Kemikaalien vaaraluokitukset ja varoitusmerkinnät muuttuvat

Välitön myrkyllisyys

Välitön (akuutti) myrkyllisyys kuvaa aineen kykyä aiheuttaa terveysvaikutuksia lyhytaikaisen yksittäisen altistumisen seurauksena. Tieto aineen välittömästä myrkyllisyydestä on erittäin tärkeä tapaturmaisten altistumisten ja onnettomuuksien ehkäisemisen ja niihin varautumisen kannalta, esimerkiksi arvioitaessa ensiapuvalmiustarpeita työpaikoilla. Tavallisia työpaikoilla esiintyviä välittömästi myrkyllisiä kemikaaleja ovat esimerkiksi metanoli, kaliumsyanidi ja fenoli.

Välittömän myrkyllisyyden mittana käytetään aineen LD50- ja LC50-arvoja, jotka kuvaavat eläinkokeiden perusteella arvioitua annosta tai pitoisuutta, joka aiheuttaa 50 % kuolleisuuden koe-eläimissä. Välitön myrkyllisyys arvioidaan erikseen suun kautta, ihon kautta ja hengitysteitse. Luokituskriteereissä on pieniä eroja aikaisemman ja uuden järjestelmän välillä (kuva «»2). Myös kemikaaliseosten luokituksessa käytettävät laskukaavat poikkeavat toisistaan, joten useita aineita sisältävän valmisteen luokitus välittömän myrkyllisyyden suhteen voi muuttua oleellisesti.

Syövyttävyys ja ärsyttävyys

Useat työpaikalla esiintyvät kemikaalit ovat silmiä ja/tai ihoa ärsyttäviä. Erilaiset ärsytysihottumat kuuluvat tavallisimpiin työperäisiin sairauksiin ja ärsyttävät kemikaalit, erityisesti pesuaineet, ovat märkätyön lisäksi niiden yleinen aiheuttaja. Tieto aineen mahdollisista syövyttävistä ominaisuuksista on erityisen tärkeä tapaturmaisten altistumisten ja niihin varautumisen kannalta. Tavallisia työpaikoilla esiintyviä syövyttäviä aineita ovat esimerkiksi suolahappo, rikkihappo, typpihappo ja natriumhydroksidi.

Luokitus syövyttäväksi, ihoa tai silmiä ärsyttäväksi tai vakavan silmävaurion vaaraa aiheuttavaksi perustuu ihmisillä tai eläinkokeissa tehtyihin havaintoihin. Luokituskriteerit ovat aikaisemmassa ja uudessa luokitusjärjestelmässä lähes identtiset. Aine luokitellaan syövyttäväksi, kun se tuhoaa koe-eläimen terveen ihon koko paksuudeltaan tai vastaava tulos voidaan muuten ennakoida, esimerkiksi aineen pH-arvon perusteella. Ärsyttävyydellä tarkoitetaan aineen kykyä aiheuttaa merkittävä ihotulehdus tai palautuva silmävamma. Syövyttäväksi todettuja aineita ei luokitella ärsyttävyyden suhteen. Esimerkki syövyttävyyteen ja ärsyttävyyteen liittyvistä varoitusmerkinnöistä on esitetty kuvassa «»3.

Herkistävyys

Herkistävyyden osalta luokitellaan erikseen aineen herkistävyys iholla ja hengitysteissä. Ihoallergiat ovat ärsytysihottumien lisäksi tavallisimpia kemikaalien aiheuttamia ammattitauteja. Ihoherkistävyyden luokitus perustuu yleensä pääasiassa eläinkokeisiin. Pitkään käytössä olleiden kemikaalien kohdalla tietoa saattaa olla kertynyt myös diagnosoiduista tapauksista, jolloin luokitus voidaan tehdä ihmisperäisen tiedon perusteella tai tätä tietoa voidaan käyttää tukena luokituksessa.

Hengitystieherkistävyydellä tarkoitetaan aineen kykyä aiheuttaa astmaoireita tai allergista nuhaa. Hengitystieherkistävyyden testaamiseksi ei ole validoituja eläinkokeita, minkä vuoksi luokitus perustuu yksinomaan ihmisillä tehtyihin havaintoihin. Tämä on yksi syy siihen, että vain harva kemikaali on luokiteltu hengitysteitä herkistäväksi. Erityisesti uudempien ja harvoin käytettyjen kemikaalien kohdalla se, että ainetta ei ole luokiteltu hengitystieherkistäjäksi, ei poissulje aineen mahdollista hengitystieherkistävyyttä. Useimmat aineet, joilla on potentiaalia aiheuttaa hengitystieherkistymistä, aiheuttavat myös ihoherkistymistä herkissä ihoherkistymisen eläinkokeissa, ja ne on luokiteltu ihoa herkistäviksi. Herkistävyyteen liittyvät varoitusmerkinnät on esitetty kuvassa «»4.

