Maahanmuuttajanuoret tulossa työelämään
"Työterveyslääkäreiden kannattaisi puhua kouluterveydenhuollon puolesta", sanoo lääketieteen tohtori, lastentautien erikoislääkäri, nuorisolääkäri Elina Hermanson. Siellä tehty pohjatyö näkyy seuraavaksi työterveyshuollossa. Etenkin maahanmuuttajanuorten kohdalla olisi paljon tehtävää. Heidän joukossaan on niitä, jotka kipuilevat väkivaltaista taustaansa, yksinäisyyttä tai suvun tyranniaa. Jotkut eivät tiedä, että suomalainen yhteiskunta menee kuin juna, eikä anna ihmisten pysähtyä edes paaston tai kuukautisten aikana.
Vantaan kouluterveysprojekti
Elina Hermanson teki viime lukuvuonna tutkimuksen, jossa selvitettiin maahanmuuttajataustaisten koululaisten terveystarkastusten tuloksia. Kahdeksannen luokan tarkastuksia tehtiin neljässä Vantaan koulussa. Viisikymmentä maahanmuuttajanuorta tutkittiin systemaattisesti havainnoiden ja verrokkeina oli saman verran kaltaistettuja suomalaisnuoria. Tutkimus julkaistaan lähiaikoina Lääkärilehdessä.
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu ei- pakolaistaustaisten maahanmuuttajien olevan jopa terveempiä kuin kantaväestö. Ongelmien on esitetty tulevan ilmi vasta seuraavassa polvessa. Yksi Vantaan tutkimuksen yllätyksistä oli, että ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret oireilivat psyykkisesti enemmän kuin Suomessa syntyneet toisen polven maahanmuuttajat. Hermanson sanoo, että ero voisi selittyä sillä, että tässä koululaistutkimuksessa ensimmäisen polven maahanmuuttajat eivät olleet aikuisia vaan nuoria, jotka ovat joutuneet vaihtamaan maata, jättämään läheisensä, kielensä ja kotikulttuurin aikuisten päätösten seurauksena.
Maahanmuuttajanuorilla ei ollut terveydellisiä ongelmia sen enempää kuin kantaväestön nuorilla. Masennuskyselypisteissäkään ei ollut ryhmien välillä eroja. Maahanmuuttajien ongelmat olivat kuitenkin vaikeampia: koulupelkoa, kielivaikeuksia, somatisointia ja käytöshäiriöitä. Yksityisopetus järjestyi yhdelle puhumattomalle koulupinnaripojalle sen jälkeen kun hänet kirjoitettiin sairauslomalle. Erityisopettaja sai hyvän kontaktin poikaan. Osoittautui että hän osasi suomea aivan hyvin ja opiskelukin alkoi sujua.
Maahanmuuttajat suhtautuvat tarjottuun apuun ja etenkin psykiatrisiin palveluihin selvästi varauksellisemmin ja torjuvammin kuin kantaväestö. Yhdessä tapauksessa vanhemmat eivät suostuneet psykiatrin konsultaatioon ennen kuin vuotta myöhemmin ja sitten tehtiinkin jo päivystyslähete kiireelliseen osastohoitoon. Seulovat kyselyt eivät tunnistaneet maahanmuuttajien ongelmia niin hyvin kuin kantaväestön nuorten.
Kaikille vähän vai kullekin tarpeen mukaan?
Uusi asetus koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta tullee laajentamaan terveystarkastuskäytäntöjä siten, että opettajat ja oppilaiden vanhemmat otetaan entistä systemaattisemmin mukaan kahdeksasluokkalaisten kouluterveystarkastuksiin. Hermansonin mukaan lääkäripulan vallitessa tarkastusten suuntaaminen olisi silti järkevää: helpoissa tapauksissa tarkastuksen voisi tehdä kevyellä panostuksella ja käyttää aikaa ja panoksia enemmän niihin nuoriin, joilla on isommat ongelmat.
Elina Hermanson uskoo, että 13 - 14 -vuotiaiden maahanmuuttajanuorten ongelmissa ei pelkkä terveystarkastuksessa saatu resepti tai lähete riitä. Umpimielinen puhumaton koulupinnari tuskin hakeutuu terveyskeskukseen kehotuksen saatuaan. Terveyskeskuksesta käsin yhteistyö kodin ja koulun välillä on vielä vaikeampaa kuin kouluterveydenhuollosta. Vanhemmille toimitettu ohjelappu ei auta mitään, jos luku- tai kielitaitoa ei ole. Oleellista on saada nuori tulemaan uudelleen seurantakäynnille. Vain toistuvat käynnit saman ihmisen luona voivat herättää heidän luottamuksensa ja avata tien ongelmien käsittelyyn.
