Millaista tämä työ on henkisen hyvinvoinnin kannalta – MIVA-kehyksestä apua työpaikkaselvitykseen

Henkisen hyvinvoinnin tekijöihin kohdistuvaa työpaikkaselvitystä kehitelty

Elo-syyskuussa 2008 kaikki Suomen tuhatkunta työterveysyksikköä ovat saaneet Sosiaali- ja terveysministeriöltä postia, joka sisälsi kirjan "Työ, henkinen hyvinvointi ja mielenterveys", opasvihkon "Henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistäminen työssä", neljä "Työterveyskirje" -lehtistä ja neljä korttia. Lähetetyistä korteista kaksi sisältää työpaikkaselvitykseen kehitetyn MIVA-kehyksen työolojen mielenterveysvaikutusten arviointiin. Jaettuun materiaaliin on pakattu kokemusta, joka syntyi neljän työnpaikan ja niitä palvelevien työterveyshuoltojen kanssa yhteistyössä ESR-hankkeessa "Terve mieli työssä" vuosina 2005-2008 (Kivistö ym. 2008, www.stm.fi/julkaisut). Hanke on tuottanut tietoa työhyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämiseksi MASTO-hankkeen osa-alueena (MASTO-hankkeen toimintaohjelma, 2008).

Materiaalit ovat maksuttomia ESR-tuotteiden tapaan. Työterveyslaitoksen kirjakaupasta toimitetaan postimaksun hinnalla julkaisuja käyttöön yhden "pakollisen" tutustumiskappaleen lisäksi. Puolen sataa työterveyshuoltoa ja nelisenkymmentä yritystä on jälkitilannut aineistoa. Julkaisut ovat myös sähköisenä Työterveyslaitoksen sivuilla (www.ttl.fi/tervemieli).

Työpaikkaselvitystoiminnan laajuus ja kohdentuminen

Kelan työterveyshuoltotilastojen (2008) mukaan työpaikkaselvityksiin käytettiin vuonna 2006 kaikkiaan 285 500 tuntia, mikä oli 9,1 % enemmän kuin edellisvuonna. Terveydenhoitajat ja työfysioterapeutit tekivät suurimman osan työpaikkaselvityksistä. Työterveyspsykologien osuus työpaikkaselvitystunneista oli 4 %.

Vuonna 2007 Työterveyslaitoksen Sateenkaari-hankkeessa "Työterveyshuollon työpaikkaselvitys osana yritysten työhyvinvointi ja työturvallisuustoimintaa" -kyselyn (Savinainen ym. 2009) mukaan viimeksi tehdyistä työpaikkaselvityksistä (n=367) 63% oli perusselvityksiä, 30% suunnattuja selvityksiä ja 6% erityisselvityksiä. Yleisimmin työpaikkaselvitykseen osallistui viidestä kuuteen henkilöä: työterveyshoitaja, työnjohtaja tai esimies, työterveyslääkäri ja työsuojeluvaltuutettu ja kohteena oli tavallisimmin koko työpaikka ja sen osastot tai osasto. Selvitysten tavoite oli useimmiten työn fyysisten kuormitustekijöiden (83%) sekä fysikaalisten vaaratekijöiden (74%) selvittäminen. Lähes yhtä usein tavoitteena oli kuitenkin myös henkisten kuormitustekijöiden (68 %) selvittäminen.

Mikä on MIVA?

MIVA on lyhenne ilmaisusta "työolojen mielenterveysvaikutusten arviointi". MIVA-arviointikehys on työstetty Englannissa terveysvaikutusten arvioinnin tradition pohjalta (Mental Well-being Impact Assessment MWIA) (Coggins ym. 2007, Cooke ym. 2005). Lähtökohtana on WHO:n määritelmä mielenterveydestä hyvinvoinnin tilana; henkilö ymmärtää omat kykynsä, pystyy toimimaan normaalistressissä, pystyy työskentelemään tuottavasti ja tuloksellisesti ja pystyy toimimaan yhteisönsä jäsenenä. Työolojen kannalta haasteena on luoda edellytykset kestävälle, aktiiviselle toimijuudelle työelämässä.

Mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin edistämisen tutkimus- ja asiantuntijatieto ovat perustana MIVA-arvioinnille. On selvitettävä, miten työolot suojaavat, edistävät tai vaarantavat työntekijän työ- ja toimintakykyä neljällä alueella:

• asiakokonaisuuksien hallinta (enhancing control)
• psyykkinen kuormituskestävyys ja palautumiskyky (resilience, recovery)
• sosiaalinen kuormituskestävyys ja palautumiskyky (resilience, community assests) sekä
• osallistuminen (participation, inclusion) (Coggins ym. 2007).

Työterveyshuollon vaikeutena MIVA-arvioinnissa saattaa olla toimenpidekeskeinen perinne. Henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden tekijät työssä liittyvät enemmän työpaikan käytäntöihin, toimintatapoihin ja -malleihin kuin yksittäisiin tekijöihin. Toimintatapojen arvioinnissa ei voida käyttää suoraan osoittavia mittareita samalla tavoin kuin esim. työhygieniatekijöitä selvitettäessä. Arviointi kohdistuu työpaikan käytäntöihin, joilla tuetaan henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edellytyksiä.

MIVA-työpaikkaselvitysmalli antaa täydentävän rungon

MIVA-työpaikkaselvitys täydentää hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista työpaikkaselvitystä. Yleistavoitteena on, että työolot tukevat työntekijän kestävää, aktiivista toimijuutta työelämässä. Tavoitteesta ja selvitykseen osallistujista sovitaan tavalliseen tapaan. Arviointikehyksenä käytetään MIVA-kehystä (Kuvio1). Työpaikkaselvitystä valmisteltaessa kirjataan etukäteen työterveyshuollon työoletukset (hypoteesit) selvityskohteen työoloista henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edellytysten kannalta. Arvioidaan myös työpaikan valmiusvaihe henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edellytysten ylläpitämisessä ja kehittämisessä (esim. työhyvinvointiohjelmat, sopimukset, keskusteluvalmius).

Työolojen terveydellisen merkityksen arvioinnin pohjaksi kerätään aineistoa esim. seuraavilla menetelmillä: osallistujien oma kysymys työoloista yksilö- tai ryhmähaastatteluista (Kivistö ym. 2008, liite 2), kirjallisesti etukäteen saadut tai haastattelussa kertyneet vastaukset kysymykseen "Millaista tämä työ on henkisen hyvinvoinnin kannalta?" ja Työn psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät -arviointi TIKKA-menetelmällä yksilöllisesti tai ryhmässä.

Arviointiaineiston vastaukset sijoitetaan MIVA-kehykseen. Päätellään, liittyvätkö työolokuvaukset asiakokonaisuuksien hallintaan, psyykkiseen kuormituskestävyyteen ja palautumiskykyyn, sosiaaliseen kuormituskestävyyteen ja palautumiskykyyn vai osallistumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Arvioidaan myös, kuvaako lausuma kielteisestä vai myönteistä vaikutusta.

MIVA-kehyksen avulla tarkastellaan, mihin esille tuodut työolotekijät painottuvat ja arvioidaan myönteisinä ja kielteisinä koettujen tekijöiden suhdetta toisiinsa. Arvioidaan millaiset ovat työpaikan tyypilliset voimavara- ja vaatimustekijät. Työterveyshuollon edustajat vertaavat tuloksia työoletuksiin, joiden kanssa he ovat lähteneet liikkeelle selvityksessä. Terveydellisen merkityksen arviointi on haastava ja kiinnostava vaihe työpaikkaselvityksessä; mitkä työolotekijät täältä nousevat keskeisiksi? mitä tutkittua tietoa meillä on tiettyjen työolotekijöiden liittymisestä terveyteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä? onko olemassa jokin malli tai käsite, jolla terveydellisen merkityksen tieto avautuu itsellemme ja minkä avulla voimme välittää oleellista tietoa työpaikan toimijoille?

