Työterveyshuollon tehtävät raskautta suunnittelevan ja raskaana olevan työsuojelussa

Työpaikkaselvitys ja riskin arviointi sekä toimenpiteet työpaikalla

Työturvallisuuslain (738/2002, 10 §) mukaan jo työolojen ennakkosuunnittelussa on otettava huomioon perimän ja sikiön suojelu.

Koska sikiönkehityksen kannalta raskauden ensimmäinen kolmannes on herkintä aikaa, ennakkotoimenpiteet ovat olennaisia raskaudenaikaisten työolojen turvallisuutta varmistettaessa. Sikiö on herkempi useiden kemikaalien vaikutukselle kuin aikuisen elimistö ja tästä syystä on raskaana olevan työaltistuminen pyrittävä aina minimoimaan.

Työterveyshuollon tulee työpaikkaselvityksen yhteydessä muiden terveysriskien arvioimisen lisäksi kartoittaa ne altisteet, työt ja työpisteet, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa perimälle, sikiölle tai raskaudelle. Vaaran arvioinnissa otetaan huomioon olemassa oleva lääketieteellinen tieto vaarasta ja selvitetään vaaraa aiheuttavan tekijän voimakkuus, jaksottaisuus ja vaikutusaika. Tarvittaessa käytetään avuksi työhygieenisiä mittauksia ja/tai biologisia altistusmittauksia tai muita työterveyshuollossa käytettävissä olevia tunnistusmenetelmiä. Työpaikkaselvityksen yhteydessä on usein myös syytä etsiä täydentäviä tietoja aineiden mahdollisesta haitallisuudesta lisääntymisterveydelle aineiden toksisuustietoja sisältävistä tiedostoista tai käsikirjoista.

Työterveyshuollossa on oltava ajankohtainen tietämys vaaratekijöistä työpaikoilla ja ajan tasalla olevat käyttöturvallisuustiedotteet käytettävistä aineista. Niissä olevat varoitusmerkinnät (R-lausekkeet) ilmaisevat kemikaalien ominaisuudet viimeisten säädösten mukaisesti. Työnantajan on ilmoitettava työssä tapahtuvista muutoksista työterveyshuoltoon välittömästi, jotta työolotiedot pysyvät ajan tasalla.

Riskin arvioinnissa altistumisen määrällinen selvittäminen on tärkeää, sillä vaaraa ei aiheuta kemiallisen tekijän olemassaolo työpaikalla, vaan todellinen altistuminen käyttötilanteessa. Mitään ammattia tai työtä ei sinänsä luokitella riskityöksi, vaan mahdollinen riski riippuu haittatekijälle altistumisen määrästä.

Työhygieeniset mittaukset ja/tai altistumisen biologinen monitorointi ovat perusedellytykset luotettavalle riskin arvioinnille. Biologisten altistumismittausten näytteenoton (oikea ajankohta, tyypillinen altistumistilanne) pitäisi olla edustava, kun arvioidaan riskiä raskautta ajatellen. Jollei mittaustietoja ole käytettävissä, arvioinnissa voidaan käyttää apuna tietoja käytettävien aineiden määrästä, ilmanvaihdon ja kohdepoistojen järjestämisestä sekä työhygieenistä tietämystä muista vastaavista työpaikoista ja -tehtävistä.

Haitan todennäköisyyden arviointi perustuu altistumistasoon eli HTP-arvoihin ja suurimpiin sallittuihin pitoisuuksiin. HTP-arvot ovat ilman epäpuhtauksien pienimpiä pitoisuuksia, joiden katsotaan voivan vahingoittaa työntekijän terveyttä. Raskaana oleva ei saa työskennellä olosuhteissa, joissa kemikaalipitoisuudet ylittävät raja-arvon.

Yleensä aineet imeytyvät työssä elimistöön hengittämällä. Altistumista voi tapahtua myös ihon kautta. Kun HTP-luettelossa on merkintä "IHO", ei altistumisen määrää voi arvioida pelkästään ilmapitoisuuden perusteella. Ihon kautta altistumisesta saa paremman kuvan, jos kemikaalia voidaan mitata biomonitorointimenetelmällä työntekijän virtsasta, verestä, syljestä tai uloshengitysilmasta.

