Nuorten työelämään siirtymisen tukeminen

Laadukas työllistyminen tukee nuoren kehittymistä

Vaikka nuori saavuttaisikin toisen asteen ammatillisen tutkinnon, menestyminen työmarkkinoilla ei ole varmaa. Työllistymisongelmat, kuten työttömyys, pätkätyöt ja vaikeudet sijoittua koulutusta vastaaviin tehtäviin, heikentävät koulutettujen nuorten mahdollisuutta vakiinnuttaa ammatillista identiteettiään työmarkkinoilla. Pitkittyessään työttömyys tai huonolaatuinen työ muodostuu riskiksi myös nuoren mielenterveydelle ja näkyy elintavoissa ja terveydessä.

Opintojen jälkeisen työllistymisen on havaittu ennustavan nuorten ja nuorten aikuisten työuran vakautta myöhempinä vuosina OECD maissa (OECD, 1998). Työllistymisen laatu on työpaikan saamisen ohella toinen kriittinen tekijä, sillä valmistumisen jälkeinen työllistyminen koulutustasoa vastaamattomaan heikkolaatuiseen työsuhteeseen vaikeuttaa myöhemmin koulutusta vastaavan ammatillisen uran luomista (Scherer, 2004).Onnistunut työelämään siirtyminen helpottaa myös muita nuorten elämässä ajankohtaisia aikuistumiseen liittyviä roolisiirtymiä, joita ovat lapsuuden kodista pois muuttaminen, taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen ja parisuhteeseen ja perhe-elämään valmistautuminen. Ilmeisesti ammatillisen identiteetin, urahallinnan ja hyvinvoinnin perustan rakentumista edistää parhaiten työllistyminen tehtäviin, jotka: 1. vastaavat nuoren ammatillisia tavoitteita, kiinnostuksen kohteita ja odotuksia, 2. tarjoavat hänelle mahdollisuuden hyödyntää senhetkisiä tietojaan ja taitojaan, 3. antavat hänelle mahdollisuuden vaikuttaa työnsä sisältöön ja kuormittavuuteen, 4. asettavat hänelle sopivasti mitoitettuja ammatillisia haasteita ja kehitysmahdollisuuksia ja 5. mahdollistavat ammatillista kehitystä tukevan ohjauksen ja palautteen saamisen.

Nuorten urahallinnan ja mielenterveyden edistäminen

Työelämän rakennemuutosten nopeutumisen seurauksena monet nykynuoret joutuvat kohtaamaan uravalinnan, koulutuksen ja työelämään kiinnittymisen haasteet useammin kuin kerran elämänsä aikana. Näistä haasteista selviytyminen edellyttää työelämän tekijöiltä hyviä urahallintataitoja, joihin kuuluvat urasuunnittelutaidot, työnhakutaidot, uusiin tehtäviin ja organisaatioihin kiinnittymisessä tarvittavat taidot sekä elinikäisen oppimisen taidot. Näiden taitojen opettaminen on asettanut uusia haasteita erityisesti koulutusasteelta seuraavalle siirtyvien tai koulutuksesta työmarkkinoille siirtyvien nuorten ohjaukselle. Esittelemme kaksi Suomen Työterveyslaitoksessa kehitettyä ja nuorten urahallintataitojen edistämiseen tarkoitettua ryhmänohjausmallia. Menetelmistä ensimmäinen on Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmä, joka on kehitetty toisen asteen ammatillisten oppilaitosten käyttöön. Toinen, Kohti työelämää -ryhmämenetelmä, on kehitetty perusasteen käyttöön. Molemmilla menetelmillä pyritään vahvistamaan urahallintataitoja, jotka ovat tarpeen selviydyttäessä nuorille ajankohtaisista koulutus- ja työuran siirtymävaiheista. Ryhmämenetelmät perustuvat Michiganin preventiotutkimuskeskuksessa kehitettyyn ennaltaehkäisevään ryhmätoiminnan malliin (Price, Friedland, Choi & Caplan, 1998), jota aiemmin on käytetty aikuisten työttömien työllistymisen tukemisessa ja depressio-oireiden ennaltaehkäisyssä Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Koulutuksesta työhön - menetelmä ammatillisessa koulutuksessa