Palaute annetaan keskustellen työpaikkakokouksessa tai työterveysneuvottelussa ja kirjallisena raporttina toimenpide-ehdotuksineen. Ehdotuksia syvennetään työterveyskirjein. Terve mieli työssä -hankkeessa kirjoitettiin työterveyskirjeitä kannustukseksi, esimerkiksi "Tilannetietoisuus kotihoitajan työssä", "Stressiä myötätunnosta, myötätuntostressin ehkäisy", "Työn vaatimukset ja voimavarat aikuissosiaalityöntekijöiden työssä" ja "Toisarvoistavat työt stressin lähteenä" (Kivistö ym. 2008).

Neuvonnalla varmistetaan, että työpaikkaselvitys on käynnistänyt työpaikalla oppimisprosessin henkistä hyvinvointia tukevien asioiden haltuunotossa (Palmgren ym. 2008). Sovitun ajan jälkeen kartoitetaan ehdotusten toteutumista jokaiselta työntekijältä. Tarvittaessa tehdään uusi arvio toimenpiteistä toteutuneen kehityksen pohjalta.

Työpaikkaselvityksessä on ytyä

Työpaikkaselvitys on erinomainen väline työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyössä. Se avaa ja nostaa työpaikalla keskusteluja tärkeistä ja vaikeistakin asioista ja antaa uusia näkökulmia. Työpaikkaselvitys voi joskus toimia myös akuutin tilanteen rauhoittajana ja jäsentää ratkaisuvaihtoehtoja. Sateenkaari -hankkeessa tiedusteltiin, miten keskustelun avautuminen jostakin vaikeasta asiasta oli toteutunut työpaikkaselvityksen jälkeen. Yli puolet vastaajista (56,4 %) oli sitä mieltä, että keskustelun avautuminen oli onnistunut vähintään kohtalaisesti ja vain 6,0 % oli niitä, joiden mielestä se epäonnistui (Savinainen ym. 2009). Vaikeimmin ilmaistavista asioista "Terve mieli työssä" -hankkeessa kirjoitettiin palautetilaisuutta varten käsikirjoitus ja jaettiin tilaisuudessa ppt-esityksen kopiot (Kivistö ym. 2008).

"Terve mieli työssä" -hankkeessa neuvontavaiheessa kukin työpaikka muodosti työterveyshuollon avulla oman määritelmänsä haitallisesta työstressistä, mikä antaa suuntaa ehkäisevälle työlle. Työpaikkaselvityksen toteuttaminen osallistavasti lisää yhteistä ymmärrystä ja näkemystä työpaikan tilanteesta ja työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä arjen työssä. Yhteistyö työpaikan ja työterveyshuollon välillä vilkastuu ja kannanottoja on helpompi esittää, kun luottamus kasvaa. Työpaikkaselvitys on apuna myös kuntoutuksen suunnittelussa ja kun valmistellaan työhönpaluuta sairauspoissaolon jälkeen.

MIVA etukäteen

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten ennakkoarvioinnin menetelmä (IVA) voi toimia muutoksen haittoja ennaltaehkäisevänä työkaluna. Ennakkoarvioinnissa tarkastellaan vaihtoehtoisten päätösten vaikutuksia tai niiden toimeenpanon edellyttämiä prosesseja, ennen kuin lopullisia päätöksiä on tehty tai toimenpiteisiin ryhdytty. Valmistelun yhteydessä ennakkoarvioinnilla voidaan tehdä parempia päätöksiä ja vähentää tai kompensoida kielteisiä sivuvaikutuksia. Ennakkoarviointi voi myös tuoda uutta tietoa, uusia jäsentelyjä tai uusia tapoja käsitellä ristiriitatilanteita. MIVA-kehystä voi käyttää ennakkoarvioinnissakin (Nelimarkka ym. 2007, Kivistö ym. 2008).