Jätteiden käsittely osa kestävää kehitystä

Eikö mikään riitä?

Jätteen synnyn ehkäisy, lyhenteenä JSE, on vasta tällä vuosituhannella noussut laajempaan keskusteluun ja jossain määrin myös jo tekojen kohteeksi. Yli 90% ihmisen käyttöön ottamista luonnonvaroista muuttuu jätteeksi jo tuotteiden valmistusprosessien aikana. Tuotteen itsensä päätyminen jätteeksi on vain jätevuoren huippu. Maapallon kehityssuunta ilmastonmuutoksineen ja luonnonvarojen rajallisuuksineen on nostanut jätteiden käsittelyn osaksi materiaalitehokkuutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Jätteen määrän jatkuva kasvu kertoo luonnonvarojen suruttomasta käytöstä eikä sitä korvaa se, että syntyvä jäte pyritään entistä tehokkaammin hyödyntämään. Onneksi napanuora bruttokansantuotteen kasvun ja syntyvän jätteen määrän välillä on kuitenkin saatu katkaistua. Jätteen määrän kasvu on viime vuosina ollut prosentuaalisesti pienempi kuin maamme bkt:n kasvu. Meidän suomalaisten ekologinen jalanjälkemme on valitettavasti maailman suurimpia. Se johtuu monista tekijöistä kuten esimerkiksi pohjoisesta sijainnistamme, mutta kyllä kulutustottumuksissammekin on tarkistamisen varaa. Kohtuullisuuden käsite on onneksi noussut muidenkin kuin filosofien puheisiin. Milloin saavutettu elintaso on riittävä, milloin voimme tyytyä siihen tasoon, jonka olemme jo saavuttaneet?

Jätteen synnyn ehkäisy on eri asia kuin kierrättäminen

Jätteiden syntymisen näkeminen osana luonnonvarojen tehokasta käyttöä helpottaa myös sen pohtimista, mitä jäte oikein on? Onko se vain jotain tarpeetonta, joka pitää saada pois käsistä ja silmistä. Mihin, se ei ole tärkeää. Vai onko se uusien tuotteiden hyödyllistä raaka-ainetta, jota käyttämällä säästetään neitseellisiä luonnonvaroja? Jätteissä on aina kyse rahalla hankituista tavaroista ja tuotteista.

Kun vierailee nykyaikaisella kaatopaikalla näkee länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulutusjuhlan koko kuvan. Jätteeksi päätyy tuotteita, joiden elinkaari on loppunut ennen aikojaan uuden "paremman" tuotteen joskus pakkomielteiseltä tuntuvan hankkimisen seurauksena. Muutokset tavoissa ja tottumuksissa ovat välttämättömiä, mutta kuten jokainen meistä tietää, ne ovat hitaita ja vaikeita prosesseja eikä näkyviä tuloksia saada nopeasti aikaan.

Eräs vaikeimmin ymmärrettävistä turhista jätteistä on biojätteeseen päätyvien elintarvikkeiden ja ruokien määrä. Ruoka koetaan Suomessa yleisesti hinnaltaan korkeaksi, mutta siitä huolimatta jätteeksi päätyy ostettuja, mutta käyttämättömiä elintarvikkeita sekä valmista ruokaa, josta ylijäänyttä osaa ei hyödynnetä. On valitettavaa uusavuttomuutta, että ostoksia ei osata mitoittaa kulutuksen mukaan tai että syömättä jääneelle ruualle ei löydy käyttöä.

Syntyvä jäte hyödynnettävä tehokkaasti

Jätteen synnyn ehkäiseminen, luonnonvarojen tehokkaampi käyttö ja tuotteiden elinkaaren pidentäminen eivät kuitenkaan merkitse sitä, että jätettä ei enää syntyisi. Siksi myös syntyvän jätteen hyödyntämistä tulee tehostaa. Jätehuoltoa voidaan ohjata monin eri keinoin. Toiminnan perustana ovat yhteisesti hyväksytyt lait ja viranomaismääräykset. Jätteen käsittelystä perittävillä hinnoilla ja maksuilla voidaan ohjata haluttuun, ympäristöä säästävämpään suuntaan. Tämä ohjauskeino puree erityisesti heihin, joille euro on ainoa toimiva konsultti. Lopputuloksen kannalta kestävin tulos aikaansaadaan mikäli yksilön toiminta perustuu henkilökohtaiseen asian ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Määräysten noudattaminen, kun ymmärtää niiden perustelut ja tavoitteet, tekee toiminnasta helpompaa ja johdonmukaisempaa. Tässä neuvonnalla ja viestinnällä on vaativa työsarka. Asenteisiin vaikuttaminen ja niiden saaminen muuttumaan myös käytännön teoiksi vie aikaa. Selvää on, että ihmisille on myös annettava käytännön mahdollisuudet lajitella jätteensä huolehtimalla keräyksen käytännön toimivuudesta.