Hermanson on kuullut päättäjien ajattelevan, että nuorisolääkäreiden käyttö kouluterveydenhuollossa tai nuorisopoliklinikoiden perustaminen olisi medikalisaatiota. Siksi Vantaallakin päätettiin mieluummin ohjeistaa kaikki terveyskeskusten lääkärit kohtaamaan maahanmuuttajanuoria kuin käyttää muutamia tehtäviin erityisesti perehtyneitä lääkäreitä. Nuorisolääkärin tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä nuorten ongelmista sairauksia. Nuorisolääkärin työ sisältää muutakin kuin varsinaista medisiinaa. Kun sairaudet on poissuljettu tai hoidettu, lääkäri alkaa käyttää psykologian, sosiaali- ja kasvatustieteen keinoja. Joku voisi kysyä, onko se sitten lääkärin työtä? On sikäli, että jos lääkäri on se henkilö, jolla on henkilökohtaisia ja ammatin tuomia valmiuksia kohdata ihminen ja saavuttaa hänen luottamuksensa, niin jatkotyöskentely, vaikkakin ilman perinteistä lääketieteen keinovalikoimaa, tuottaa todennäköisesti paitsi terveyshyötyä, myös hyvinvointia.
Työskentely epäluuloisten, traumatisoituneiden maahanmuuttajanuorten kanssa vaatii kokonaisuuden haltuun ottamista ja toistuvia käyntejä saman henkilön luona. Terveyskeskuksen omalle lääkärille ei aina pääse eikä päivystysvastaanotoilla voi käsitellä moninaisten oireiden taustoja, varsinkin jos lääkäri on joka kerta uusi. - Jos uuden asetuksen mukanaan tuoma lisäpanostus koulun terveystarkastuksiin merkitsee rutiinitarkastusten volyymin laajentamista uusintatapaamisten kustannuksella, niin voi olla että kokonaisuudesta tulee nykyistä huonompi, sanoo Elina Hermanson.
Aikuisopiston opiskelijat
Vantaan aikuisopistossa opiskelee 16–24-vuotiaita nuoria, jotka ovat tulleet nuorina Suomeen. Kieliopinnot kestävät pari vuotta ja sen jälkeen kaikille pyritään saamaan peruskoulun oppimäärä. Alkuun opistolla ei ollut mitään kouluterveydenhuoltoa. Monet nuorista olivat erityisissä vaikeuksissa: onhan murrosikä on jo itsessään rankkaa aikaa. Vielä rankempaa on, kun näinä vuosina joutuu muuttamaan vieraaseen maahan, ehkä yksin. Viime vuonna tuli Suomeen erityisen paljon lapsia ilman vanhempiaan. Mukana saattoi olla joku kaukaisempi sukulainen, jolloin suomalainen järjestelmä herkästi erottaa heidät toisistaan. Yksin eri vastaanottokeskuksissa kieli kyllä opitaan nopeammin, mutta muuten on opittava selviämään yksin.
23-vuotias somalityttö muutti 15-vuotiaana Suomeen. Koko lähisuku oli tapettu kotimaassa ja hän on nyt yksin Suomessa. Faraoninen ympärileikkaus purettiin jo varhain Suomessa olon aikana ja sen jälkeen hänellä on ollut valtavasti terveydenhuollon kontakteja ilman, että kukaan olisi perehtynyt hänen asioihinsa perusteellisesti. Pulmana on, että hän ei osaa mitään kieltä, eikä tulkkia ole mukana. Hän valittaa alavatsakipuja, selkäkipuja, vuotohäiriöitä ja flunssaa ja näitten vaivojen takia hän ei käy kieliopetuksessakaan, jolloin hän ei opi kieltä.
Elina Hermanson piti terveystarkastusten lisäksi myös seksuaalikasvatusta opistolla. Valtakunnallisella 13–14 vuotiaille oppilaille tarkoitetulla kyselyllä hän kartoitti nuorten opiskelijoiden perustietoja. Ohjeena oli, että jos lomakkeessa on joku sana, mitä he eivät ymmärrä, niin alleviivaavat sen. Neljä viidestä oppilaasta alleviivasi sanat penis ja ehkäisy. Suomalainen nuori voi saada asiallista seksuaalitietoa kirjallisesti. Maahanmuuttajanuorten kohdalla tämä ei liene yhtä selvää. Maahanmuuttajat olivat kyllä innokkaita oppimaan, mutta he tarvitsivat paljon henkilökohtaista, usein aikaa vievääkin neuvontaa asioista, jotka suomalaisille olisivat itsestään selviä.