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmä (Koivisto, Mäkitalo, Larvi, Silvonen & Vuori, 2002) on tarkoitettu ammatillisen koulutuksen päättävien työllistymisen laadun ja urahallinnan edistämiseksi sekä heikkoon työmarkkinatilanteeseen usein liittyvän masentuneisuuden ennaltaehkäisemiseksi. Menetelmää voidaan käyttää myös ammattikorkeakouluista valmistuvien urahallinnan edistämisessä. Ryhmät järjestetään opiskelijoiden viimeisenä lukuvuonna. Ryhmät ovat viisipäiväisiä ja 20 oppitunnin laajuisia intensiivikursseja. Ammatillisten oppilaitosten opettajat ohjaavat ryhmiä yhdessä paikallisten työvoimatoimistojen ohjaajien kanssa. Paikalliseen yhteistyöverkostoon kuuluu myös työnantajien edustajia. Oppilaat hankkivat ryhmässä vierailevaa työnantajaa haastattelemalla tietoa työntekijöiden rekrytoinnista ja työelämään kiinnittymisestä sekä suhteuttivat osaamistaan työnantajien vaatimuksiin. Tässä moniammatillisessa yhteistyössä eri osapuolten osaaminen ja arvovalta täydentävät toisiaan nuorten ohjaamisessa.

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmässä pyritään aktiivisen oppimisen keinoin kehittämään osallistujien urahallintavalmiuksia työelämään siirtymisen alueella. Intensiivikurssin sisältö keskittyy työnhaussa ja työorganisaatioon kiinnittymisessä tärkeiden urahallintataitojen oppimiseen sekä elinikäisen oppijan asenteen omaksumiseen. Työnhakuharjoituksissa oppilaat oppivat hankkimaan tietoa avoimista työpaikoista, ottamaan suoria kontakteja työnantajiin ja esittelemään henkilökohtaisia vahvuuksia työhaastattelussa. Työorganisaatioon kiinnittymistä koskevissa tehtävissä käsitellään mm. sitä, kuinka uudessa työssä luodaan työskentelyä edistäviä kontakteja työyhteisössä ja hankitaan tehtävien hoitamisessa tarvittavaa informaatiota ja perehdytystä. Elinikäistä oppimista oppilaat lähestyvät vertailemalla vahvuuksiaan työnantajien vaatimuksiin ja tunnistamalla sellaisia työmarkkinoilla tarvittavia taitoja, joiden osaamista heidän tulisi valmistumisen jälkeen kehittää. Lisäksi ohjaajat johdattelevat osallistujat luomaan selviytymiskeinoja sellaisten vastoinkäymisten varalle, joita ammatillisista opinnoista työmarkkinoille siirtyvät nuoret usein kohtaavat työnhaussa, heikkolaatuisissa työsuhteissa ja organisaatioon kiinnittymisessä.