Kohde-elinmyrkyllisyys

Aineen kohde-elinmyrkyllisyydellä tai elinkohtaisella myrkyllisyydellä tarkoitetaan, että aine voi jo pieninä tai kohtalaisina annoksina aiheuttaa toksikologisesti merkittävän muutoksen tai toiminnallisen häiriön tietyssä kohde-elimessä. Kohde-elinmyrkyllisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi liuotinaineiden keskushermostovaikutukset, kadmiumin munuaisvaikutukset, metanolin näköhermovaikutukset ja lyijyn keskus- ja ääreishermostovaikutukset. Luokituksessa arvioidaan erikseen aineen kohde-elinmyrkyllisyys kerta-altistumisen ja toistuvan altistumisen seurauksena. GHS-järjestelmässä uutta EU:n aiempaan luokitus- ja merkintäjärjestelmään verrattuna on, että kriittiset kohde-elimet voidaan nimetä vaaralausekkeissa (kuva «»5).

Kohde-elinmyrkyllisyydestä kerta-altistumisen seurauksena voidaan saada tietoa esimerkiksi välittömän myrkyllisyyden kokeessa. Vakavien elinvaikutusten lisäksi tähän vaaraluokkaan kuuluvat myös hengitysteiden ärsytys ja narkoottiset vaikutukset, joihin liittyvät vaaralausekkeet vastaavat aiempia näistä vaaroista varoittavia R-lausekkeita ("Saattaa aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä" ja "Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta tai huimausta").

Kohde-elinmyrkyllisyys toistuvan altistumisen seurauksena tarkoittaa, että aine voi aiheuttaa toksikologisesti merkittävän toiminnallisena häiriön tai elimellisen muutoksen pitkäaikaisen tai toistuva altistumisen seurauksena annoksilla, jotka ovat selvästi alhaisempia kuin akuuttimyrkyllisyyttä aiheuttavat annostasot.

Tieto toistuvan altistumisen kohde-elinmyrkyllisistä vaikutuksista sadaan joko riittävästä ihmisperäisestä näytöstä (tapaustutkimukset tai epidemiologinen tieto) tai eläinkokeista, joissa koe-eläimiä altistetaan aineelle suun kautta, ihon kautta tai hengitysteitse tyypillisesti 28 tai 90 päivän ajan. Monien aineiden kohdalla tieto aineen kohde-elinmyrkyllisistä vaikutuksista perustuu yksinomaan eläinkokeisiin. Ainetta luokiteltaessa joudutaan arvioimaan koe-eläinlöydösten relevanssi ihmisille ottaen huomioon mm. annokset, joilla kohde-elinvaikutuksia ilmenee, vaikutusten laatu ja vakavuus sekä mahdolliset erot ihmisten ja koe-eläinten välillä esimerkiksi aineen toksikokinetiikassa.

Kuten muutkin vakavia terveysvaikutuksia aiheuttavat kemikaalit, kohde-elinmyrkylliset kemikaalit kuuluvat yleensä niihin aineisiin, joille altistuttaessa tulee arvioida terveystarkastusten tarve. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota altistumisen suuruuteen verrattuna ainespesifisiin raja-arvoihin, kuten HTP-arvoihin tai biomonitoroinnin toimenpideraja-arvoihin. Terveystarkastuksia suunniteltaessa huomiota tulee kiinnittää erityisesti altistumisen seurantaan (esim. biomonitorointi).

Yleensä raja-arvot on pyritty asettamaan siten, että altistumisen ollessa selvästi raja-arvojen alapuolella kohde-elinvaikutusten riski on pieni. Raja-arvoja ei kuitenkaan ole asetettu kaikille aineille, eikä kaikkia raja-arvoja ole välttämättä päivitetty uusimman tiedon mukaiseksi. Tähän tilanteeseen parannusta tuonee lähivuosina EU:n uusi kemikaaliasetus REACH uusine raja-arvoineen (ks. Pajuaho ym., 2007).

Syöpävaarallisuus, perimämyrkyllisyys ja lisääntymismyrkyllisyys

Syöpävaarallisille, perimämyrkyllisille ja lisääntymismyrkyllisille aineille altistumista työssä on säädelty kaikkein tiukimmin. Syöpävaarallisille aineille altistuva työntekijä tulee ilmoittaa ASA-rekisteriin ja syöpävaarallisiksi, perimämyrkyllisiksi ja lisääntymismyrkyllisiksi luokitelluille aineille ei erityisäitiyslomalainsäädännön ja -ohjeistuksen perusteella tule altistua raskauden aikana lainkaan. Altistumisen seuranta ja minimointi on oleellista näille aineille altistuttaessa ja siihen tulee kiinnittää huomiota myös terveystarkastuksissa (ks. Taskinen, 2006).

