Uusille urille – välivuoden oivalluksia

Työ tekijästään opettaa

Mielestäni nuorena on hyvä koetella itseään ja kokeilla erityyppisiä työvaihtoehtoja nähdäkseen mikä itselle sopii. Työkokemusten kautta saattaa myös löytyä oma ala. Tai päinvastoin, voi oppia mitä EI halua tehdä.

Vasta työskennellessä todella huomaa vahvuutensa ja heikkoutensa työntekijänä, oman oppimisen ja työnantajan tai työtovereiden palautteen perusteella. CV täyttyy vahvuuksilla helpommin, kun on itse käytännön kautta ne todennut.

Erilaiset työtehtävät tuovat esille eri puolia, myös sellaisia joita ei ymmärtänyt itsellä olevan. Hämmästyin, kun kuulin olevani järjestelmällinen. En ole koskaan tullut sitä ajatelleeksi, vaikka se nyt jälkeenpäin ajateltuna kuvaa minua adjektiivina juuri kaikkein parhaiten.

Huomasin tärkeän asian: kun olen töissä, haluan todella työskennellä. Lorviminen ja vetelehtiminen, hyödytön ajan kuluttaminen ei kiinnosta. Kotona voin istuskella halutessani sohvalla vaikka koko päivän, mutta töissä kaipaan vipinää. Toimin paremmin, kun töitä riittää.

Stressin- ja paineensietokyvynkin huomaa vasta koeteltaessa. En pidä kiireestä, mutta havaitsin onnekseni, etten muserru sen alla. Organisoin asiat vikkelästi päässäni ja tartun toimeen ennen kuin edes ehdin ajatella voivottelemista. Onneksi en ole vielä joutunut työskentelemään jatkuvan paineen tai kiireen alaisena, siinähän se kestokyky vasta todella punnitaan.

Oivalsin, että minulla on korkea työmoraali. Minulle on tärkeää saada kontollani olevat asiat hoidetuksi ajoissa ja kunnolla. Olen ilmeisesti varsin tunnollinen työntekijä. Tähän on vaikuttanut myös se, että työpaikoillani minua on kohdeltu hyvin, ja olen siksi halunnut antaa sataprosenttisen työpanokseni työnantajani käyttöön. Näin työnantajan huomaavaisuus ja joustavuus peilautuu suoraan työntekijästä takaisin, ainakin minun kohdallani. Kun tunnen, että minut on otettu hyvin vastaan ja työpanostani arvostetaan, paiskin hommia mielelläni.

Vanhat viisaudet pätevät työyhteisöissäkin: kun olet mukava muille, muut ovat todennäköisesti mukavia sinulle. Kestokänkkäränkän kanssa on hankala työskennellä. Ilmapiiri työpaikoillani on ollut hyvä, minut on hyväksytty joukkoon ja kohdeltu muiden työntekijöiden vertaisena. Tiesin saavani asiallista ja suoraa palautetta, jos tein jotain kummallisesti tai väärin. Vapautunut ilmapiiri on auttanut minua keskittymään itse työhön ja antanut uskallusta tehdä asiat omalla tyylilläni.

Useimmiten ihmiset ovatkin työtavoiltaan ja temperamenteiltaan erilaisia, mutta se on todellakin rikkaus. Erilaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen. Missäpä sen paremmin oppisi kuin työpaikalla, jossa et voi valita työkavereitasi, ainoastaan oman suhtautumisesi heihin.

Työkokemukseni ovat olleet poikkeuksetta positiivisia. Olen saanut työpaikoiltani paljon varsinaisen työkokemuksen lisäksi. Itseluottamusta on kertynyt roppakaupalla. Olen tavannut loistavia ihmisiä ja oppinut itsestäni kaikenlaista siinä sivussa. Päiväkotivuoteni oli hyvin silmiä avaava ja löysin uudelleen kiinnostuksen askarteluun, ompelemiseen ja leipomiseen. Potilaspapereiden skannaaminen omassa kopissa ei ole unelmatyötä, mutta hyvä työporukka ja –ilmapiiri tekee työpäivistä mukavia. Enpä olisi myöskään arvannut, että toissavuotinen kesätyöni varastolla kenkiä keräilemässä ja pakkaamassa olisi niin mukavaa. Viihdyin loistavasti, jälleen kerran kiitos mahtavan työporukan!

Asiakaspalveluammatissa en ole vielä ollut. Kaupan kassa ei ole toiveammattini, mutta siinä saisin jälleen uudenlaista perspektiiviä. Lehdessä työskentely taas kiinnostaisi ammatinvalinnallisista syistä ja tulen sitä varmasti kokeilemaan, toivottavasti journalistiopiskelijana. Ennen omassa, tulevassa ammatissa toimimista tahtoisin hankkia monipuolista työosaamista ja kokeilla siipiäni erilaisten alojen palveluksessa, saatanhan (parhaassa tapauksessa?) tehdä samaa työtä seuraavat viisikymmentä vuotta.