Ryhmämenetelmän vaikutusta opiskelijoiden työllistymiseen, mielenterveyteen ja henkilökohtaisten tavoitteiden asettamiseen selvitettiin vuonna 2003 päättyneellä kenttäkokeellisella tutkimuksella (Koivisto, Vuori & Nykyri, 2004). Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän pitkäaikaisvaikutuksia opiskelijoiden työllistymiseen kartoitettiin seurantakyselyllä, kun osallistujien valmistumisesta oli kulunut keskimäärin 7 kuukautta. Tulokset osoittivat, että Koulutuksesta työhön -menetelmän käyttö opintojen loppuvaiheessa lisäsi tilastollisesti merkitsevästi nuorten työllistymistä. Työllistymisen absoluuttisen lisäyksen arvioitiin olevan 6.3 % luokkaa. Tämä merkitsi noin 27 % suhteellista lisäystä työllistymiseen, joka saavutettiin ilman tukitoimenpiteitä. Työllistymisen laatua koskevat tulokset osoittivat, että ryhmämenetelmä lisäsi tilastollisesti merkitsevästi työllistymistä koulutusta vastaaviin ja urasuunnitelmien toteutumista edistäviin tehtäviin. Tutkimuksen mukaan ryhmäinterventiolla on myös psyykkistä rasittuneisuutta ja depressio-oireita ennaltaehkäisevä vaikutus psyykkisen häiriön suhteen riskiryhmään luokiteltujen opiskelijoiden joukossa. Tämä merkitsee sitä, että ryhmämenetelmä auttaa riskiryhmään kuuluvia nuoria selviytymään työmarkkinoille siirtymiseen liittyvistä sekä hyvinvointia ja mielenterveyttä uhkaavista stressitekijöistä. Ryhmätoiminnan havaittiin myös edistävän nuorten ajankohtaisiin siirtymävaiheisiin - työelämään siirtymiseen, lapsuuden kodista pois muuttamiseen ja taloudellisen itsenäisyyden saavuttamiseen - kohdistuvaa tulevaisuuden ennakointia ja suunnittelua.

Kohti työelämää - menetelmä perusopetuksessa

Kohti työelämää -ryhmämenetelmä (Vuori, Koivisto, Larvi, Jokisaari, Sutela & Salmela-Aro, 2006) on tarkoitettu peruskoulun päättävien koulutus- ja työuran hallinnan, elinikäisen oppimisen ja mielenterveyden edistämiseen. Ryhmämenetelmän tavoitteena on tukea toisen asteen koulutusta koskevien valintojen tekoa ja ehkäistä opintourien keskeytymisiä. Vahvistamalla nuorten uravalintavalmiutta kriittisessä koulutusuran siirtymävaiheessa pyritään luomaan pitkäaikaisvaikutuksia nuorten urahallintaan ja mielenterveyteen. Kohti työelämää -ryhmät järjestetään yhden viikon kestävinä ja 15 oppitunnin laajuisina intensiivikursseina peruskoulun loppuvaiheessa, kun nuoret valmistautuvat yhteisvalintaan. Ryhmien ohjaajat työskentelevät pareittain siten, että peruskoulun opettaja (useimmiten oppilaanohjaaja) vetää ryhmää toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen opettajan tai työvoimatoimiston ohjaajan kanssa. Yhtenä päivänä oppilaat haastattelevat työvoimaviranomaisia urasuunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Menetelmä soveltuu myös lukiolaisten urasuunnittelun tukemiseen.

Ryhmätyöskentelyssä nuoret luovat urasuunnitelmia määrittelemällä henkilökohtaisia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja vertailemalla niitä yhteiskunnan tarjoamiin koulutusmahdollisuuksiin ja ammattiuriin sekä niiden asettamiin haasteisiin. Nuoret oppivat myös tunnistamaan ja käyttämään urasuunnittelussa tärkeitä sosiaalisen tuen, ohjauksen ja tiedon lähteitä. Ryhmän aikana osallistujan tavoitteena on luoda konkreettisia toimia sisältävä suunnitelma koulutus- ja työuransa edistämiseksi ja sitoutua sen toteuttamiseen. Elinikäistä oppimista lähestytään siten, että oppilaat pohtivat omaa vastuutaan tulevaisuudessa kohdattavien urasiirtymien ja oppimishaasteiden hallinnassa. Lisäksi pohditaan, minkälaisia oppimismahdollisuuksia vapaa-ajan toiminta ja erilaiset harrastukset tarjoavat ammatti-identiteetin tutkiskeluun ja työ- ja koulutusuralla tärkeiden taitojen kehittämiseen. Ryhmissä oppilaat varautuvat kohtaamaan myös vastoinkäymisiä uravalinnassa ja sopivan koulutuspaikan löytämisessä.