Työterveyshuollon tehtävä on viedä työpaikkaselvitykseen perustuvat arviot lisääntymisterveyden vaaroista käsiteltäväksi työsuojelutoimikuntaan tai työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun kanssa. Työterveyshuolto ehdottaa parannuksia työoloihin tai suunnittelee siirtomahdollisuuksia työntekijän raskauden varalta, ja niitä pohditaan yhdessä työsuojelutoimikunnassa työpaikkaselvityksen pohjalta. Toteutetut parannukset ja sovitut suunnitelmat kirjataan myös työterveyshuollon toimintakertomukseen ja toimintasuunnitelmaan ja niiden toteutumista työpaikalla seurataan myös jatkossa työterveyshuollon toimesta.

Ohjaus ja neuvonta

Työterveyshuollon tulee tiedottaa sekä työntekijälle että työnantajalle sikiölle ja raskaudelle vaaraa aiheuttavista töistä, työmenetelmistä ja altisteista (Valtioneuvoston asetus 1335/2004). Lisäksi työterveyshuollon tulee tehdä ehdotuksia vaaran poistamiseksi tai siltä suojautumiseksi. Erityisesti sukukypsässä iässä oleville naisille on tärkeää kertoa sikiölle vaarallisista tekijöistä ja suojautumismahdollisuuksista jo ennakolta työhöntulotarkastuksen yhteydessä ja tarvittaessa myöhemmin, kun uusia aineita tai menetelmiä otetaan käyttöön.

Tehtävissä, joihin liittyy erityinen tartuntatautivaara, on työntekijöille annettava tietoa turvallisen työskentelyn mahdollistavista rokotuksista (kuten vihurirokko, vesirokko, hepatiitti B). Tarvittaessa vasta-aineiden olemassaolo voidaan tutkia laboratoriokokein joko työhönsijoitustarkastuksen yhteydessä tai raskautta suunnittelevalta työntekijältä jo ennen raskauden alkamista. Tuloksen perusteella harkitaan rokotustarve ja -mahdollisuudet.

Useat sikiölle vaaralliset tekijät ovat vaaraksi nimenomaan alkuraskauden aikana. Sen vuoksi työterveyshuollon on tärkeää tiedottaa raskauden varhaisen toteamisen merkityksestä. Työterveyshuolto opastaa naistyöntekijöitä ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon neuvontaa ja mahdollisia toimenpiteitä varten heti raskauden alettua tai raskautta suunnitellessaan.

Työturvallisuuslain tarkoitus on ensisijaisesti suojella sikiötä, mikä saattaa käytännössä johtaa naisten ja erityisesti raskaana olevien naisten syrjintään. Lainsäädännön (valtioneuvoston päätös 1043/1991) perusteella työnantajan velvollisuus on suojata sekä mies- että naistyöntekijät altistumiselta tekijöille, jotka voivat aiheuttaa vaaraa perimälle tai lisääntymiselle. Työterveyshuollon on neuvottava työnantajia myös siitä, että työntekijöitä on sukupuolesta riippumatta suojeltava samojen periaatteiden mukaisesti. Ensisijaisia ratkaisuja ovat työhygieeniset parannukset ja aineiden tai menetelmien muutokset.

Neuvontapalvelut

Tarvitessaan lisätietoja työterveyshuolto voi tiedustella Työterveyslaitoksen Raskaus ja työ -neuvontapalvelusta työolojen sopivuutta raskauden aikaiseen työskentelyyn joko puhelimitse (puh. 030 4741) tai lähettämällä kysymyksen Internet-lomakkeella: Raskaus ja työ - neuvontapalvelun tiedonkeruulomake (www.ttl.fi ja sieltä haku "raskaus ja työ").

HUS/Teratologinen tietopalvelu vastaa lääkkeitä, sairauksia ja muita ulkoisia tekijöitä koskeviin kysymyksiin puhelimitse (puh. (09) 471 76 500, arkisin kello 9-12).

Säteilyä koskeviin kysymyksiin vastaa Säteilyturvakeskus (puh. 09-759 881, www.stuk.fi).