Määräykset jätteiden lajitteluvelvoitteista vaihtelevat Suomessa kunnittain. Jätteiden erilliskeräys ja kierrättäminen ei ole järkevää silloin, kun se ei ole kokonaistaloudellisesti tai ympäristönäkökohdat huomioiden kannattavaa. Pääkaupunkiseudulla lajitellaan tällä hetkellä kerrostalokiinteistöissä biojäte, keräyskartonki ja keräyspaperi. Vapaaehtoisesti kiinteistöt voivat lajitella muitakin jätelajeja. Kiinteistökohtaisen lajittelun lisäksi kierrätettäviä jätteitä kerätään aluekeräyspisteissä. Parhaillaan on käynnissä laajamittainen uudistus, jonka tuloksena pääkaupunkiseudulle syntyy keskitettyjen aluekeräyspisteiden verkosto. Samoissa paikoissa tullaan keräämään samantyyppisiin astioihin keräyspaperia, keräyskartonkia, väritöntä ja värillistä lasia, pienmetallia, vaatteita ja paristoja.

Tämän päivän kaatopaikoilla korkeat laatu- ja ympäristövaatimukset

Jäte, jota ei ole voitu tai haluttu materiaalina hyödyntää, on tähän asti päätynyt kaatopaikalle. Pääkaupunkiseudulla syntyi v.2006 kotitalousjätettä n. 336 kg/asukas. Siitä noin puolet eli 165 kiloa /asukas päätyi sekajätteenä kaatopaikalle ja toinen puoli kierrätettiin. YTV:n Espoon Ämmässuolla sijaitsevassa jätteenkäsittelykeskuksessa otettiin viime marraskuussa käyttöön uusi tämän päivän vaatimukset täyttävä kaatopaikka-alue. Tämä alue on jotain aivan muuta kuin edellisen kaatopaikkasukupolven edustajat. Erilliskerätyn biojätteen käsittely uudessa kompostointilaitoksessa, jätteen läjityksessä syntyvien kaatopaikkakaasujen talteenotto ja hyödyntäminen energiantuotannossa, valumavesien ohjaaminen jätevesipuhdistamoon ja suljetun kaatopaikka-alueen peittäminen ja maisemoiminen ovat toimenpiteitä, jotka vähentävät kaatopaikkojen ympäristökuormitusta.

Materiaalina kierrättämisen lisäksi jätettä aletaan hyödyntää myös energiantuotannossa

Kaikkia ihmisiä ei koskaan, millään määräyksillä, taksoilla, neuvonnalla tai tiedottamisella, saada lajittelemaan jätteitään. Ei voisi vähempää kiinnostaa -ajattelulla on kannattajansa myös jätteistä puhuttaessa. Kaatopaikoille päätyvälle jätteelle on etsitty vaihtoehtoista käsittelytapaa kuin läjittäminen ja on päädytty sen käsittelemiseen polttamalla. Suunnitelmat hyödyntää jätettä sähkön ja lämmön tuotannossa ovat osa tämän päivän jätehuoltoa Suomessa. Polttotekniikan kehitys ja savukaasupäästöille asetetut erittäin tiukat päästörajat tekevät nykyaikaisesta jätteenpoltosta tehokasta ja turvallista. Eri puolilla maata on käynnissä hankkeita jätevoimaloiden rakentamiseksi. Myös pääkaupunkiseudulle suunnitellaan sähköä ja lämpöä tuottavaa jätevoimalaa, jossa on tarkoitus käsitellä syntypaikkalajiteltu ja tällä hetkellä kaatopaikalle päätyvä sekajäte. Jos ja kun tämä jätteenkäsittelymuoto otetaan käyttöön on realismia pyrkiä valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteisiin, joiden mukaan vuonna 2016 maassamme tulee hyödyntää materiaalina 50% syntyvästä jätteestä, energiana 30% ja kaatopaikoille päätyisi 20%.

Jätteen synnyn ehkäisy kuten myös syntyvän jätteen hyödyntäminen ovat vain yhteiskunnan ja yksilön toimenpiteistä kiinni. Helppoa?