Ryhmämenetelmän vaikuttavuuden kenttäkokeellinen seurantatutkimus aloitettiin 2003. Kohti työelämää -ryhmämenetelmän pitkäaikaisvaikutuksia 9-luokkalaisten uravalintaan ja hyvinvointiin kartoitettiin vuoden seurantakyselyllä, jolloin lähes kaikki osallistujat olivat suorittamassa toisen asteen opintojaan. Tutkimuksen yhden vuoden seurantatulosten mukaan interventiolla oli vaikutuksia nuorten mielenterveyteen. Kohti työelämää -ryhmiin osallistuminen ehkäisi masennusoireita oppilailla, jotka oli luokiteltu masennuksen suhteen riskiryhmään kuuluvaksi ennen interventioon osallistumista. Menetelmä ehkäisi myös koulu-uupumusta erityisesti oppilailla, joilla oli masennusriski ja oppimisvaikeuksia (Vuori, Koivisto, Mutanen, Salmela-Aro & Jokisaari, 2007). Kadon vuoksi tutkimuksessa ei päästy selvittämään vaikutuksia koulutusuralta putoamisten vähentymiseen.

Menetelmien käyttöönotto kouluissa ja oppilaitoksissa

Koulut ja oppilaitokset ovat aktiivisessa asiantuntijaroolissa ryhmämenetelmien paikallisten sovellutusten luomisessa. Tieteellisen tutkimuksen ja teorian pohjalta voidaan määritellä ryhmämenetelmien ydinpiirteet, joihin niiden vaikuttavuus perustuu (Price, Friedland, Choi & Caplan, 1998) Ydinpiirteiden tunnistaminen, ymmärtäminen ja huomioiminen on tärkeätä, kun pohditaan tässä esiteltyjen ryhmämenetelmien soveltamistapaa kouluissa ja oppilaitoksissa. Koulutuksesta työhön ja Kohti työelämää -menetelmät sisältävät seuraavat seitsemän ydinpiirrettä:

1. Urahallintataitojen harjoittelu. Osallistujia kannustetaan määrittelemään ja harjoittelemaan urahallintataitoja turvallisessa ja tukevassa ympäristössä.

2. Aktiivinen oppiminen. Urahallintataitojen oppimisessa käytetään aktiivisen oppimisen menetelmiä. Osallistujille luennoimisen sijasta hyödynnetään osallistujien omaa tietämystä ja urahallintataitoja.

3. Koulutetut ohjaajat. Aktiivisen oppimisprosessin saavuttaminen ja tukevan oppimisympäristön luominen edellyttävät ohjaajilta perehtymistä ohjausmenetelmiin. Työterveyslaitos järjestää ohjauksesta kiinnostuneille kahden päivän ohjaajakoulutusjaksoja. Ohjaustoiminnan laadun varmistamiseksi ja mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi on hyödyllistä luoda paikallisia ohjaajaverkostoja.

4. Tukeva oppimisympäristö. Ohjaajat työskentelevät tukevan oppimisympäristön luomiseksi ryhmässä, joka mahdollistaa osallistujille toisten tukemisen ja toisilta oppimisen. Tämä tapahtuu mallintamalla ja vahvistamalla koulutusvalintaan tai työelämään liittyvien ajatusten ja kokemusten jakamista ja sosiaalisen tuen käyttöä ryhmässä.

5. Vastoinkäymisiin varautuminen. Osallistujat johdatellaan ongelmanratkaisuprosessiin, jossa he ennakoivat mahdollisia vastoinkäymisiä ja luovat selviytymiskeinoja niiden varalle.

