Terveyserojen kaventaminen – mahdoton tehtävä markkinataloudessa?

Parempi olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas

Allekirjoittaneista toisen mieleen on painunut jo lääketieteen opintojen kandivaiheessa 70-luvulla Kuopion yliopistollisen keskussairaalan korvapoliklinikan odotusaulan seinätaulun oppi: "Parempi olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas". Näin se vain on väestötasolla edelleenkin: köyhä ja kipeä. Hyvin toimeen tulevilla on paremmat mahdollisuudet tulla entistä paremmin toimeen kuin huonosti toimeen tulevilla. 1990-luvun alun laman ja sen aiheuttaman rakenteellisen työttömyyden seurauksena tulo- ja hyvinvointierot ovat jatkuvasti kasvaneet. Köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Toimeentuloerojen kasvaessa kasvavat myös terveyserot, valitettavasti. Aika näyttää, kuinka paljon ja millaista polarisoitumista väestön terveydentilassa tapahtuu. Sitä varten on hyvä olla olemassa toimintaohjelmassa peräänkuulutetut seurantajärjestelmät luotettavine tietopohjineen. Nykyisen laman seuraukset näkyvät väestön terveydentilassa viiveellä. Huonommin toimeen tulevia lomautetaan ja irtisanotaan; paremmassa asemassa olevat saavat pitää työnsä.

Yritysten tehtävänä on voiton maksimointi

Miksi terveyserot lisääntyvät eivätkä kapene? Keskitytään työelämän esimerkkeihin. Tämän hetkisen laman ohitettuamme yritykset ja organisaatiot kilpailevat entistä kiivaammin työvoimasta. Yksityisten yritysten tehtävänä on voiton maksimointi ja niiden tärkein pääoma on henkilöstö; menestyvät yritykset rakentuvat hyvinvoivista työntekijöistä. On siis selvä, että mitä menestyvämmästä yrityksestä tai organisaatiosta on kyse, sitä paremmin se tulevaisuudessakin tulee huolehtimaan ydinhenkilöstöstään. Voiton maksimoimiseksi osa henkilöstöstä ajoittain joutuu valitettavasti joustamaan, kuten lukuisat viimeaikaiset esimerkit ovat osoittaneet.

Terveyserojen kaventamisen toimintaohjelman mukaan terveyttä ja työhyvinvointia edistäviä toimia pitää vahvistaa erityisesti niillä ammattialoilla, joihin terveyttä kuormittavat haittatekijät kasautuvat. Esimerkkeinä mainitaan rakennus-, siivous-, hotelli- ja ravintola- sekä kuljetusala. Kyseisillä aloilla työ on raskasta ja palkat ovat pieniä. Työn raskauteen ja palkkojen pienuuteen vaikuttaminen voi olla vaikeaa. Siis miten terveyttä edistetään? Ohjelman mukaan työhyvinvointia voidaan parantaa kehittämällä työyhteisöjen ja organisaatioiden toimintaa sekä työn ja työympäristön turvallisuutta, edistämällä työntekijöiden ammatillista osaamista, tukemalla työntekijöiden voimavaroja sekä vaikuttamalla elintapoihin.

On kuitenkin ilmeistä, että näitä samoja keinoja hyödyntävät - ja jopa tehokkaammin - edellä mainitut menestyvät organisaatiot. Niiden haasteet työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja terveyden edistämisessä ovat pienemmät, mutta ne ovat valmiita satsaamaan työntekijöihinsä enemmän. Erot työntekijöiden työ- ja toimintakyvyssä sekä terveydessä vain lisääntyvät.

Palvelujärjestelmää rukkaamalla terveyseroja ei paljon pienennetä

Toimenpideohjelmassa todetaan useiden erityyppisten palvelujen saannin, kattavuuden ja laadun suosivan paremmassa sosiaalisessa asemassa olevia. Tähän on monia syitä. Monikanavaista rahoitusjärjestelmää yhden putken järjestelmäksi rukkaamallakaan ei välttämättä lisätä terveyden tasa-arvoa. Esimerkiksi monissa toimintakykyä alentavissa, leikkaushoitoa vaativissa sairauksissa suurimmat kulut muodostuvat toimenpiteeseen jonottamisen ja toipumisen aikaisista sairauspäivärahoista. Todennäköisesti erityisesti yksikanavaisessa rahoitusjärjestelmässä työssä oleva ohittaisi työttömän tai eläkeläisen, koska työssä olevan sairauslomalla pitäminen maksaa enemmän. Eriarvoisuuden raja siirtyisi erilaista työtä tekevien väliltä työllisen ja ei työssä olevan väliin. Ja paremmin toimeen tulevat voisivat joka tapauksessa hankkia terveyspalvelunsa niin sanotulta yksityissektorilta, kompensoitiinpa sitä tai ei.

Terveyserojen kaventamisen sijasta niiden repeämisen ehkäisyyn

Näiden parin työelämään liittyvän esimerkin perusteella terveyden tasa-arvoa on markkinataloudessa vaikea saavuttaa. Kuinka voidaan edes lähentää terveydeltään huonommassa asemassa olevien terveydentilaa paremman terveyden saavuttaneiden ryhmien tasoa kohti, kun markkinavoimat ja tulonjakopolitiikka tätä eroa koko ajan lisäävät? Vuoden 2004 alkoholiveron laskulla tosin saatiin kerralla huonoimmin toimeen tulevien pitkäaikaistyöttömien joukkoja harvennettua huomaamattomasti.

Ovatko terveyskilvoittelussa parhaiten menestyneet sosioekonomiset ryhmät jo niin terveitä, että niiden terveyden edistämistä ei pitäisikään enää yhteiskunnan toimesta tukea? Ehkäpä sekään ei enää tepsisi. Hyvin toimeen tulevien yritysten henkilöstöllä kun on joka tapauksessa varaa terveytensä edistämiseen ja itsensä hoidattamiseen subventoimattomallakin yksityissektorilla. On tietysti muistettava, että merkittävimmät terveysvaikutukset tulevat terveyspalvelujen ulkopuolelta.

Terveyserojen kaventamisen toimintaohjelmalle 2008–2011 asetettua tavoitetta realistisempi tavoite olisi se, että sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot eivät nykyisestä enää kovin paljoa lisääntyisi. Aika näyttää, miten osuvia valitut toimenpiteet ovat.