Näyttöruutu

Yksilöllinen elintapaohjaus on vaikeaa

Tuoreessa Cochrane-katsauksessa «Peters-Veluthamaningal C, van der Windt DAWM, Winters JC, Meyboom- de Jong B. Corticosteroid injection for trigger finger in adults. Cochrane Database of Systematic Reviews 2009, Issue 1. Art. No.: CD»1 haettiin vastausta siihen parantaako yksilöllinen elintapaohjaus diabeetikon hoitotasapainoa. Kuusi satunnaistettua tutkimusta vertasi yksilöllistä ohjausta tavanomaiseen hoitoon ja kolme ryhmämuotoiseen ohjaukseen. Puolentoista vuoden seuranta-aikana yksilöllinen ohjaus ei parantanut koehenkilöiden Hb-A1C-arvoja, painoa tai verenpainetta tavanomaiseen hoitoon tai ryhmäneuvontaan verrattuna. Tosin niillä potilailla, joilla hoitotasapaino oli huono (HbA-1C >8), yksilöllisellä neuvonnalla saatiin pieni tilastollisesti merkitsevä etu tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

Olkapään kortisonipistos: onko pelkkä puudute yhtä tehokas?

Yksi tavallisimmista olkapääkivun diagnooseista on kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Oireyhtymään liittyvän kivun tarkkaa syytä ja mekanismia ei tunneta. Akromionin alle annettu kortisoniruiske on yleinen hoito, vaikka näyttö sen vaikuttavuudesta on ollut vähäistä. Norjalaiset satunnaistivat 106 kiertäjäkalvosinpotilasta saamaan joko kortisonipistoksen (20 mg triamsinolonia) ultraääniohjatusti subakromiaalibursaan tai pakaralihakseen. Molemmille ryhmille pistettiin myös lidokaiinia sekä subakromiaalisesti että pakaralihakseen, jotta sokkoutus saatiin onnistumaan.

Molemmilla ryhmillä kipu väheni ja toimintakyky parani saman verran: kuuden viikon kohdalla oireet olivat vähentyneet noin 50:stä pisteestä noin 30:een (vakioitu ero -4.1, 95 % LV-12.3 – + 4.1). Pistoshoidoilla, akupunktioilla ja ESWT:llä (sokkiaaltohoito) on aiemmin todettu olevan merkittävä lumevaikutus olkapääkipujen hoidossa. Tämä pieni tutkimus «Ekeberg OM, Bautz-Holter E, Tveitå EK, Juel NG, Kvalheim S, Brox JI. Subacromial ultrasound guided or systemic steroid injection for rotator cuff disease: randomised double blind study. BMJ. 2009 Jan »2 tuo lisävahvistusta tälle asialle.

Atoopikko eläintenhoitajaksi?

Miten tunnistaa alkutarkastuksessa ne, joilla todella on suurentunut riski eläinallergian kehittymiseen. Onko esimerkiksi lapsena sairastettu astma riski eläintenhoitajan ammatissa?

Hollantilaistutkijat tekivät perusteelliset selvitykset 110 uudelle eläintenhoitajalle, joilla oli atopiatausta. Heille tehtiin ihotestit, keuhkojen toimintakokeet, metakoliintesti ja nenäsolut tutkittiin. Verestä katsottiin IgEn kokonaismäärä, allergeenispesifiset IgE:t ja sytokiinit.

Kahden vuoden seuranta-ajan kuluessa ilmaantui 22 uutta työperäistä eläinallergiaa. Monimuuttujamallissa atoopikon kokonais-IgE ennusti parhaiten eläinallergian kehittymistä. Muut immunologiset merkkiaineet ja hengitysteiden inflammaatiota kuvaavat parametrit eivät tuoneet lisäarvoa ennusteeseen. Tutkijat toteavat yhteenvedossaan «Krop EJ, Heederik DJ, Lutter R, de Meer G, Aalberse RC, Jansen HM, van der Zee JS.Associations between pre-employment immunologic and airway mucosal factors and the development of occupational allergy»3, että jos atoopikon kokonais-IgE on yli 100 IU/mL ja hänet ohjataan muihin töihin, saadaan työperäisiä allergioita vähennettyä 45%–50% ja samalla vähemmän kuin 10 % epäsopiviksi luokitelluista on turhaan laitettu eläintenhoitajatyöstä pois.