Opittavaa on puolin ja toisin
Vantaan koululaisista kahdeksan prosenttia on maahanmuuttajia, joillain koulualueilla jopa kolmannes. Suurin osa maahanmuuttajista on halukkaita oppimaan suomalaisten säännöt ja sitoutumaan koulujärjestelmän ja työelämän vaatimuksiin. Kantaväestö kokee kulttuurisiin erityispiirteisiin puuttumisen vaikeaksi: ei haluta loukata toisen uskonnollisia tunteita. Osa varovaisuudesta johtuu siitä, että asioiden oikeaa laitaa ei tiedetä, eikä sitä myöskään kysytä. Muslimien kättelyä aletaan arastella yhden torjutuksi tulemisen jälkeen, eikä yksinkertainen asian selvittäminen kysymällä tunnu sopivalta. Eräässä Vantaan alakoulussa opettajat nostivat hälyn siitä, että muslimilapset ilmoittivat pitävänsä paastoa, ramadan kun oli. Opettajien aiheellinen huoli oli, kuinka koulutyö voi sujua, kun niin pienet lapset eivät syö. Opettajia närkästytti sekin, että lasten paasto loppui jo toisena päivänä, vaikka ramadan jatkui. Kun vanhemmat kutsuttiin koolle, ilmeni että kyse oli vain lasten lyhytaikaisesta kokeilusta, josta oli sovittu vanhempien kanssa. Koraaninopettaja kertoi, että paasto on vain terveiden aikuisten velvollisuus eivätkä muslimivanhemmat edellytä lapsilta paastoa. Hermanson koki häpeälliseksi sen, etteivät koulun opettajat eikä kouluterveydenhuollon edustaja "ehtineet" paikalle tilaisuuteen, jonka itse olivat masinoineet. Kaikki muslimivanhemmat sen sijaan tulivat.
Maahanmuuttajanuoret ja työ
Kulttuuriin liittyvät piirteet ilmenevät hyvin vaihtelevasti. Jotkut afrikkalaisnaiset eivät ole koskaan ajatelleetkaan menevänsä töihin ja koulukin on vain pakollinen välivaihe ennen lasten saamista. Kuukautisten katsotaan merkitsevän sitä, että silloin on parempi olla pois koulusta. Kun asiasta heille puhutaan, kerrotaan että on ihan sallittua ja suotavaa tulla kouluun kuukautisten aikana ja että kipuja voi hoitaa, he ovat valmiita muuttamaan ajatuksiaan ja toimintatapojaan. Toisessa ääripäässä ovat intialaisprofessorin lapset, joiden katsantokannat ovat jo valmiiksi hyvin erilaisia. Jotkut lahjakkaat nuoret haluavat oppia ja edetä vaikka koko suku vastustaisi.
Kovia kokeneiden maahanmuuttajanuorten kasvaessa ja kiinnittyessä työelämään on odotettavissa että työterveyshuollossa tutustutaan lähemmin vaikeaan somatisointiin. Oireiden taustalla voi olla kidutuskokemuksia tai äärimmäisen väkivaltainen lapsuus, yksinäisyys tai toisaalta suvun tyrannia. Elina Hermansonin on vaikea kuvitella, että ne ongelmat, mitä hän näkee koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, loppuisivat kun ihmiset menevät töihin. Terveydenhuollon rakenteet eivät nyt tue riittävästi yksinäisiä, osittain kielitaidottomia nuoria vaikeuksiensa kanssa. Nuorten vaikeisiin ongelmiin puuttuminen voi pelastaa heistä ison osan työelämälle. Työterveyshuollolla on sitten ehkä jopa kohtuulliset edellytykset jatkaa, sillä siellä on valmiiksi jo vahva perinne kokonaisvaltaiselle, ammattirajojen yli menevälle potilaiden kohtaamiselle.
Erään nuoren irakilaisnaisen ongelma oli laihtuminen ja hän oli itse siitä hyvin huolissaan. Terveyskeskuksessa häntä oli tutkittu laajalti laboratoriokokein ja tähystyksin eikä mitään selittävää syytä laihtumiselle löydetty. Potilas oli psyykkisesti terve ja toimintakykyinen eikä anoreksiasta ollut kyse. Pakolaiskeskuksen lääkärille tullessaan hänen huolensa oli, että tulossa olevan sigmoideoskopian tekijä olisi ehkä mies. Asia järjestettiin siten että hän pääsi naislääkärille. Vastaanotolla käynnistyi kuitenkin tärkeä keskustelu, joka oli avain tilanteen ratkeamiseen. Kuukauden välein jatkuneilla seurantakäynneillä potilas kertoi olosuhteistaan yhä enemmän. Kotona oli tyrannimaisesti valtaa käyttävä ja kunniamurhalla uhkaileva isä. Kun isä oli onneton ja ahdistunut, hän lakkasi syömästä niin että joutui sairaalaan. Kun potilas oivalsi toteuttavansa samaa käyttäytymismallia kuin isänsä, paino alkoi vähitellen nousta.
iris.pasternack@thl.fi