Työterveyshenkilöstön työterveyshuolto – eettinen ongelma?
1990-luvun loppupuolella kiinnitettiin huomiota siihen, että työterveyshenkilöstön omaa työterveyshuoltoa ei ollut useinkaan järjestetty tai se oli järjestetty omana toimintana (1, 2). Työterveyshenkilöstön työterveyshuollon järjestämisen seuraamiseksi Työterveyshuolto Suomessa – kyselyyn liitettiin vuonna 1997 asiaa koskeva osio. Tuolloin todettiin, että lähes 80 % työterveysyksiköistä järjesti henkilöstönsä työterveyshuollon omana toimintanaan ja 10 % työterveyshuolto oli järjestämättä. Vuonna 2007 palvelut järjesti omana toimintana enää kolmannes työterveysyksiköistä, mutta edelleen 13 %:lla työterveysyksiköistä palvelut oli kokonaan järjestämättä.
Lääkäriliiton suosituksessa lääkärien työterveyshuollon järjestämisestä todetaan (3), että työterveyshuollon palvelujen tuottajan tulee olla lääkärin toimintayksiköstä hallinnollisesti ja työyhteisöllisesti erillään siten, että se takaa palvelujen ammatillisen riippumattomuuden, toimivan hoitosuhteen ja tietosuojan. Erityisesti pienissä yksiköissä riittävä erillisyys voidaan turvata vain hankkimalla palvelut toimintayksikön ulkopuolelta. Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen eettisissä ohjeissa (4) mainitaan, että työterveyslääkärin ei ole suositeltavaa toimia oman työyhteisönsä työterveyslääkärinä. Myös Suomen Työterveyshoitajaliitto on ottanut useissa yhteyksissä kantaa siihen, että työterveyshuolto olisi järjestettävä ulkopuolisina palveluina.
Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti työterveyshuoltoyksiköille kirjeen työterveyshenkilöstön työterveyshuollon järjestämisestä lokakuussa 2004. (5) Taustana oli, että työterveyshenkilöstöltä oli tullut yhteydenottoja työsuojelupiiriin heidän yksityisyyden suojansa toteutumisesta tilanteissa, jossa työterveyshuolto toteutettiin omana toimintana. Kirjeessä todettiin, että eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen (18.12.2003, Dnro 2866/4/01) mukaan työterveyshuoltolaki ei estä työterveyshuollon palvelujen tuottajaa järjestämään itse oman henkilökuntansa työterveyshuoltoa. Eduskunnan oikeusasiamies kuitenkin piti parempana menettelyä, jossa työterveyshuollon oman henkilöstön työterveyshuolto järjestetään käyttämällä ulkopuolisia työterveyshuollon palvelujen tuottajia, joka on omiaan vähentämään työterveyshuollon riippumattomuuteen liittyviä epäilyksiä. Tällaista ratkaisua puolsi myös 1.10 2004 voimaan tullut laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004), jossa säädetään mm. työnantajan oikeudesta käsitellä työntekijän terveydentilatietoja.
Kirjeessään sosiaali- ja terveysministeriö suositteli työterveyshuoltopalvelujen järjestämistä siten, että työterveyshuollon henkilöstön omat työterveyshuollon palvelut järjestetään yksikössä, jonka sisällöllinen toiminta on riittävällä tavalla erotettu ko. henkilöstöön liittyvistä työnjohdollisista toiminnoista. Tällainen yksikkö voi olla oman organisaation erillinen tai ulkopuolinen työterveyshuoltopalvelujen tuottaja.
Työterveyshuolto Suomessa kyselyt 1997–2007
Vuodesta 1997 alkaen Työterveyshuolto Suomessa kyselyssä (6) on kysytty "Miten oman henkilökuntanne työterveyshuolto on järjestetty?" Vastausvaihtoehdot olivat 1) omalla työterveysasemalla, 2) ostetaan toiselta työterveysasemalta, 3) ei osaa sanoa/ei ole järjestetty. Vuodesta 2004 alkaen vastausvaihtoehto 3 jaettiin kahdeksi eri vaihtoehdoksi. Lisäksi vuodesta 2004 alkaen kysyttiin avokysymyksellä miten tietojen salassapito on järjestetty, mikäli työterveyshuolto oli järjestetty omalla asemalla. Tulokset esitetään tuottajaryhmän ja työterveysyksikön työ- ja virkasuhteisten työntekijöiden lukumäärän mukaan.
Tulokset
Huhtikuun alussa vuonna 2008 työterveyshuollossa työ- ja virkasuhteessa (= työterveyshuollon järjestämisvelvollisuuden alle kuuluvia) toimi yli 5 000 työntekijää. Työterveyshuollon järjestelyistä saatiin vastaus 522 (80,1%) työterveysyksiköstä, joilla työskenteli yhteensä 4 417 työ- tai virkasuhteista työntekijää.