Työterveyshuollossa toimivan lääkärin tehtävä on myös ylläpitää ja päivittää tietojaan lisääntymisterveyden suojelusta tietolähteistä ja/tai koulutustilaisuuksissa. Muita tietolähteitä yllä mainittujen lisäksi löytyy Työterveyslaitoksen verkkosivuilta (www.ttl.fi). Koulutustilaisuuksista on tietoa Työterveyslaitoksen ja työterveysalan koulutusorganisaation NIVAn verkkosivuilla (www.niva.org)

Erityisäitiysrahan ja -vapaan hakeminen

Työterveyshuolto arvioi, milloin erityisäitiysrahan ja -vapaan hakeminen on ajankohtaista eli ollaanko tilanteessa, jossa raskaana olevan työssä on vaara raskaudelle tai jälkeläiselle eikä vaaraa voida poistaa työjärjestelyin. Työterveyshuolto on vaitiolovelvollinen työntekijän raskaudesta ja silloinkin kun työjärjestelyt ovat raskauden turvallisuuden takaamiseksi tarpeen, tarvitaan neuvotteluihin työnantajan kanssa työntekijän suostumus. Erityisäitiysvapaan hakemukseen tarvitaan työnantajan ilmoitus siitä, ettei turvallista työtä ole tarjolla, joten viimeistään siinä vaiheessa asia tulee työnantajan tietoon. Työntekijä voi itse pyytää selvityksen työnantajalta tai jos työntekijä antaa kirjallisen luvan, työterveyshuolto voi hoitaa asiaa.

Erityisäitiysrahan ja -vapaan hakemisessa tarvittavia SV-lomakkeita saa Kelan toimistoista.

Erityisäitiysrahaa haetaan Kelalta lomakkeella SV 9, vanhempainetuushakemus.

Työnantajan työterveyshuoltoa toteuttava lääkäri tai muu vakuutetun työolosuhteet tunteva lääkäri laatii lausunnon (lomake SV 97, jonka saa Kelan toimistosta) erityisäitiysvapaan tarpeesta. Lausunnossa kuvataan vakuutetun tai sikiön terveydelle vaaraa aiheuttavat tekijät ja altistumisen arviointi.

Hakemukseen tarvitaan myös työnantajalta ilmoitus työolosuhteista ja työstä poissaoloista (lomake SV 96, jonka saa Kelan sairausvakuutustoimistosta). Omaa työtään tekevältä edellytetään vastaava selvitys soveltuvin osin.

Lisäksi tarvitaan todistus raskaudesta (lomake SV 75), jonka raskaana oleva saa neuvolasta.

Äitiyshuollon ja työterveyshuollon yhteistyö

Tietojen, jotka koskevat mahdollista lisääntymisterveyden vaaraa aiheuttavia työaltisteita, pitäisi olla tarvittaessa sekä äitiyshuollon että työterveyshuollon käytettävissä. Neuvoloiden, äitiyspoliklinikoiden ja työterveyshuollon yhteistyö on tärkeää, mutta yksittäisiä työntekijöitä koskevissa asioissa tietojen antoon tarvitaan aina työntekijän lupa.

Tärkeintä on

• Työpaikkaselvityksessä kartoittaa ne altisteet, työt ja työpisteet, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa lisääntymisterveydelle.
• Arvioida vaara tarvittaessa työhygieenisiä mittauksia ja biologisia altistumismittauksia käyttäen.
• Tuoda työpaikkaselvitykseen perustuvat arviot lisääntymisterveyden vaaroista työnantajan ja työsuojelutoimikunnan tietoon.
• Antaa parannusehdotuksia työoloihin työntekijöiden lisääntymisterveyden suojelemiseksi ja seurata niiden toteutumista työpaikalla.
• Tiedottaa työntekijöille ja työnantajalle sikiölle ja raskaudelle vaaraa aiheuttavista töistä ja altisteista.
• Arvioida, milloin erityisäitiysrahan ja -vapaan hakeminen on perusteltua ja auttaa työntekijää hakemuksen laatimisessa.
• Ylläpitää ja päivittää omia tietojaan lisääntymisterveyden suojelusta työssä.