Nuoret ja työ: Lapsi- ja nuorisopoliittinen kehittämisohjelma 2007-2011
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma on yksi pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen kolmesta politiikkaohjelmista. Tämän ohjelman tavoitteena on ehkäistä sekä vähentää pahoinvointia ja syrjäytymistä. Politiikkaohjelmaa johtaa ministeriryhmä. Hallitusohjelmassa nostetaan varhainen puuttuminen ja ehkäisevä työ lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman painopisteeksi. Näin vähennetään pitkällä aikavälillä niin yksilön kuin yhteiskunnan pahoinvoinnista, huonosta terveydestä ja syrjäytymisestä aiheutuvia kustannuksia. Politiikkaohjelman toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisäämiseen kuitenkin myös niin, että toimenpiteistä saadaan konkreettisia yhteiskunnallisia vaikutuksia jo hallituskauden aikana ja sen loppupuolella.
Politiikkaohjelmassa kehitetään lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan tietopohjaa, edistetään päätösten lapsivaikutusten arviointia sekä lasten ja nuorten osallistumista ja kuulemista YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Syrjäytymisen ehkäiseminen on ehkä tärkein nuoriin suunnatuista tavoitteista. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmalla on etunaan vuoden 2006 maaliskuussa voimaan tulleen nuorisolain (72/2006) mukainen nuorisopolitiikan kehittämisohjelman valmistelutyö. Kehittämisohjelmaa kutsutaan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaksi sen sisältäessä nuorisolain mukaisesti tavoitteet kaikkien alle 29-vuotiaiden kasvu- ja elinolojen parantamiseksi. Valtioneuvosto hyväksyi lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman ensimmäisen kerran vuoden 2007 lopussa. Kehittämisohjelmassa asetetaan hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteet vuosille 2007–2011. Edellisen kerran näin laajaa poikkihallinnollista lapsi- ja nuorisopolitiikan kansallista linjausta on tehty kansainvälisen lapsen vuoden 1979 yhteydessä. Kehittämisohjelman sisällöt liittyvät myös hallituksen kahteen muuhun politiikkaohjelmaan, terveyden edistämisen sekä työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmiin. Kehittämisohjelman toimeenpanoa arvioi vuosittain valtion nuorisoasiain neuvottelukunta.
Nuorten osalta ovat syrjäytymisriskit ja arviot syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määristä olleet paljon esillä. Valtiontalouden tarkastusvirasto (146/2007) on laskenut, että "jos syrjäytyminen kestää koko odotettavissa olevan työiän, noin neljäkymmentä vuotta, on yhdestä syrjäytyneestä aiheutuva kansantulon menetys nykyarvoksi laskettuna (vuosi 2007) noin 700 000 euroa. Julkisen talouden vastaava menetys on noin 400 000 euroa. Laskelma osoittaa, että syrjäytymisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat huomattavat, puhumattakaan yksilön henkilökohtaisesta pahoinvoinnista. Laskelma osoittaa myös suuren osan kustannuksista muodostuvan siitä, että syrjäytyneen panos työelämässä jää yhteiskunnalta saamatta.
Elämänhallintataitoja lisättävä
Yhtenä politiikkaohjelman kahdestatoista tavoitteesta onkin edistää elämänhallintataitoja ja motivoida nuoria koulutukseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä kunnissa. Kehittämisohjelma sisältää tärkeitä ehdotuksia toimenpiteiksi tämän työn vahvistamiseksi. Esimerkiksi ehdotetaan Nuorisolakiin (72/2006) säädettäväksi tarkemmin kuntien moniammatillisten yhteistyöryhmien toiminnasta. Yhteistyöryhmä toimisi kokoaikaisesti ja vuorovaikutuksessa seurakuntien sekä lapsi-, perhe- ja nuorisojärjestöjen kanssa. Koulujen ja oppilaitosten roolia osana kunnan moniammatillisia yhteistyöryhmiä tulisi vahvistaa oppilashuoltoryhmien välityksellä.
Ajatus on, että varmistetaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle työtä tai koulutuspaikkaa vailla olevalle mahdollisuus saada apua henkilökohtaisen suunnitelman tekemisessä ja tukea sen toteuttamisessa ja varmistetaan myös ohjauspalveluiden alueellinen saatavuus. Tavoite on, että lisätään nuorille matalan kynnyksen ohjauspaikkoja nuorisotoimen palveluna. Yhteistyöhankkeissa ja -projekteissa saadut hyvät käytännöt vakiinnutetaan koko maassa alueellisten verkostoyhteistyömallien mukaan.
Tärkeä osa-alue nuorten miesten kohdalla olisi paremmin hyödyntää varusmiespalvelusta lähes koko miesikäluokan tavoittavana toimintona. Jokaiselle varusmiehelle tulisi tiedottaa ennen kotiutumista mahdollisuudesta kotiutuskeskusteluun. Kotiutuskeskustelun perusteella laaditaan tarvittaessa kotiutumissuunnitelma yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Kaikkien palveluksensa ennenaikaisesti keskeyttävien kanssa tulisi käydä kotiutuskeskustelu ja laatia kotiutumissuunnitelma. Vastaava toiminta tulisi kehittää siviilipalvelun yhteyteen. Aikalisä-toimintamalli, jossa kutsunnoissa ja varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä tarjotaan tukipalvelu jatko-suunnitelmien vahvistamiseksi, on tarkoitus laajentaa koko maan kattavaksi.