Vuonna 2007 useampi kuin joka toinen työterveysasema osti henkilöstölleen työterveyspalvelut toiselta työterveysasemalta (kuva 1). Tällaisten työterveysyksiköiden osuus on noussut tasaisesti vuodesta 1997. Kehitys on ollut hyvin samankaltainen lääkärikeskuksia lukuunottamatta. Niidenkin osalta kehitys on kuitenkin ollut viimeisten vuosien aikana yhdenmukaista muiden tuottajaryhmien kanssa. Lääkärikeskuksista alle puolet osti palvelut toiselta työterveyasemalta vuonna 2007, kun vastaava luku terveyskeskuksissa ja yritysten omilla asemilla oli noin 60 % ja yhteisillä työterveysasemilla 70 %.
Työterveyshuoltoa ei ollut järjestetty 13%:lla työterveysasemista vuonna 2007 . Tämän suhteen ei ole tapahtunut juurikaan suotuisaa kehitystä kuluneen 10 vuoden aikana. Tuottajaryhmittäin tarkasteltuna tilanne oli paras lääkärikeskuksissa, joista vain 5 %:lla työterveyshuolto oli järjestämättä. Vastaavasti huonoin tilanne oli omilla työterveysasemilla, joista joka viidennellä palvelut olivat järjestämättä. Valtaosa työterveysyksiköistä, joilla henkilöstön työterveyshuoltoa ei oltu järjestetty tai ei osattu sanoa, miten työterveyshuolto oli järjestetty oli pieniä 1-3 työ- tai virkasuhteisen työntekijän työterveysyksiköitä (n = 47). Vain yksi 10 tai useamman työntekijän yksikkö ilmoitti, että työterveyshuoltoa ei ollut järjestetty (kuva 2). Kaikista työ- tai virkasuhteisista työterveyshuollon työntekijöistä 5 % työskenteli yksiköissä, joissa työterveyshuoltoa ei ollut järjestetty, noin neljännes yksiköissä, joissa työterveyshuolto järjestettiin omana toimintana ja lähes 70 % yksiköissä, joissa palvelut ostettiin ulkoa.
Niistä 70 yksiköstä, jotka eivät olleet palveluja järjestäneet vuonna 2007 oli 29 sellaista yksikköä, jotka eivät olleet palveluita järjestäneet myöskään vuonna 2004. Näin ollen palveluja järjestämättömien joukossa näyttäisi olevan jonkin verran vaihtuvuutta.
Vuonna 2007 työterveyspalvelut henkilöstölle oli järjestetty omassa yksikössä joka kolmannella työterveysasemalla. Korkein tämä osuus oli lääkärikeskuksissa, joista lähes joka toinen järjesti itse työterveyspalvelunsa. Terveyskeskuksista vastaavasti noin joka neljäs, omista asemista noin joka viides ja yhteisistä asemista noin joka seitsemäs järjesti työterveyspalvelunsa itse.
Tietojen salassapito
Vuosina 2004 ja 2007 kysyimme avokysymyksellä, kuinka tietojen salassapito oli hoidettu yksiköissä, jotka järjestivät työterveyspalvelunsa itse. Avokysymykseen vastasi 259:stä yksiköstä 153 (59%) vuonna 2004 ja vastaavasti 169:sta yksiköstä 108 (64%) vuonna 2007. Avokysymyksen vastaukset salassapidon järjestämisestä luokiteltiin taulukon «Tietojen salassapidon järjestämistapa niissä työterveysyksiköissä, jotka järjestivät henkilöstönsä työterveyshuollon omana toimintanaan.»1 mukaisesti.
| Tietojen salassapidon järjestämistapa | Vuosi | |
|---|---|---|
| 2004 N (%) | 2007 N (%) | |
| Eri tietojärjestelmä | 3 (2,0) | 3 (2,8) |
| Palvelut saadaan toisesta yksiköstä | 8 (5,2) | 6 (5,6) |
| Tietoihin pääsy rajattu nimetylle henkilökunnan työterveyshenkilöstölle | 38 (24,7) | 36 (33,3) |
| Tarvittaessa käytettävissä ostopalvelut | 7 (4,6) | 5 (4,7) |
| Käyntikohtainen tietojen salaus | 22 (14,4) | 23 (21,3) |
| Erillinen paperikortisto | 4 (2,6) | 1 (0,9) |
| Tietoihin pääsy rajattu koko työterveyshenkilöstölle | 9 (5,9) | 1 (0,9) |
| Kielletty katsomasta, seurataan lokia | 2 (1,3) | 1 (0,9) |
| Ei kirjata kaikkia asioita | 1 (0,7) | 0 |
| Pieni yksikkö, ei ongelmia | 7 (4,6) | 4 (3,7) |
| Ei erityisjärjestelyjä | 52 (34,0) | 28 (25,9) |
| Kaikki yksiköt, jotka vastasivat avokysymykseen | 153 (100,0) | 108 (100,0) |
Vuonna 2004 oli tavallisinta, että salassapidon suhteen ei ollut mitään erityisjärjestelyjä työterveyshenkilöstön osalta (n = 52), mutta vuonna 2007 tällaisten työterveysasemien lukumäärä oli selkeästi vähentynyt (n = 28).
