Lääkintöneuvos Matti E. Lamberg saateltiin eläkepäiville lämminhenkisessä työterveyshuoltoseminaarissa

Historiaa ja tulevia haasteita

Iltapäivän aikana kuultiin toinen toistaan mielenkiintoisempia katsauksia työterveyshuollon kehityksestä, roolista ja haasteista täällä kotimaassa, mutta myös kansainvälisestä ja globaalista kehityksestä kansliapäällikkö Kari Välimäen (STM), ylilääkäri Kari Kaukisen (EK), apulaisjohtaja Marja Erkkilän (SAK), pääjohtaja Jorma Huuhtasen (KELA), johtaja Jukka Takalan (Euroopan työterveys- ja turvallisuusvirasto), pääjohtaja Harri Vainion (TTL) sekä emeritus pääjohtaja, professori Jorma Rantasen (TTL, ICOH) toimesta.

Omassa esitelmässään "Työterveyshuolto terveydenhuollon osana" eläkkeelle jäävä Matti E. Lamberg - tilanteen ehkä pakottamana - totesi, että kertaus on opintojen äiti. Aluksi hän nosti esiin OECD:n vuonna 2005 julkaiseman vertailuraportin jälkeisen keskustelun siitä, että työterveyshuolto olisi vain hyväosaisten palvelujärjestelmä. Kuitenkin näyttäisi siltä, että työterveyshuollossa on palvelujärjestelmänä elementtejä, jotka toimivat hyvin ja näitä elementtejä pitäisi hyödyntää myös julkisessa terveydenhuollossa. Yksi tällainen tekijä on asiakkaiden mukaanotto palvelujen suunnitteluun.

Ensimmäinen tehtaanlääkäri Suomessa toimi jo 1700-luvullla ja motiivina tälle toiminnalle oli kansanterveys ja edelleenkin meillä on huoli työssäkäyvän väestön kansanterveydellisistä ongelmista. Historiankirjoista löytyy mm. 1870 Tampereelta tehtaanlääkärin kuvaus: "työntekijöiden sairastavuuteen vaikuttaa raskas työ, huonosti ilmastoidut tilat, ahtaat asunnot, yötyö sekä huono ravinto". 135 vuotta on kulunut ja monet noista huolista ovat edelleen käsillä. Vaikka Suomen työterveyshuoltolainsäädännön fokus onkin työn ja terveyden välisessä vuorovaikutuksessa, löytyy vuonna 1979 voimaan tulleen lain perusteluista myös vahva kansanterveydellinen painotus: " kansainvälisen vertailun valossa maamme työikäisen väestön terveydentila - erityisesti miesten elinikä - on alhaisempi kuin on odotettavissa". Siis myös tuolloin eli vahvana huoli työikäisten terveydestä laajemmin, kuin vain työhön liittyvien altisteiden osalta.

Matti totesi työterveyshuollon kehityksen olleen hyvinkin sykäyksittäistä. Viime aikoina palvelujen sisällön kehittämiseen on tuonut odotuksia ja paineita kuntoutus- ja eläkelainsäädännön kehittäminen. Kysyä sopii, mitkä työterveyshuollon mahdollisuudet ovat vastata näihin odotuksiin nykyresursseilla?

Palvelujärjestelmän kehityksen osalta elettiin hyvinkin stabiilia vaihetta vuosikymmeniä, mutta nyt on tapahtumassa selkeä murros. Kunnallisella puolella ollaan siirtymässä suurempiin organisaatioihin ja liikelaitoksiin, jonka mahdollistaa palveluvolyymin kasvu sairaanhoidon tultua entistä laajemmin kunnallisen työterveyshuollon repertuaariin. Samalla palvelujen ulkoistaminen erityisesti yksityisille lääkärikeskuksille on lisääntynyt aiheuttaen haasteita toimivan yhteyden säilymisessä asiakasorganisaation ja työterveyshuollon välillä.

Työelämän muutokset puolestaan vaikuttavat työterveyspalvelujen tarpeeseen. Uusien psykososiaalisten riskien esiinnousu ei suinkaan poista aiempia altisteita vaan luo uusia osaamisvaatimuksia työterveyshenkilöstölle. Vaarana on, että klassisia(kaan) altisteita ei tunnisteta.

Taaksepäin katsoessaan Matti katsoi työmarkkinajärjestöjen yhteistyön olleen keskeisessä roolissa Suomen työterveyshuollon kehittymisessä. "Prosessinomistajien" sitoutuminen on ollut niin vankkaa, että ne ovat olleet valmiit maksamaan myös järjestelmästä aiheutuneet kustannukset. Toisena vahvuutena hän mainitsi laajennetun kolmikannan, jossa muista viranomaistahoista keskeisiä toimijoita ovat olleet Kela ja muut keskeiset ministeriöt.

Suomalaista 1990-luvun alkupuolella kehitettyä TYKY-toimintaa voidaan pitää sosiaalisena innovaationa, jossa siinäkin työmarkkinajärjestöt ovat olleet keskeisinä toimijoina. TYKY- toiminnan käsitteiden ja niihin liittyvien työotteiden avulla Suomi on ollut vahvasti mukana kansainvälisillä foorumeilla. Myös TTL:n tutkimustoiminta, joka on ollut laaja-alaista ja kansainvälisesti arvostettua on luonut oman pohjansa suomalaisen työterveyshuollon kehittämiselle ja kansainväliselle arvostukselle.

Yleiset työikäisten kansanterveysongelmat, työelämän polarisaatio, ongelmien keskittyminen ja riskien kasaantuminen ovat haasteellisia ongelmia. Tarvitaan tutkimustyötä näiden kasaantumien löytämiseksi. Osa ongelmasta on, että tällaiset riskiryhmät ovat yleensä vaikeasti tavoitettavissa. Vaikka tulokset olisivatkin pitkän polun päässä, jotain on kuitenkin tehtävä esimerkiksi työttömien työkyvyn ylläpitämiseksi. Myöskään terveydenhuollon ja kouluyhteisöjen työsuojelu ja työterveyshuolto ei kaikilta osin ole sillä tasolla kuin pitäisi.

Loppusanoissaan Matti kuvaili työtään niin mielenkiintoiseksi, että ei se aina työltä ollut tuntunutkaan. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu ajanvietto Pielisjoen mökillä ja omiin lastenlapsiin paremmin tutustuminen. Mahdollisesti myös joitakin työhön liittyviä asioita tulee vielä tehtyä.

Hyviä eläkepäiviä 66-vuotiaana eläköityvälle – siis myös iältään esimerkilliselle kollegallemme!