Salassapitosäännösten tulkinta esteenä viranomaisten yhteistyölle
Yllä kuvattujen tavoitteiden saavuttamiseksi politiikkaohjelman ministeriryhmä päätti elokuussa, että valmistellaan esitys nuorten ohjaus- ja palveluverkosta kunnissa. Politiikkaohjelman ministeriryhmän puheenjohtaja kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin asetti 5.9.2008 poikkihallinnollisen työryhmän moniammatillista viranomaistyötä ja sen lakisääteistämisen selvittämistä varten. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut ylitarkastaja Jaana Walldén opetusministeriön nuorisoyksiköstä. Työryhmä on luovuttanut ehdotuksensa ministeri Wallinille 23.1.2009
Työryhmä havaitsi, että suomalaisen julkisen sektorin palveluja koskevassa lainsäädännössä on useita mainintoja viranomaisten välisestä yhteistyöstä. Lainsäädännössä myös kehotetaan tai velvoitetaan aktiiviseen viranomaisten väliseen yhteistyöhön sekä yksilö- että rakenteellisella tasolla. Lukuisat nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja poikkihallinnollista toimintaa kehittäneet hankkeet ovat kuitenkin osoittaneet, että nuorten kohdalla julkisen sektorin viranomaisyhteistyössä on eri syistä parantamisen varaa. Usein esiin tuotu ongelma on salassapitosäännökset. Voimassa olevat tietosuoja- ja salassapitosäännökset eivät kuitenkaan yleensä ole varsinaisia esteitä moniammatilliselle yhteistyölle. Ongelmia viranomaisten väliselle yhteistyölle aiheuttavat pikemmin hallinnonalojen ja yksittäisten viranomaisten erilaiset tulkinnat siitä, voiko nuorta koskevaa tietoa siirtää tai välittää. Nämä eri tulkinnat voivat haitata nuoren edun ja varhaisen puuttumisen toteutumista. Nuoren kannalta riskialttiimpia ovat niin kutsutut "nivelvaiheet", joissa siirrytään esimerkiksi opinnoista työelämään, päätetään ase- tai siviilipalveluksesta tai kun tarjottu palvelu keskeytyy tai päättyy.
Indikaattorit kuvaamaan hyvinvoinnin kehitystä
Kysymys syrjäytymisvaarassa olevien määristä liittyy keskeisesti tilastoihin ja niiden tulkintoihin. Politiikkaohjelman tavoitteisiin kuuluu myös edistää tietoon perustuvaa lasten hyvinvointipolitiikkaa. Hallituksen strategia-asiakirjan 2007 mukaan politiikkaohjelman tulee tehdä selvitys- ja koordinointityötä lasten hyvinvoinnin tietopohjan kehittämisestä. Työn normatiivisena perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsilla tarkoitetaan tässä alle 18-vuotiaita.
Käytännössä työ on tarkoittanut indikaattorijärjestelmän ja muun raportoinnin kehittämistä päätöksentekijöiden tarpeisiin. Tähän liittyy myös tavoite kansallisen tietokannan tai verkkoportaalin kehittämisestä hyvinvoinnin eri osa-alueita kuvaamaan. Tilastokeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovat politiikkaohjelman toimeksiantona valmistelleet lasten hyvinvoinnin ydinindikaattoreiden määrittämistä ja valintaa. Taustana ja vertailukohtana työlle on ollut Ruotsissa tehty komiteamietintö "Ett uppföljningsystem för barnpolitiken", jossa haettiin indikaattoreita lapsipolitiikan seurantaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen antamista lähtökohdista. THL:n ja Tilastokeskuksen työ on tuottanut noin 40 ydinindikaattorin kokonaisuuden metatietoineen.
YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen juhlavuosi
Kolmantena esimerkkinä politiikkaohjelman ajankohtaisesta toimenpiteestä on YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta tiedottaminen. Vuonna 2009 tulee kuluneeksi 20 vuotta Lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisestä YK:ssa. Sopimus luo yhteiset maailmanlaajuiset lapsen hyvän elämän kriteerit. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma toteuttaa lapsiasiavaltuutetun ja kansalaisjärjestöjen kanssa tiedotuskampanjan tämän vuoden aikana. Juhlavuosi huipentuu 20. marraskuuta 2009, Lapsen oikeuksien päivänä. Juhlavuonna järjestetään yhteistyössä useita tapahtumia, jotka edistävät lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta Suomessa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen toimii juhlavuoden suojelijana. Kampanjan tavoitteena on lisätä ja syventää suomalaisten tietoisuutta lapsen oikeuksista sopimuksen artiklan 42 mukaisesti. Kampanjassa nostetaan lapset ja nuoret tasa-arvoiseen rooliin yhteiskunnassamme ja saadaan heidän äänensä kuulumaan. Pääteemana kampanjassa on lasten ja nuorten osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan.
Politiikkaohjelman teettämässä kyselyssä kohdassa lasten ja nuorten kuulemisen ja osallistumisen toteutumisesta yhdeksän kymmenestä oli sitä mieltä, että "aikuiset voivat tehdä parempia päätöksiä, jos he ottavat lasten mielipiteet huomioon". Mutta kuitenkin melkein joka neljäs oli sitä mieltä, että "päiväkoti-ikäiset lapset ovat niin nuoria, ettei heidän mielipiteitään ole tarpeen kuulla". Lasten kuuleminen ja näkeminen yhteiskunnassa on sekä asenne- että tietokysymys. Samalla tavalla, kuin olemme saaneet opetella tasa-arvonäkökulman ottamisen agendalle luonnollisena asiana, on meidän myös opittava näkemään lapsia ja nuoria ja annettava heille tilaa suunnitelmissamme ja laskelmissamme.
ohjelmajohtaja
Lasten, nuorten ja perheidenhyvinvoinnin politiikkaohjelma