ATK-pohjaisen tietojärjestelmän osalta tavallisin tietojen salaustapa oli se, että henkilökunnan tietoja ei päässyt tallentamaan eikä lukemaan muut kuin nimetyt henkilöstön työterveyshuollosta vastaavat työterveyshoitaja ja lääkäri (n = 38 vuonna 2004 ja n = 36 vuonna 2007). Käyntikohtainen tietojen salausmahdollisuus mainittiin myös melko usein (n = 22 vuonna 2004 ja n = 23 vuonna 2007).
Joillakin työterveysasemilla oli mahdollisuus käyttää toista saman organisation työterveysasemaa. Tällöin ei kuitenkaan vastauksista aina käynyt ilmi, oliko tietojärjestelmä kuitenkin sama ja kuinka mahdolliset salaustoiminnot oli järjestetty. Joissakin yksiköissä henkilöstöllä oli arkaluontoisissa asioissa mahdollisuus turvautua ulkopuolisiin ostopalveluihin, jolloin näitä terveystietoja ei lainkaan arkistoitu työterveysaseman tiedostoihin.
Pohdinta
Työterveyshenkilöstön oman työterveyshuollon järjestäminen on kehittynyt suotuisasti 2000-luvulla.Yli puolet työterveysyksiköistä ostaa nämä palvelut toiselta työterveysasemalta ja itse ne järjestää noin joka kolmas työterveysasema. Yleisintä palveluiden järjestäminen omana toimintana oli lääkärikeskusten työterveysyksiköissä, joista noin puolet järjestivät palvelunsa itse.
Huolestuttavaa kuitenkin on, että vuonna 2007 edelleen 13 % työterveysyksiköistä (5 % työterveyshuollon työ- tai virkasuhteisista työntekijöistä) ei ollut järjestänyt henkilöstönsä työterveyspalveluja lainkaan. Tämä osuus ei juurikaan ole vähentynyt 2000 luvulla. Tavallisinta palvelujen järjestämättömyys oli omilla työterveysasemilla, jotka ovat usein pienehköjä yksiköitä. Näistä joka viidennellä ei henkilöstön työterveyspalveluja oltu järjestetty. Paras tilanne tässä suhteessa oli lääkärikeskusten työterveysyksiköissä, joista vain 5 % ei ollut palveluja järjestänyt.
Tietojen salassapito-ongelmia on pelätty esiintyvän silloin, kun työterveyspalvelut järjestetään omana toimintana. Kun vuonna 2004 joka kolmas itse työterveyspalvelunsa järjestävistä yksiköistä ilmoitti, että niillä ei ollut erityisjärjestelyjä salassapidon suhteen, oli tällaisten yksiköiden osuus vähentynyt joka neljänteen vuonna 2007. Tietojen suojauksessa tavallisinta oli, että henkilöstön tiedostoihin pääsi vain nimetty työterveyshenkilöstö tai että käytettiin käyntikohtaista tietojen salausta.
Kaikkinensa työterveyshenkilöstön oman työterveyshuollon järjestäminen ulkopuolisina ostopalveluina on lisääntynyt. Järjestelyn hyvänä puolena on se, että henkilökohtaisten tietojen salassapitoon liittyvät ongelmat on minimoitu, ja se on myös sopusoinnussa työterveyshuollon eettisten periaatteiden kanssa. Omana toimintana järjestettäessä työnantajan ei tarvitse maksaa palveluista toiselle palvelun tuottajalle. Jos palvelujen sisäinen laskutuskin on asianmukaisesti järjestetty, saa työnantaja kuluista myös Kela korvaukset. Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi lääkärikeskukset järjestävät työterveyspalvelunsa muita tuottajaryhmiä useammin omana toimintanaan.
Artikkeli julkaistaan myös Työterveyshoitaja -lehdessä
kliininen opettaja, työterveyshuolto
Kuopion yliopisto
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteenlaitos
kimmo.rasanen@uku.fi
Marjatta Peurala, THM
tutkija
Työterveyslaitos Tampere
marjatta.peurala@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Töyry S, Luhtala R, Kujala S, Räsänen K. Toimiiko lääkärien työterveyshuolto? Kysely työterveysasemille. Suom Lääkäril 1998;53:997-1000.
- Töyry S, Räsänen K, Laine M, Wickström G. Työterveyshuolto sosiaali- ja terveysalalla. Suomen Lääkärilehti 2001;56:1653-7.
- Lääkärin etiikka. Suomen Lääkäriliitto. Helsinki 2005. http://www.laakariliitto.fi/files/Etiikka05.pdf (vierailtu 25.8.2008).
- Suositus työterveyslääkärin toimintaperiaatteista. Suomen Työterveyslääkäriyhdistys ry. http://www.terveysportti.fi/kotisivut/sivut.koti?p_sivusto=68 (vierailtu 25.8.2008).
- Työterveyshuoltopalveluja tuottavien yksiköiden henkilöstön työterveyshuollon järjestäminen. Kirje työterveyshuoltoyksiköille, lokakuu 2004. Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveysosasto.
- Manninen P (toim.) Työterveyshuolto Suomessa 2007. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2008 (painossa).