Aineiden luokitus syöpävaarallisuuden, perimämyrkyllisyyden ja lisääntymismyrkyllisyyden suhteen GHS-järjestelmässä vastaa aikaisempaa luokitusjärjestelmää. Kaikkien näiden vaikutusten kohdalla tullaan käyttämään murentuvaa ihmishahmoa kuvaavaa varoitusmerkkiä. Nykyisiä R-lausekkeita vastaavat uudet vaaralausekkeet on esitetty kuvassa «»6.

Aineen luokitus syöpävaaralliseksi, perimämyrkylliseksi tai lisääntymismyrkylliseksi riippuu siitä, kuinka selvää näyttöä kyseisistä vaikutuksista on saatu epidemiologisissa tutkimuksissa ja/tai eläinkokeissa. Suurella osalla syöpävaaralliseksi ja lisääntymismyrkyllisiksi luokitellusta aineista luokitus perustuu yksinomaan eläinkokeisiin. Näihin aineisiin tulee varovaisuusperiaatteen mukaan kuitenkin suhtautua yhtä vakavasti kuin niihin aineisiin, joiden vaikutuksista on olemassa epidemiologista näyttöä.

Perimämyrkyllisyydellä tarkoitetaan ensisijaisesti aineen kykyä aiheuttaa periytyviä sukusolujen perimävaurioita, mutta koska perimämyrkylliset aineet ovat lisäksi potentiaalisia karsinogeeneja, perimämyrkyllisyys tulee huomioida myös aineen syöpävaarallisuutta arvioitaessa. Lisääntymismyrkyllisyys kattaa puolestaan kaikki lisääntymistoimintoihin, hedelmällisyyteen, sikiön kehitykseen ja imetykseen liittyvät haittavaikutukset.

Lisätietoa verkosta

Kemikaalien uusi luokitus- ja merkintäjärjestelmä tulee lähivuosina aiheuttamaan muutoksia kemikaalien pakkausmerkintöihin ja käyttöturvallisuustiedotteissa oleviin luokitustietoihin. Vaikka siirtymäaika muutokselle tulee olemaan pitkä, uuden järjestelmän mukaisia luokituksia ja varoitusmerkintöjä saattaa kemikaalipakkauksissa ja käyttöturvallisuustiedotteissa näkyä jo tästä vuodesta alkaen. Lisätietoa uudesta luokitus- ja merkintäjärjestelmästä on saatavilla osoitteesta www.ttl.fi/GHS sekä aiheeseen liittyviltä kursseilta.

Kuva 1.

Uudet varoitusmerkit. Pääkallo ja sääriluut -symboli on GHS-järjestelmässä varattu akuutisti myrkyllisille kemikaaleille, muista vakavista terveysvaikutuksista varoitetaan murentuvan ihmishahmon kuvalla. Huutomerkki varoittaa lievemmistä terveysvaikutuksista.

Kuva 2.

Välittömän myrkyllisyyden luokituskriteerien vertailua. Esimerkkinä välitön myrkyllisyys suun kautta.

Kuva 3.

Esimerkki syövyttävyyteen ja ärsyttävyyteen liittyvistä varoitusmerkinnöistä: syövyttävä kemikaali (yllä) ja ihoa ja silmiä ärsyttävä kemikaali (alla).

Kuva 4.

Herkistävyyteen liittyvät varoitusmerkinnät: hengitysteitä herkistävä kemikaali (yllä) ja ihoa herkistävä kemikaali (alla).

Kuva 5.

Esimerkki kohde-elinmyrkyllisyyteen liittyvistä varoitusmerkinnöistä: maksa- ja munuaisvaurioita kerta-altistumisessa aiheuttava kemikaali (yllä) ja keuhkovaurioita pitkäaikaisessa hengitystiealtistumisessa aiheuttava kemikaali (alla). Altistumisreitti mainitaan uusissa vaaralausekkeissa vain silloin, kuin voidaan kiistattomasti osoittaa, ettei mikään muu altistumisreitti aiheuta kyseistä vaaraa.

Kuva 6.

Syöpävaarallisuuteen, perimämyrkyllisyyteen ja lisääntymismyrkyllisyyteen liittyvät varoitusmerkinnät: syöpävaaralliset aineet (yllä) ja hedelmällisyyttä heikentävät ja sikiövaurioita aiheuttavat aineet (keskellä) ja perimämyrkylliset aineet (alla).