalan kanssa, joka oli luvannut pitää pakinoitsijan henkilöllisyyden salassa. Näin lehdessä siis kirjoitti pakinoitsija, jonka nimeä edes minä päätoimittajana en tiennyt. Tyrväläinen ilahdutti meitä vielä pitkään, mutta Kirsti kertoo varmaan siitä enemmän.

Lehdessä yritettiin herättää kilpailua yhdistyksen tunnuksestakin. Ehdotuksia tuli kaksi, jotka lehden mukaan palkittiin "heraldisella nesteellä". Lopulta asia päättyi onnellisesti oikealta suunnittelijalta, professori Kyösti Varikselta tilattuun käärmetunnukseen.

Vanhoista Työterveyslääkäri-lehden numeroista palautuu mieleen tuolloinen toimintaympäristö. Jotenkin kaikki oli kovin kotoista. Piirit olivat pienet, kaikki tunsivat toisensa ja suhtautuivat työterveyshuollon kehittämiseen hyvinkin intohimoisesti. Erityisesti työmarkkinaosapuolten välillä oli aika voimakastakin vastakkainasettelua, ja molemmat osapuolet epäilivät työterveyshuollon puolueettomuutta.

Työterveyshuoltolaki oli tullut voimaan viisi vuotta aikaisemmin, ja menossa oli jonkinlainen "hienosäätövaihe". Keskusteltiin paljon ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon roolista samalla, kun Lääkintöhallituksessa oli herätelty ajatusta omalääkärijärjestelmästä. Erityisesti yritysten omien ja yhteisten työterveysasemien arvioitiin hyvinkin vastaavan omalääkäritoiminnan tarpeita.

Teknologian esiinmarssi oli jo tuolloin alkamassa, ja alettiin puhua psyykkisestä työsuojelusta. Ensimmäiset tietotekniset potilasjärjestelmät tulivat käyttöön.

Ehkä merkittävin asia noihin aikoihin oli työterveyshuollon spesialiteetin perustaminen. Aluksi erikoislääkärioikeuksia myönnettiin ylimenoajan säädöksillä, ja vuoden 1983 lopussa oli 100 erikoislääkäriä. Jatkossa edellytettiin palvelua työterveyshuollon koulutuspaikoissa, joita lehdenkin palstoilla peräänkuulutettiin.

Työterveyslääkäreillä ei noihin aikoihin ollut oikein omaa ammatti-identiteettiä. Työterveyshuollosta puuttui myös lähes kokonaan tutkimustoiminta, jota voi pitää itsenäisen oppialan tunnusmerkkinä. Lehdessäkin yritettiin kannustaa työterveyslääkäreitä tutkimustoimintaan hyvien esimerkkien avulla. Tältä osin tilanne on nykyisin kyllä täysin toisenlainen, ja Työterveyslääkäri-lehdellä on ollut siihen merkittävä vaikutus.

Olet seurannut työterveyshuollon kenttää ja sen muuttumista näköalapaikalta pitkään.

Millaisen viestin haluaisit lähettää nykyiselle lehden toimitukselle?

Olen ollut koko ajan toimitusneuvoston jäsen, joten vuoropuhelua on kyllä käyty vuosien varrellakin. Minusta on hyvä, että lehdestä ei, painostuksesta huolimatta, ole tullut referee-järjestelmää käyttävää tieteellistä lehteä, vaan se on säilyttänyt profiilinsa työterveyslääkärin käytännön ammattitaidon ja ammatti-identiteetin vahvistajana. Siinä mielessä lehden alkuperäinen idea on toteutunut erinomaisesti.

Keskustelufoorumina se ei oikein toimi vieläkään. Tosin lehti on jo niin paksukin, että kovin paljon enempää materiaalia ei mahdu. Ensimmäisinä vuosina hallituksen jäsenet kirjoittivat lehteen yhdistyksen edustajien roolista mm. lausunnon antajana sekä STM:n ja Kelan työterveyshuoltoneuvottelukunnassa. Tällaista hallituksen informaatiota voisi ehkä olla lisää.

Viestinä toivotan onnea ja hyvää jatkoa samaan malliin 25-vuotiaalle! Ehkä toimitusneuvostonkin voisi taas joskus kutsua koolle.

Haastattelija: Helena Rossi