Unelmien työpaikka

Vaikkei minulla ole aavistustakaan siitä minkälaisessa firmassa tulevaisuudessa teen töitä (ja minkälaisia töitä), on olemassa yleispäteviä kriteerejä, jotka toivoisin unelmieni työpaikan täyttävän.

Tähän asti olen onnistunut päätymään ilmapiiriltään hyviin työpaikkoihin. Tämän tahtoisin jatkuvan. Jäätävää tunnelmaa en toivoakseni joudu kohtaamaan koskaan. Myrkyllinen ilmapiiri nimittäin tukahduttaa työmotivaation tehokkaasti. En elättele mitään utopistisia kuvitelmia. Minulle riittää, että ihmiset tulevat toimeen toistensa kanssa, käytävillä ei kyräillä ja asioista puhutaan päin naamaa.

Joustavuus olisi toivottavaa. Tiedän, ettei se useimmissa ammateissa toteudu. Freelancerina tai yrittäjänä voisin parhaiten vaikuttaa työaikoihini, mutta en ole varma haluanko olla oma pomoni. Tarvitsen jonkun laittamaan minuun vauhtia. Kahdeksasta neljään –työhön päädyn luultavasti kuitenkin, vaikkei se houkuttele.

Työtehtävien vaihtelevuutta tai laajuutta toivon myös. Paperipinoja skannatessani opin jollain oudolla tavalla pitämään työni monotonisuudesta, mutta varsinaisessa tulevassa päivätyössäni tarvitsen virikkeitä ja haasteita.

Raha ei ole tärkein kriteerini ammatin tai työpaikan valinnassa. Tekisin mieluummin unelmieni työtä pienemmällä palkalla kuin sinnittelisin huonossa työpaikassa vain suuremman setelitukun takia. En haaveile ensisijaisesti suuripalkkaisesta ammatista. Tärkeämpää on se, että saan toteuttaa työssä itseäni ja arvojani, teen työtä jonka koen mielekkääksi ja mielenkiintoiseksi. Tulojen pitää kattaa menot, ja pahan päivän varalle on hyvä olla säästöjä. Olen kyllä realistinen. Rahaa vain rahan takia en silti halua haalia. Turhasta kuluttamisesta tulee minulle vain huono olo, liika raha aiheuttaa huolia, ja haluan naiivisti uskoa tulevani myös tulevaisuudessa vähällä toimeen.

Sokerina pohjalla toivoisin tulevan työpaikkani olevan toimissaan eettinen ja ekologinen. Tiedän, muotisanoja molemmat. Minulle ne ovat kuitenkin paljon muuta kuin trendikästä sanahelinää ja yritys nostaa firman profiilia liittämällä jompikumpi sanoista sen mielikuvaan. Minä haluan konkreettista näyttöä ja tekoja.

Yrityksestä ja alasta riippuen odotukseni vaihtelevat, mutten koskaan voisi työskennellä tietäen rikkovani omia periaatteitani ja arvojani. Niitä en työni vuoksi myisi. Pikemminkin haaveenani olisi löytää työ, jossa voisin toimia niiden mukaan tai niitä edistäen. Onneksi nykyään nämä kaksi e:tä myös toteutuvat monien yritysten arjessa, eivät vain paperilla.

Opiskella vaiko työskennellä – kas, siinä pulma

Päiväkoti- ja toimistotyöt eroavat toisistaan suuresti. Ne ovat kuitenkin tuoneet esiin samoja ajatuksia ja päätelmiä. Ainakaan en halua kumpaakaan työtä tehdä ammatikseni. Lapset ovat käsittämättömän ihania ja antavat paljon, mutta huomasin kaipaavani älyllisiä haasteita tavalla, jota päiväkoti ei voi tarjota. Toimistotyöt ovat olleet hyvä vaihtoehto välivuodeksi, sillä rutiininomainen työ jättää energiaa myös opiskeluun. Kun skannaa pinon papereita päivässä, toiminta muuttuu automaattiseksi. Työ on yksitoikkoista ja helppoa. Jälleen kerran huomasin kaipaavani haasteita.

Työelämään en tässä vaiheessa haluaisi jämähtää, ja pidänkin peukkuja että pääsisin syksyllä yliopistoon. Opiskelumotivaationi on kasvanut lyhyessä ajassa valtavasti. Välivuodet ovat –kaiken muun hyvän lisäksi– auttaneet ymmärtämään opiskelun tärkeyden. Viisi vuotta yliopistossa tuntuu pitkältä ajalta, eikä valmistumisen jälkeen voi olla varma oman alan työpaikasta. Varsinkin kun näillä näkymin en valmistu varsinaisesti mihinkään ammattiin. Avoimessa yliopistossa sain takaisin innostukseni opiskeluun ja uskon siihen etten täysin tyhmentynyt kahdessa vuodessa. Aionkin siis marssia sisään tiedekuntaan, viisastua ja palata takaisin metsästämään tulonlähdettä töiden muodossa. Sitten joskus.