Kirsti Pakkala uskoo, että tällaista lehteä tarvitaan jatkossakin 1984-1998
Työterveyslääkärilehti täyttää 25 vuotta. Mitä mieltä lehdestä nyt on lehden todellinen grand old lady, Kirsti Pakkala, alkuvuosien pitkäaikainen päätoimittaja. "Lehdellä on tulevaisuutta niin kauan kun se pysyy monipuolisena ja poikkitieteellisenä", arvioi Kirsti. Vertaisarvioituja tiedelehtiä on suomalaisessa lehtikentässä useampia, mutta omassa lajissaan Työterveyslääkärilehti on ainoa, "jossa on asiantuntijakirjoitusten ohessa juttuja makkaranteosta ja työpaikkaromansseista, ilottelua ja irrottelua".
Kaikki sai alkunsa Teollisuuslääketieteen yhdistyksen kiertokirjeistä, joita ilmestyi muutamia vuodessa. 1980-luvun alkua kohti parisivuiset läpyskät pitenivät, sillä asiaa oli paljon. Työterveyshuolto oli saamassa erikoisalan statuksen ja sairaanhoidon korvattavuusuudistus puhututti. Yhdistys totesi silloin, että tarvitsemme oman lehden.
Oli maaliskuu 1983 ja Kirsti Pakkala valmistautui erikoislääkäritenttiin, kun häntä pyydettiin perustettavan lehden päätoimittajaksi. Opiskelukiireiden vuoksi hän pyysi lykkäystä seuraavan vuoden alkuun. Kirsti kokosi tarkoituksella mahdollisimman kirjavan toimittajakunnan. Siinä tuli olla ihmisiä eri puolelta maata, yritysten omista työterveyshuolloista, valtiolta ja terveyskeskuksista, ja mikä tärkeintä, heidän tuli olla kaikki erilaisia persoonia. Ensimmäisessä toimituksessa olivat mukana Kirstin lisäksi Pertti Kivi, Eija Kujala, Tapio Silvennoinen, Matti Ylikoski, Olavi Vänskä ja Pentti Ristola.
Kirstin päätoimittajakausi kesti 15 vuotta. Matkan varrella vain muutama toimittajia vaihtui. Esimerkiksi Martti Ollinen, tuli mukaan noin puolentoista vuoden kuluttua lehden aloittamisesta, reilun vuoden päästä Kari Mölsä ja edelleen vähän myöhemmin Jukka Uitti. Muutamaa vuotta ennen Kirstin päätoimittajakauden päättymistä mukaan tuli myös Kristiina Toivola.
Kirsti loi lehden teon käytännöt, joiden periaatteet ovat voimassa vielä tänä päivänä. Kokoontumisia oli muutama vuodessa, niissä ideoitiin jutut, mietittiin sopiva kirjoittaja ja päätettiin kuka jutun pyytää. Tamperelaiset käyttivät muistiinpanojen tekoon Tako-kortteja, pieniä pahvisia kortteja, joita sai samannimisestä tehtaasta. Kirstillä oli aaneloslehtiö, johon päätökset kirjattiin. Kokousta seuraavana päivänä papereista faksattiin kopioita tai papereita kiikutettiin raitiovaunulla postiin. Aika ennen sähköistä tiedonvälitystä vaati konkreettisia ponnisteluja. Lehtiöitä on vieläkin joitain tallella. Niitä selatessa huomaa, kuinka käsiala paikka paikoin alkaa suureta ja kallistella muistoksi kokousten loppua kohti kohoavasta tunnelmasta.
Alkuun asiantuntijoilta oli vaikea saada juttuja, mutta kun lehteä alettiin tuntea, suopeus lisääntyi. Alusta asti yhdistyksen ulkopuolisille kirjoittajille maksettiin palkkio. Kaksi ensimmäistä vuotta kuluista huolehti Orion. Sen jälkeen yhdistys otti lehden kulut vastattavakseen, mutta samalla toimituksen täytyi alkaa hankkia lehteen ilmoittajia, jotta kulut saatiin katettua.
Lehdestä tuli melko pian tenttilehti. Siinä oli kirjoituksia aivan perusasioista, kuten ohjeet neurologisesta statuksesta, kun epäillään liuotinaineongelmaa. Jäsenistön väitöskirjat, ne vähät mitä niitä oli, saivat lehdestä aina tilaa. Lehdessä oli aina pakina ja Kirstin kokoama sivu, jossa oli vitsejä saksaksi ja englanniksi (!). Kirsti teki myös aina pääkirjoituksen ja kirjoitti myös itse artikkeleita. "Kirjoittaminen on minulle luonnollista - helppoa", sanoo Kirsti, muttei myönnä kirjoittavansa muuta kuin työhön liittyviä asiatekstejä. "No, riimejä minä kyllä kirjoitin, erilaisiin juhliin", hän muistaa.
Iltamyöhään, joskus jopa keskellä yötä, Kirsti sitten istui taittajan kanssa saattamassa lehteä painokuntoon. Lehden teko otti, jos antoikin. Se oli palkatonta hauskaa. Silloinkin kun vuonna 1995 Kansallisosakepankki ja Yhdyspankki fuusioituivat ja töissä oli kaikkein raskainta, lehteä tuli tehtyä, vaikkei niistä ajoista paljon jälkeenpäin edes muista. "Silti, mitään en vaihtaisi, lehdellä oli minulle iso merkitys. Siitä on lämpöiset ja rakkaat muistot", sanoo Kirsti.
Haastattelija: Iris Pasternack