6. Opetus- ja työhallinnon välisen yhteistyömallin käyttö ryhmien ohjauksessa. Opetus- ja työhallinnon moniammatillisella yhteistyöllä tehostetaan nuorten ohjaamista ja vahvistetaan ohjaajien asiantuntemusta ja arvovaltaa osallistujien silmissä. Yhteistyömallin edut menetetään silloin, kun ryhmät toteutetaan esimerkiksi taloudellisista syistä yhden ohjaajan vetäminä.

7. Ryhmien toteuttaminen intensiivikursseina. Aktiivinen oppimisprosessi ja tukeva oppimisympäristö saavutetaan ja ylläpidetään parhaiten intensiivikurssilla. Kerran viikossa kokoontuvassa ryhmässä osallistujien aktivointi ja tukevan oppimisympäristön luominen joudutaan aloittamaan jokaisella kokoontumiskerralla alusta. Lisäksi kerran viikossa kokoontuvassa ryhmässä aikaisempien keskustelujen oivalluksien liittäminen uusiin asiayhteyksiin on vaikeampaa sekä osallistujille että ohjaajille. Intensiivitoteutuksen edut menetetään esimerkiksi silloin, kun käyttöön otettavan ryhmämenetelmän intensiivisyyttä ei ole huomioitu koulun lukujärjestyksiä laadittaessa.

Yhteenveto ja johtopäätökset

1. Nuorten urahallinnan ja mielenterveyden riskitekijöinä korostuvat koulutuksen keskeyttäminen ja vaikeus kiinnittyä opintojen jälkeen vakaalle ja laadukkaalle työuralle. Urahallinnan kannalta kriittisiä vaiheita ovat peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja ammatillisesta koulutuksesta työelämään siirtyminen.

2. Peruskoulusta toiselle asteelle ja ammatillisesta koulutuksesta työelämään siirtymistä ja mielenterveyttä voidaan tukea aktiivisen oppimisen ja sosiaalisesti tukevan oppimisympäristön periaatteita hyödyntävillä ryhmämenetelmillä. Ryhmämenetelmien välittömänä tavoitteena on vahvistaa siirtymävaiheessa tarvittavia urahallintataitoja. Ryhmämenetelmien pitkäaikaisena tavoitteena on työllistymisen ja työuran laadun edistäminen sekä työttömyyden ja heikkolaatuisten työurien aiheuttamien mielenterveysongelmien ennalta ehkäisy. Menetelmien käyttöönottoa voidaan perustella niiden vaikuttavuutta koskevilla tutkimustuloksilla.

3. Menetelmien käyttöönotossa tulee huomioida, että koeasetelmilla osoitettujen myönteisten tulosten aikaansaaminen koulutyössä edellyttää menetelmien vaikutusprosessin saavuttamisessa tärkeiden ydinpiirteiden ymmärtämistä ja toteuttamista.

4. Nuorten työelämätaitojen parantamisen lisäksi tarvitaan oppilaitosten, työpaikkojen ja terveydenhuollon yhteistyön lisäämistä. Nuoren pääsyä koulutustaan ja osaamistaan vastaavalle työuralle on nopeutettava. Kouluterveydenhuolto on saatava kuntoon ja työterveyshuollon osaamista on otettava käyttöön myös nuorten kohdalla. Nuoret arvostavat hyvää terveyttä ja pysyvää työtä ja ovat valmiita panostamaan työuraansa (Sulander, Viluksela, Elo, Huuskonen & Leino 2006). Työnantajan vastuulla on järjestää kunnollinen työhön perehdytys ja huolehtia, ettei työntekijän terveys ja turvallisuus vaarannu. Työterveyshuollon asiantuntemusta pitää käyttää muulloinkin, kun ongelmien ilmaantuessa. Työterveyshuolto voi vaikuttaa työympäristöön, työoloihin ja työyhteisöön yksilöiden hoitamisen ja terveyden edistämisen lisäksi osallistumalla työhyvinvointi- ja työturvallisuustyöhön työpaikoilla ja oppilaitoksissa.