Nuoren työelämä ja tunteet

Peke, 19, on entinen A-tason jalkapalloilija. Hän tulee haastatteluun voidakseen kertoa, "miten nuoria kohdellaan työelämässä". No miten?

– "Koulussa sanotaan, että tee näin tai olet pudokas. On ahdistavaa, ellet ole kova lukemaan. Lähdin isän ja puoliäidin kanssa peruskoulun jälkeen Englantiin, jossa suoritin joitakin lukion kursseja. Englannissa sä voit lunastaa paikan kaveripiirissä fudiksella, sä et itse voi valita kenen kanssa sä hengaat. Se meni tietenkin hyvin, sillä mä olen todella hyvä. Silti en olisi lähtenyt ulkomaille, jos olisin tiennnyt, miten vaikeaa se on. Mutta kokemus kasvatti. Koulussa oli 1700 oppilasta. Englannissa lapsuus kestää paljon kauemmin kuin Suomessa. Siellä 16-vuotiaat on kolmetoistavuotiaan tasolla. Kahdessa vuodessa mä opin kielen ja kaikki oli OK. Sitten alkoi tuntua että tämä on nähty. Asuntojen taso oli huono. Posti ei aina kulkenut. Veri veti takaisin Pohjolaan, vaikka musta tuntuukin, että mun koti on koko maapallo. Voisin matkustaa ja asua missä vaan."

– "Mä olen ollut peruskoulun jälkeen kolme vuotta töissä, esimerkiksi 12 euroa tunti huoltoasemilla. Kohtelu on ollut huonoa. Nuorin on aina tehnyt väärin, on tehnyt kaikki virheet. Ensimmäinen työkokemus oli harjoittelijana Postissa. Silloin johtajat eivät välittäneet, saanko palkkaa vai en. Mun verokortti oli aina sen lomalla olevan ihmisen pöydällä. Jos olin saikulla, pakotettiin työhön, soitettiin kotiin. Jos olin nuori kesätyöntekijä, sain kaikkien ylimääräiset työt."

–"Huoltoasemilla olen kärsinyt heikosta johtajuudesta. Sitten siellä on juoruiltu mun selän takana tyyliin – "Olet mokannut." Mutta mitä? Tunsin olevani tarkkailtavana. 15 minuutin välein mun työni jälki tarkistettiin. Hain siirron kahden kuukauden kuluttua, mutta silti tuntui pahalta. Nukuin huonosti ja mietin, mitä voisin tehdä, etten aina olisi se mokaaja . Mitään ei ollut tehtävissä. Nuorimpana joutuu kärsimään joka työpaikalla paitsi raksalla. Yleensäkin joka paikassa on tosi paljon nuorten maahan polkemista. Ei tässä tule kauhean hyvä kuva aikuisista. Omat katkeruudet puretaan nuoriin ja koko ajan olet paineen alla, et voi antaa 100% itsestäsi. Nuoret käyttäytyvät vielä hyvin, ne ovat tarmoa täynnä, ottavat käskyt vastaan eivätkä tuo kotiongelmia työhön. Aikuiset voi olla selkäänpuukottajia mutta nuoret ei."

– "Nyt on vuosi 2009 ja mä täytän pian 20. Mulla on pelko, että tipun yhteiskunnasta. Olisi helppoa mennä kahdeksantoistavuotiaana baariin ja jäädä siihen maailmaan, mutta ei, minä pelkään jäädä pudokkaaksi. Haluaisin, että pysyisin messissä. Haluaisin talon, perheen, nää kaikki perinteiset. Haluan lapsia ja haluan että voisin turvata niiden tulevaisuuden, mutta pelkään, etten saa mitään aikaiseksi. Haluaisin olla mukana yhteiskunnassa. En halua, että mut potkitaan ulos, vaan jos putoan, putoan itse. Pelkään etten voi turvata tulevaisuuttani, sillä mulla työnsaanti on epävarmaa ja opiskelemaan en päässyt nettiyhteishaun epäonnistumisen vuoksi. Hain opiskelemaan putkimieheksi, mutta arvosanat eivät riittäneet. Työ pitää miehen tiellä, sen tiedän ihan käytännöstä. En tosiaan tiedä, missä mä oon kolmikymppisenä tai nelikymppisenä. "

– "Unelmatyö mulle olisi semmoinen työ, missä olisi hyvät työajat, viikonloput vapaat ja työkavereita lähellä. Saisi kehittää omia ajatuksia, mutta silti tehtäis työtä eikä puhuttaisi pahaa. Unelmatyössä en ainakaan olisi mollattuna, vaan saisin vapaat kädet antaa ideoita ja kehittää työtä. Unelmatyöpaikalla mä saisin rakentavaa kritiikkiä. Sitä mä olisin aina halunnut mutta ei ole tullut. Ei sellaista että "tää on sun vika" vaan että "näin tän vois tehdä". Sellainen unelmatyöpaikka voisi olla vaikka klubi kavereiden kanssa."

– "Jos mulla olis kiva duuni, olisin valmis tinkimään palkasta. Saisin paremman mielenterveyden. Vanhempana varmaan tietää mitä haluaa, mutta nyt vaan haluaisin antaa itsestäni ja haluaisin kokemusta, että voisin oppia toisilta. Se mistä mä en voisi tinkiä, on pitkä työmatka. En esimerkiksi voisi mennä tunnin matkan päähän töihin joka päivä. "

–"Toiveikkuutta herättää silti oma faija. Se ponnisti "from scratch", sai lapsia, sai oman tulevaisuuden. Se on mulle rohkaiseva esimerkki, joka antaa suuntaa. Jos faija hoiti oman juttunsa, niin miksi en minä. Aina pitää olla unelmia, sillä ne tasapainottaa mielen. "